Teksti Kemia-lehti, kuvat Itä-Suomen yliopisto
Juho Pajula tutki väitöskirjassaan geeniterapian mahdollisuuksia sepelvaltimotaudin hoidossa. Geeniterapia on uusi lähestymistapa hoitaa sepelvaltimotautipotilaita, jotka eivät hyödy nykyisistä hoitomuodoista.
Juho Pajula tutki väitöskirjassaan adenovirusvälitteistä geeniterapiaa sydän- ja verisuonisairauksissa. Hoidon tavoitteena on kasvattaa uusia verisuonia alueille, jossa verenvirtaus on heikentynyt ateroskleroosin vuoksi.
Sydän- ja verisuonitaudit ovat merkittävä terveysongelma maailmanlaajuisesti. Sepelvaltimotaudissa sydämen verisuonet ovat ahtautuneet ateroskleroosin aiheuttamien muutosten vuoksi. Sepelvaltimotautia voidaan hoitaa lääkkeillä, elintapamuutoksilla sekä erilaisilla toimenpiteillä.
Tehokkaista hoidoista huolimatta monet potilaat kärsivät elämänlaatua haittaavista oireista, kuten rintakivusta, hengenahdistuksesta ja väsymyksestä.
Prekliiniset isoeläintyöt tärkeitä
Juho Pajulan väitöstutkimus on osa professori Seppo Ylä-Herttualan ryhmässä yli kahdenkymmenen vuoden ajan tehtyä geeniterapiatutkimusta.
Tutkimusryhmä käyttää uusien mahdollisten hoitomuotojen arvioimiseksi monipuolisia ja edistyksellisiä tutkimusmenetelmiä. Ne mahdollistavat potentiaalisten hoitomuotojen kattavan testaamisen prekliinisessä vaiheessa ennen mahdollisia kliinisiä kokeita.
”Tutkin väitöskirjassani VEGF-A- ja VEGF-D-kasvutekijöitä käyttäen katetrivälitteisiä menetelmiä. Väitöskirjassani esitetään uusia näkökulmia geeniterapian käyttöön ja tuodaan esiin prekliinisten isoeläintöiden tärkeyttä arvioitaessa hoitojen tehokkuutta ja turvallisuutta ennen potilailla tehtäviä kliinisiä tutkimuksia”, Juho Pajula kertoo.
Erilaisia geeninsiirtokokeita
Väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä tutkittiin VEGF-A-välitteistä verisuonten uudismuodostuksen muokkaamista käyttämällä yhdistelmägeeninsiirtoa.
”VEGF-A-geeninsiirto aiheuttaa sydänlihaksessa voimakkaan uudissuonten muodostumisen, joka on osoittautunut liialliseksi ja tästä on aiheutunut ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Tutkimus osoitti, että Gremlin geeninsiirron yhdistäminen VEGF-A-geeninsiirtoon muokkasi VEGF-A:n vaikutuksia toivottuun suuntaan”, Juho Pajula kertoo.
Toisessa osatyössä tutkittiin VEGF-DΔNΔC-geeninsiirron tehokkuutta ja turvallisuutta.
”Kyseinen kasvutekijä on edennyt myös kliinisiin tutkimuksiin, joten on tärkeää tehdä prekliinisiä tutkimuksia, joissa arvioidaan hoidon tehokkuutta ja turvallisuutta”, Pajula sanoo.
Tutkimuksessa osoitettiin, että VEGF-DΔNΔC-geeninsiirto tuotti tehokkaan verisuonten uudismuodostuksen, joka paransi alentuneesta verenvirtauksesta kärsivän sydämen toimintaa.
”Geeninsiirron turvallisuutta arvioitiin monella eri tavalla, eikä merkittäviä turvallisuusongelmia noussut esiin”, Pajula sanoo.
Stentin materiaalilla merkitys
Kolmannessa osatyössä arvioitiin VEGF-A-geeninsiirron tekemistä verisuonen seinämään käyttämällä erityistä pallokatetria.
Sepelvaltimotoimenpiteet voivat aiheuttaa verisuonen seinämiin vaurioita, jotka voivat aiheuttaa suonen uudelleenahtautumista tai tukoksia. Tutkimuksessa selvitettiin, voidaanko VEGF-A-geeninsiirrolla nopeuttaa verisuonen seinämän paranemisprosessia.
Samalla arvioitiin myös suonensisäisten kuvantamismenetelmien mahdollisuuksia havaita verisuonen endoteelin paraneminen.
”Tulokset osoittivat, että VEGF-A-geeninsiirto nopeutti paranemista, kun käytettiin paljasta metallistenttiä. Eroa ei havaittu, kun käytettiin yleisemmin käytettyä lääkestenttiä”, Pajula kertoo.
Lääketieteen lisensiaatti Juho Pajulan väitöskirja Adenoviral gene therapy for cardiovascular diseases: novel approaches for treating myocardial ischemia and stent re-endothelization tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa 23.8.2024. Vastaväittäjänä toimi professori Juhani Junttila Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Seppo Ylä-Herttuala Itä-Suomen yliopistosta.
Lue lisää:
A.I. Virtanen -palkittu Sara Wickström: Hienoa, että solubiologiaa arvostetaan
Farmakogeneettinen testaus auttaa lääkehoidon valinnassa
Yksinäisestä pikkupojasta kasvoi molekyylejä ja musiikkia rakastava tiedemies