Teksti Henna Rautiainen, kuvat Pia Inberg
Sauli Vuoti päätti keskittyä rintasyövän tutkimukseen menetettyään oman äitinsä sairaudelle. Hänen mielestään kemian ja lääketieteen osaamisen yhdistäminen on tärkeää.
Molekyylit ja musiikki. Nämä kaksi intohimon kohdetta ovat kulkeneet tiivisti mukana Sauli Vuotin elämässä hänen lapsuusvuosistaan lähtien.
Vuoti on kliinisen lääkeainekemian ja biolääketieteen dosentti ja työskennellyt pitkään lääketeollisuudessa. Nykyään hän tekee lääkeyrityksessä kliinistä tutkimusta, kehittää uusia lääkehoitoja ja auttaa nuorempia tutkijoita. Tammikuussa 2023 hän aloitti Jyväskylän yliopiston kemian alan työelämäprofessorina.
Vaativista töistään huolimatta Vuotilla on aina riittänyt aikaa musiikille. Hänen duonsa Auringon Lapset levyttää elektronista poppia. Lisäksi Vuoti luotsaa kahta suosittua podcastia, joista toinen keskittyy tieteeseen ja toinen musiikkiin.
Aika ajoin hän törmää ihmettelyihin. Onko tällä miehellä vuorokaudessa enemmän tunteja kuin muilla?
”Ei ole. Kun jotain asiaa rakastaa, silloin ehtii. Syöpätutkimuksessa ja biisinteossa on paljon yhtäläisyyksiä. Molemmat ovat luovuutta vaativia prosesseja.”
Yliopisto ja yritykset hyötyvät yhteistyöstä
Eräs Sauli Vuotin ajankohtaisista tutkimusaiheista liittyy kuolemaan johtavaan aivosyöpään. Hän kiertää Suomen sairaaloissa opettamassa ja kouluttamassa erikoissairaanhoidon lääkäreitä käyttämään uusia lääkkeitä ja aloittaa uusia tutkimuksia.
”Pyrimme vahvistamaan syöpäsairauksista kärsivien yksilöllistä hoitoa ja diagnostiikkaa. Etsimme kemian avulla vastauksia optimaalisten hoitotulosten saavuttamiseksi.”
Vuoti puhuu mielellään verkostoitumisesta. Hän on työskennellyt lääkeyrityksissä 15 vuotta ja kerännyt urallaan runsaasti kansainvälisiä kontakteja. Hän haluaa hyödyntää niitä myös työelämäprofessorina Jyväskylässä. Yliopiston verkostoituminen yritysmaailman kanssa on hänen mielestään tärkeää.
”Meidän pitää osata kertoa, mihin modernia kemian alan tutkimusta voidaan soveltaa.”
Verkostoitumisen lisäksi puheessa toistuu usein sana ”visio”. On keskeistä tiedostaa, miksi tutkimusta tehdään ja mihin se johtaa.
”Vaikka tutkimus aloitetaan ruohonjuuritasolta, lopullisen vision pitäisi olla alusta asti selvillä. Ratkaisun ei tarvitse olla valmiina, kun tekee gradua tai väitöstutkimusta. Mutta jo silloin voi ajatella, että perustutkimusta tarvitaan, jotta esimerkiksi 20 vuoden päästä saadaan aikaiseksi jokin patentoitava tai potilaita auttava lopputulos.”
”Muistan, kun kuulin ensimmäisen kerran Slashin kitaransoittoa. Hän oli cooleinta mitä tiesin.”
Kemian tunnit sytyttivät intohimon
Jo pikkupoikana tieteet kiinnostivat. Sauli Vuoti asui perheensä kanssa maaseudun rauhassa, suorastaan syrjässä Pohjois-Pohjanmaalla Lumijoella.
”Lähimmät lapset asuivat kahden kilometrin päässä. Talvisin oli pimeää ja tiet niin jäässä, että liikkeelle pääsi ainoastaan potkukelkalla. Olin aika yksinäinen, enkä löytänyt koulustakaan samanhenkisiä ystäviä. Luokkakaverini olivat maanviljelijöiden lapsia, kun oma äitini oli psykologi.”
