Teksti Tuomas Lehtonen, kuvat HZDR André Wirsig ja Teemu Kuusimurto
Berliiniläisen yliopiston professori Nina Huittinen kuuluu maailman johtavien radiokemistien joukkoon. Hän hyödyntää työssään oppeja, joita sai omalta opettajaltaan Helsingin yliopiston emeritusprofessori Jukka Lehdolta.
Näin Nina kertoo Jukasta:
”TUTUSTUIN JUKKAAN RADIOKEMIAN peruskurssilla vuonna 2004. Maisteriopintojeni aikana tapasimme lähes päivittäin labrassa ja luennoilla. Jukka toimi myös graduni ja väitöskirjani ohjaajana.
Opettajana ja ohjaajana Jukka oli avoin, rauhallinen ja pitkäjänteinen. Omat ajatuksensa hän toi esiin selkeästi ja suoraan. Opiskelijoiden ideoille ja kriittiselle ajattelulle hän jätti aina tilaa.
Jukka halusi nostaa opiskelijoita etualalle ja varmisti, että tutkimushankkeista saadut meriitit jakautuivat oikeudenmukaisesti. Hän oli myös aina valmis auttamaan ja tukemaan opiskelijoita.
Jukan osaaminen ympäristön radioaktiivisuuteen liittyvissä asioissa on vertaansa vailla. Hän on kehittänyt myös ydinvoimaloiden vesijätteiden puhdistamiseen käytettäviä selektiivisiä ioninvaihtimia, jotka ovat olleet käytössä esimerkiksi Fukushimassa Japanissa.
Opiskeluvuosilta mieleeni ovat jääneet esimerkiksi labrakurssien tutkimusreissut Lappiin. Tutustuimme ympäristössä esiintyvien radionuklidien käyttäytymiseen ja mittaamiseen. Näiltä kursseilta saamiani oppeja hyödynnän nykyään opetustyössäni.
”Jukka jätti aina tilaa opiskelijoiden ideoille ja kriittiselle ajattelulle.”
TOHTORIKSI VALMISTUTTUANI TYÖSKENTELIN vuosikymmenen dresdeniläisessä Helmholtz-Zentrum-tutkimuskeskuksessa.
Tutkin muun muassa ydinjätteen loppusijoittamisen turvallisuutta ja tein spektroskooppista tutkimusta radionuklidien liikkumisesta ympäristössä. Samalla luennoin radiokemiasta ja -ekologiasta paikallisissa korkeakouluissa.
Vuonna 2023 aloitin epäorgaanisen kemian vierailevana professorina Freie Universität Berlinissä. Viime toukokuussa professuurini vakinaistettiin.
Nyt työpäiväni täyttyvät laitoksen byrokratian pyörittämisestä ja luentojen suunnittelusta. Jatkossa varmasti myös tutkimus vilkastuu, kunhan laboratorio on hieman uudelleen organisoitu ja varustettu.
YHTEISKUNNALLINEN PÄÄTÖKSENTEKO ja yleinen keskustelu radiokemian saralla on polarisoitunutta.
Saksassa ydinvoimasta ollaan luopumassa, ja aihe on täällä poliittisesti herkkä.
Muualla maailmassa puolestaan ollaan lisäämässä ydinvoimaa.
Saksa tarvitsee nyt paljon uusia radiokemian osaajia ydinjätteen loppusijoituksen kehittämiseen ja voimaloiden turvalliseen alasajoon. Ydinjätteen käsittelyyn liittyvässä osaamisessa Saksa on paljon Suomea jäljessä.
Oma tavoitteeni on luoda tänne Berliiniin yhtä laaja-alainen radiokemian opintokokonaisuus kuin Helsingin yliopistossa on ollut jo vuosikymmenet.”
LUE MYÖS:
Nina Huittinen: Nuclear waste disposal requires advanced radiochemistry
Näin Jukka kertoo Ninasta:
”HUOMASIN NINAN LAHJAKKUUDEN heti tutustuessamme vuosituhannen alussa. Ninalla riitti motivaatiota ja kykyjä ottaa selvää vaikeistakin asioista.
Graduvaiheessa hän työskenteli itsenäisesti ja osoitti syvällistä osaamista. Nina oli ensimmäinen graduohjattavani, joka sai laudaturin.
Omalla urallani keskityin lähinnä radiokemian klassisempaan tutkimussuuntaukseen, jossa korostui säteilyn mittaaminen. Ninan edustamassa modernissa radiokemiassa puolestaan keskitytään spektroskooppisiin, atomi- ja molekyylitason ilmiöihin.
Toimiessani Ninan väitöskirjaohjaajana koin roolini aika muodolliseksi. Olin tukena, mutta en osannut substanssia syvällisesti. Prosessin aikana opin paljon modernista spektroskopiasta.
”Nina oli ensimmäinen graduohjattavani, joka sai työstään laudaturin.”
NINA ON AINA OLLUT LUOTETTAVA ja mutkaton tyyppi, jonka kanssa on ollut helppoa tulla toimeen. Sujuva yhteistyömme saikin jatkoa Ninan valmistuttua tohtoriksi. Hän toimi Saksaan muutettuaan osaohjaajana muutamassa ohjaamassani väitöskirjatutkimuksessa.
Nina on tehnyt jo vuosia erittäin korkeatasoista radiokemian tutkimusta. Hän on noussut yleisen radiokemian saralla kansainvälisten huippuprofessorien harvalukuiseen joukkoon.
Ninalla on vielä 20–25 vuotta aikaa tehdä tutkimusta. Uskon, että hän pystyy tutkijana luomaan syventävää tietoa muun muassa ydinjätteen turvallisesta loppusijoittamisesta.
OMAN URANI TÄRKEIMPIIN SAAVUTUKSIIN lasken professuurini Helsingin yliopistossa ja radiokemian laboratorion johtamisen. Tehtävänäni oli vastata laadukkaasta koulutuksesta ja mahdollistaa hyvät työskentelyolosuhteet tutkijoillemme.
Pyrin jatkamaan laboratorion aiempien johtajien toimintatapaa, joka korosti yhteenkuuluvuutta ja avoimuutta.
Tutkijanurani suurimmat saavutukset liittyvät kahteen epäorgaaniseen aineeseen, jotka kehitin yhdessä työparini Risto Harjulan kanssa. Niiden avulla ydinjäteliuoksista voidaan erottaa radioaktiivisia aineita. Niitä on tuotettu teollisesti ja käytetty useassa ydinlaitoksessa ympäri maailmaa.
Nyt olen ollut eläkkeellä kuusi vuotta. Vuosikymmenen alussa tarkoitukseni oli lähteä töihin Lanzhoun yliopistoon Kiinaan, mutta koronapandemia vesitti suunnitelman.
Nyt arki täyttyy kotitöistä, lapsenlasten kanssa puuhailusta ja vapaa-ajanasuntomme rakennustöistä. Tutkin sukuhistoriaa ja viimeistelen kirjaani pohjoisen Urjalan kylien historiasta.
”Tšernobylin onnettomuus herätti kiinnostukseni radiokemiaan”
Onkalo säilöö säteilevän ydinjätteen jääkausienkin yli
