Teksti Soilikki Kotanen
”Minulla oli ainutlaatuinen tilaisuus kesän alussa päästä kokemaan tiedeyhteisön arvokkain tilaisuus eli promootio. Kuuden vuoden uurastukseni töiden ohessa on tullut päätökseen, ja promootio on upea tapa kunnioittaa tutkimustyötä”, Soilikki Kotanen kirjoittaa.
Aikanaan kun valmistuin materiaalitekniikan diplomi-insinööriksi, jatko-opinnot olivat viimeisenä mielessä. Työuran edetessä halu suorittaa vielä korkein akateeminen tutkinto alkoi kiinnostaa.
Isäni toimi siinä myös inspiraationa. Hän väitteli tekniikan tohtoriksi, kun itse olin opiskelija.
Oma työni lähti liikkeelle, kun toimin Kiillolla tuotekehityspäällikkönä. Huomasin mahdollisuuden yhdistää tieteellisen tutkimuksen sekä oman vastuualueeni polyuretaaniliimojen kehittämisessä.
Tutkimustyö työn ohessa vaati paljon, mutta oli toisaalta myös antoisaa. Opin suunnattomasti tutkimuskysymysten asettamisesta, tieteellisestä tutkimuksesta ja akateemisista tavoista, mutta ennen kaikkea opin itsestäni ja omista kyvyistäni johtaa suurta projektia.
Kuuden vuoden aikana oma uranikin kehittyi ja väitöksen aikaan vastuullani oli koko Kiillon tuotekehitys rakentamisen ja teollisten liimojen ja palonestoaineiden osalta.
”Jatkuva oppiminen on tulevaisuuden supervoima.”
Vaikka promootio on hyvin jäykkä ja virallinen tilaisuus, on mielestäni upeaa, että tätä työtä saa kunnioittaa niinkin juhlallisin menoin. Juhlinta kesti kolme päivää sisältäen valmisteluillallisen, itse promootion, kirkon siunaustilaisuuden, iltajuhlat ja puutarhajuhlat.
Puheissa nostettiin esille tieteen tekemisen tärkeys näinä haasteellisina aikoina ja se, kuinka me ihmiset itse luomme tieteellisen yhteisön. Siinä on mahtavaa olla mukana niin teollisuuden kuin yliopiston edustajana.
Hienoa tilaisuudessa oli myös uudet kontaktit, joiden kanssa saattoi keskustelulla akateemisen tutkimuksen suunnista ja kehittymisestä.
Vaikka tohtoriopinnot vaativat suurta ajallista panosta, sitkeyttä ja joskus jopa äärimmilleen venymistä, suosittelen silti opintoja muillekin – niin vastavalmistuneille kuin jo työelämässä toimineille. Ja mikäli tohtorinhattu ei ole tavoitteena, uuteen uteliaasti suhtautuminen ja halu oppia jatkuvasti uutta ovat tärkeitä arvoja arjessa muutenkin. Jatkuva oppiminen on tulevaisuuden supervoima.
Saman työyhteisön kolme väittelijää
Kirjoittaja, Kiillon RDI-johtaja Soilikki Kotanen väitteli 30.8. 2024 Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnassa Tampereen yliopistolla, hän tutki vaihtoehtoisia raaka-aineita polyuretaanimateriaalien valmistamiseksi: Feasibility of Non-Isocyanate Polyurethanes as Industrial Adhesives.
Linnea Harala väitteli tekniikan tohtoriksi tuotantotalouden yksiköstä, ja hänen väitöskirjansa käsitteli kiertotalousliiketoimintaa ja -ekosysteemejä: Circular Ecosystems and How they are Organised: Multiple case studies. Hän työskentelee ekosysteemipäällikkönä uuden liiketoiminnan ja ekosysteemin kehittämisen parissa Kiillolla.
Sarianna Palola väitteli tekniikan tohtoriksi samasta yksiköstä kuin Soilikki Kotanen ja hän tutki väitöskirjassaan polymeerikomposiittien rajapintojen lujuutta: Exploring Mechanical Adhesion in Fiber Reinforced Composites with Aramid and Recycled Carbon Fibers. Hän toimii vedeneristeratkaisuiden tuotekehityspäällikkönä Kiillolla.
Lue myös:
Vaihtoehtoisilla raaka-aineilla turvallisempia liimoja teollisuuteen