Vuoti uskoo, että kiinnostus sekä soittamiseen että tieteeseen kumpusi osin juuri yksinäisyydestä.
”Musiikki on soinut päässäni pienestä pitäen. Sain ensimmäisen kitarani ala-asteikäisenä. Jenkkibändi Guns N’ Roses oli silloin kova juttu. Muistan, kun kuulin ensimmäisen kerran Slashin kitaransoittoa. Hänellä oli pyöreät aurinkolasit, käkkärähiukset, rikkinäiset farkut ja risainen nahkatakki. Hän oli cooleinta mitä tiesin. Halusin olla samanlainen.”
Palo luonnontieteisiin roihahti täyteen liekkiin yläasteella. Kiitos kuuluu Vuotin kemianopettajalle, joka oli ”puolihullu – hyvässä ja pahassa”.
”Hän sekoitteli luokassa erilaisia aineita, joista nousi höyryjä. Se oli jännittävää. Kemia alkoi kiehtoa minua entistä enemmän. Luin lääketieteen opuksia ja kiinnostuin erityisesti lääkemolekyyleistä. Halusin oppia ymmärtämään ihmisen kehoa, luontoa ja ympäristöä mahdollisimman pienissä yksiköissä. Molekyyliä pienempää yksikköä ei ole.”
Äidin kuolema sinetöi uravalinnan
Syöpätutkijaksi Sauli Vuoti päätyi elämänsä surullisimman kokemuksen myötä. Hänen äitinsä kuoli rintasyöpään suhteellisen nuorena vuonna 2004.
”Äidin kuolema oli iso shokki – varsinkin, kun olimme parhaita ystäviä. Kun äiti sairastui rintasyöpään, opiskelin jo lääkeainekemiaa Oulun yliopistossa. Äidillä oli kaikkein vaarallisin rintasyöpätyyppi, triplanegatiivinen rintasyöpä. Siihen aikaan ei vielä ollut kummoisia sytostaatteja. Silloin päätin, että haluan sukeltaa juuri tähän aiheeseen niin syvälle kuin pystyn.”
Vuoti halusi tehdä kaikkensa, että rintasyöpää ymmärrettäisiin ja pystyttäisiin hoitamaan paremmin. Hän keskitti kaiken tarmonsa lääkekehitykseen ja aloitti työt lääketeollisuudessa.
”Olin silloin 27-vuotias, ja samalla polulla olen edelleen. Huomasin, että uusia lääkkeitä ei pystytä kehittämään ainoastaan perinteisen kliinisen lääketieteen keinoin, jossa potilaan arkihoito ja diagnostiikka ovat keskiössä. Minun oli sukellettava molekyyli- ja atomitasolle ymmärtääkseni syöpäsolujen elämää, jotta pystytään vaikuttamaan taudin etenemiseen.”
Vuotilla ja hänen tutkimusryhmillään on useita patentteja rintasyövän hoidosta. Yksi niistä liittyy siihen, kuinka rintasyöpä hyödyntää kasvaessaan ihmisen molekyylitason energiataloutta. Kun solun energiansaanti estetään hoidon avulla, se nääntyy.
Toinen patentti liittyy täsmähoitoihin. Sytostaattia ruiskutetaan suoraan kasvaimen sisälle. Näin haittavaikutukset jäävät pienemmiksi.
Kemian ja lääketieteen tärkeä liitto
Vuotin lääketutkimuksen kulmakivi on hedelmällinen yhteistyö lääkäreiden kanssa. Kemian ja lääketieteen yhdistäminen tuo hyviä tuloksia.
”Lääkäri tekee tärkeää työtä analysoidessaan laboratoriokokeiden perusteella, millaisia muutoksia solujen suurissa linjoissa on tapahtunut. Minä taas kemistinä tutkin, mitä atomeja ja kemiallisia ryhmiä solujen sisältä löytyy. Niiden kemiallisiin reaktioihin vaikuttamalla pystytään estämään esimerkiksi syöpäsolun kasvua.”
