Teksti Soilikki Kotanen
Tuotekehityksessä puhutaan usein uusista raaka-aineista, sovelluksista ja lopputuotteista. Harvemmin otsikoihin nousee se hiljainen perusta, jolle kaikki rakentuu: testimenetelmien kehittäminen.
Testimetodit ovat näkymätön selkäranka, jonka varassa innovaatiot joko syntyvät tai jäävät syntymättä.
Olemme viime vuosina panostaneet tähän työhön enemmän, erityisesti SUPER Healthy Buildings -tutkimushankkeen myötä.
Hanke yhdistää tutkimuksen, startupit ja teollisuuden edelläkävijät kehittämään ja kaupallistamaan uusia, kiertotalouteen perustuvia liiketoimintamalleja, jotka vastaavat rakennetun ympäristön haasteisiin.
Osana hanketta on tehty aiempaa syvällisempää tutkimusta, joka mahdollistaa ilmiöiden tarkemman tutkimisen.
Vaikka tuotekehitys on suurilta osin tärkeää käytännönläheisten asiakasapplikaatioiden tutkimista, rinnalle kaivataan myös systemaattisempaa, tieteellisempää otetta.
Kalliita laitteita voitaisiin hankkia yhteisomistukseen.
Yksi kiinnostava esimerkki tästä on reometri. Laite, jolla tutkitaan viskositeettia ja virtausominaisuuksia, on meille tuttu, mutta emme välttämättä vielä hyödynnä sen koko potentiaalia.
Voisiko reometrillä löytyä jotakin täysin uutta?
Tuotekehityksessä tarkastelemme yleensä itse ilmiötä: miten materiaali käyttäytyy, miten se toimii lopputuotteessa. Mutta yhtä suuri arvo voisi olla siinä, että tarkastelisimme, millä välineillä tutkimme.
Uusien välineiden hankinnan jarruna on usein hinta. Tässä ekosysteemiajattelu voisi viedä koko toimialaa eteenpäin.
Kaikkea ei tarvitse omistaa itse, vaan laitteita voitaisiinkin hankkia yhteisomistukseen, jotta niistä hyötyvät monet.
Uskallammeko katsoa sekä materiaalia että mittaria?
Testimenetelmien kehittäminen ei ole vain innovointia varten, se on myös riskienhallintaa. Kun käytämme yhä enemmän biopohjaisia raaka-aineita, edessä on väistämättä uudenlaisia haasteita.
Biopohjaisten raaka-aineiden laatu voi vaihdella enemmän kuin totuttujen. On ymmärrettävä, miten nämä vaihtelut vaikuttavat lopputuotteeseen.
Samalla voi olla tarpeen haastaa omia ajattelutapojamme. Ehkä tutkimusta ei enää tule tehdä ”resepti edellä”, vaan ”raaka-aine edellä”.
Jos saatavilla ei aina ole samoja raaka-aineita kuin ennen, meidän on pystyttävä muokkaamaan reseptiä joustavasti niin, että laatu säilyy.
Tämä vaatii uudenlaista ketteryyttä sekä tuotekehitykseltä että tiukoilta sertifiointivaatimuksilta.
Kun maailma muuttuu, myös tuotekehityksen työkalujen ja ajattelumallien on muututtava.
Testimenetelmien kehittäminen ei ole kuluerä, vaan tulevaisuuden kilpailukyvyn ydin. Se on investointi varmuuteen, laatuun ja uusiin oivalluksiin.
Ehkä seuraava suuri innovaatio syntyy juuri siitä, että uskallamme katsoa sekä materiaalia että mittaria uudella tavalla.
Lue myös:
Vaihtoehtoisilla raaka-aineilla turvallisempia liimoja teollisuuteen
”Promootio todellakin kruunasi uurastuksen väitöksen parissa”
