”Tšernobylin onnettomuus herätti kiinnostukseni radiokemiaan”

Teksti Marja Ollakka, kuvat Juha Sinisalo

Posivan projektipäällikkö, kemisti Barbara Pastina tajusi ydinvoiman merkityksen Tšernobylin onnettomuuden jälkeen. Nyt hän haluaa turvata korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoituksen Olkiluodon Onkalossa.

Italialais-suomalainen Barbara Pastina kuvattiin Olkiluodossa vierailukeskuksessa, jossa yleisö voi tutustua säteilevän ydinjätteen loppusijoitukseen.

Kun Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui Ukrainassa vuonna 1986, Barbara Pastina oli italialainen lukiolainen ja luokkansa kanssa bussiretkellä Itä-Euroopassa. Matka sujui mukavasti vailla tietoa onnettomuudesta.

Paluumatkalla bussi pysäytettiin Itävallan rajalla. Suojapukuihin sonnustautuneet tutkijat nousivat sisään ja tutkivat tilan ja nuoret matkustajat säteilymittareilla.

Nuorille uutinen ydinvoimalaonnettomuudesta ja tapahtuma rajalla olivat järkytys.

”Vaikka uutinen oli pelottava, halusin kuitenkin tietää enemmän. Tapahtuma sai minut kiinnostumaan ydinvoimasta ja säteilystä. Halusin ymmärtää, mitä säteily on, onko se oikeasti pelottavaa ja voinko omalla työlläni vaikuttaa turvallisempaan tulevaisuuteen”, Barbara Pastina kertoo.

Italian ydinvoimalat suljettiin

Lukion jälkeen hän ryhtyi opiskelemaan kemiaa ja jatkoi opiskeluja Ranskassa, jossa pystyi perehtymään myös säteilykemiaan.

”Italiassahan suljettiin kaikki ydinvoimalat Tšernobylin jälkeen. Säteilyyn ja ydinvoimaloihin liittyvä opetus lopetettiin yliopistoissa, mikä on todella harmi. Onneksi Ranskassa ei tehty samoin.”

Pastina on opiskellut ja työskennellyt monissa maissa. Ranskasta hän siirtyi Yhdysvaltoihin ja tutustui ydinjätteiden käsittelyyn.

Suomeen hän muutti vuonna 2006 työskentelemään projektipäällikkönä loppusijoittamisen turvallisuusperusteiden parissa. Pastinan äiti on suomalainen, ja hän puhuu suomea sujuvasti.

Hänen erikoistumisalansa on veden radiolyysi, eli hän tutkii veden ja säteilyn vuorovaikutusta. Hän laatii turvallisuusperusteluita korkea-aktiivisen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukseen Olkiluodon luolastoon. Onkalo on valmis 2020-luvun puolivälissä.

”Myös ilmastokriisiin kannattaa suhtautua kiinnostuksella ja tutkia, miten siihen voi vaikuttaa.”

Käytön jälkeen radioaktiiviset polttoainesauvat niputetaan ja sijoitetaan valurautaiseen kapseliin (oik.). Se pakataan kuparisen ulkokapselin sisään. Kapselit säilötään kallionperään Onkalon luolastossa.

Ilmastokriisiin voi vaikuttaa kemialla

Barbara Pastina toivoo, että myös nykynuoret voisivat löytää aiheita, joihin perehtymällä he voivat itse vaikuttaa ilmastonmuutoksen hidastamiseen.

”Ilmastokriisi on tämän päivän uhka. Siihen kannattaa suhtautua kiinnostuksella: miten aiheesta voi oppia lisää ja miten siihen voi vaikuttaa.”

Pastinan mukaan nyt on vastaava tilanne kuin hänellä lukioiässä Tšernobylin jälkeen.

”Tosin nyt kriisi on laajempi. Ilmastokriisin torjumiseen pääsee vaikuttamaan opiskelemalla esimerkiksi kemiaa, joka liittyy todella moniin kehitysprosesseihin maailmassa.”

Lue lisää:

Tervetuloa Onkaloon, joka säilöö säteilevän ydinjätteen jääkausienkin yli

Energiakriisi kasvattaa radiokemian opiskelun suosiota

 

Kirjaudu sisään

* pakollinen kenttä