Vuoti hyödyntää osaamistaan Tiedettä Tunteella -podcastissaan. Ohjelmassa käsitellään tutkimukseen perustuvaa tietoa lääketieteestä ja terveydenhuoltojärjestelmästä. Podcastin vieraina on sekä kansainvälisesti ansioituneita tutkijoita että terveydenhuollon ammattilaisia.
Sarjan ensimmäisessä jaksossa Vuoti haastatteli HUS:n syöpäkeskuksen kliinisen hematologian ja sisätautien erikoislääkäriä Pekka Anttilaa. Keskustelussa pohdittiin, millaisilla laboratoriokokeilla harvinainen kevytketjuamyloidoosi-sairaus voidaan tunnistaa ja miten sitä hoidetaan.
”Ohjelman jälkeen eräs terveyskeskuslääkäri lähetti viestin, että oli kuunnellut keskusteluamme ja sen perusteella tunnistanut potilaan sairauden. Nyt potilas on hyvässä hoidossa. Tällaisten palautteiden takia tätä työtä teen.”
”Haluan auttaa lääkäreitä ymmärtämään, että mieli voi vaikuttaa ihmisen selviämiseen ja sairaudesta paranemiseen.”
Äidin tarinat avasivat aarrearkun
Sauli Vuoti on kiinnostunut myös sairauden psykologisesta puolesta. Nykyisissä syöpähoidoissa pyritään ottamaan potilas huomioon kokonaisvaltaisesti.
”Haluan auttaa lääkäreitä ymmärtämään, että mieli voi vaikuttaa ihmisen selviämiseen ja sairaudesta paranemiseen. Tai ainakin mieleen vaikuttamalla ihminen voi paremmin, vaikka matkaa ei olisi edessä enää pitkästi. Sairauteen sopeutumiseen tarvitaan henkistä tukea.”
Vuoti nimittää aarrearkukseen oman äitinsä ja muiden rintasyöpään sairastuneiden naisten kertomuksia, joita hän on kerännyt osana lääketutkimuksia.
”Kun äitini sairastui, juttelimme paljon. Kirjasin hänen ajatuksiaan muistivihkoon. Kun aloin tehdä lääketutkimusta, kuuntelin potilaiden ajatuksia heistä itsestään ja heidän naiseudestaan, elämästä, kuolemasta, peloista ja toiveista. Olen pystynyt ammentamaan näistä tarinoista, kun olen rakentanut psykososiaalisen tuen malleja yhteistyössä psykologien kanssa.”
Suru äidin kuolemasta ja naisten tarinat kuuluvat myös joissakin Vuotin laulujen sanoituksissa.
Äitinsä vahvimpana opetuksena Vuoti pitää toiveikkuutta.
”Äiti sanoi kuolinvuoteellaankin, että näemme vielä. Myös psykoterapiassa toivon luominen on tärkeää.”
Juuri nyt
Millaista alan kirjallisuutta luet?
Luen Esko Valtaojan kaltaisia tieteen popularisoijia. Pääasiassa tietokirjoja, joissa on kevyempi ote ja keskusteleva tyyli. Koen olevani infonarkkari.
Mitä katsot tai kuuntelet?
Musiikkia kuuntelen laaja-alaisesti koko ajan, keväällä oli vahva Käärijä-hybris. Muuta en juuri ehdi katsoa kuin jääkiekkoa ja jalkapalloa. Siitä jälkikasvu pitää huolen.
Mikä alkuaine olisit?
SAuLi – vähän kaikkea samassa paketissa, haluan olla monessa mukana.
Tämän työviikon kohokohta?
Uuden tutkimusprojektin aloituskokous – päästään tekemään hommia potilaiden parhaaksi.
Ketä kemian alan ihmistä ihailet ja miksi?
Heck, Negishi ja Suzuki. Onhan heidän kehittämänsä katalyysireaktio nyt ihan rautaa! Marie Curie asenteensa vuoksi. Sharp, Bertozzi ja Meldal, sillä click-kemia on edelleen yksi parhaita työkaluja.
