Teksti Ulla Veirto, kuvat Félix Nadar/Åbo Akademin arkistokokoelma ja Wikimedia Commons
Lydia Sesemann oli maailman ensimmäinen kemian tohtoriksi väitellyt nainen. Hänen opinahjonsa Zürichissä palkittiin syyskuussa yliopistona, jossa naiset saivat tehdä tohtorinväitöksiä jo 1850-luvulla. Venäjän hallinnon mielestä nämä naiset elivät siveettömästi.
Lydia Sesemannin kemian väitöskirja valmistui 151 vuotta sitten Zürichin yliopistossa. Hän oli tuolloin kolmikymppinen. Samassa yliopistossa opiskeli lahjakkaita naisia eri puolilta maailmaa, myös useita Venäjän keisarikunnasta. Ensimmäisenä heistä ennätti väitellä Viipurista tullut Sesemann.
Syyskuun 3. päivänä 2025 Sveitsin tiedeakatemia (SCNAT) palkitsi Zürichin yliopiston Chemical Landmark -tunnustuksella. Kunnianosoitus myönnetään sellaisille tahoille ja henkilöille, jotka teoillaan ovat kemian historian kannalta merkittäviä.
Zürichin yliopiston rooli maailman ensimmäisten naistohtorien kouluttajana on kiistaton.
Suomalaisten Kemistien Seuran puheenjohtaja Miia Mäntymäki oli kutsuttuna vieraana juhlimassa Sveitsin tapahtumassa, koska Lydia Sesemann oli suomalainen.
”Zürichin yliopiston saama Swiss Chemical Landmark -tunnustus on hieno mahdollisuus tuoda Lydia Sesemannin saavutus entistä suuremman kemistiyleisön tietoisuuteen.”
”Se on myös hyvä muistutus siitä, että maailma ei näin 150 vuoden jälkeenkään ole valmis: tasa-arvo vaatii työtä yhä tänäkin päivänä, myös kemian alalla.”
Vauraan kauppiassuvun tytär
Mitä Lydia Maria Sesemann teki ja millaista elämää hän eli? Tietoa on vähän.
Lapsuutensa ja nuoruutensa hän eli Viipurissa. Hän oli syntynyt saksalaistaustaiseen kauppiassukuun vuonna 1845. Suku oli tullut Viipuriin 1600-luvulla.
Sesemannin lapsuudenperheessä oli seitsemän lasta, tyttöjä ja poikia. Varakkaat perheet yleensä halusivat tarjota myös tyttärilleen hyvän koulutuksen. Sesemann kävi Viipurissa joko yksityistä saksalaista koulua tai sitten perhe oli palkannut lapsilleen yksityisopettajan.
Kun Lydian isä kuoli, Lydia muutti äitinsä ja siskonsa kanssa Stuttgartiin. Hän pyrki ja pääsi Zürichin yliopistoon ja opiskeli filosofisessa tiedekunnassa kemiaa.
”Tasa-arvo vaatii työtä yhä tänäkin päivänä, myös kemian alalla.”
Tutki tärkeitä happoja
Sesemann tutki dibentsyylietikkahapon kemiallisia ominaisuuksia ja kehitti uuden menetelmän bentsyylisihapon valmistamiseksi. Molemmat hapot ovat tärkeitä lähtöaineita lääkkeiden valmistuksessa.
Heinäkuussa 1873 hän oli ainoana kirjoittajana artikkelissa, jossa hän esitteli tutkimustuloksensa. Artikkeli julkaistiin Berichte der Deutschen Chemischen Gesellschaft -lehdessä sekä useissa muissa julkaisuissa.
Lydia Sesemann väitteli keväällä 1874. Hänen väitöskirjansa nimi on Ueber Dibenzylessigsäure und eine neue Synthese der Homotoluylsäure. Sesemannista käytettiin nimitystä Älykäs suomalainen.
”Siveettömät tutkijanaiset”
Zürichin yliopisto veti 1800-luvulla naispuolisia kemistejä kaikkialta maailmasta. Naiset, joilta muualla evättiin akateeminen ura, saattoivat täällä syventää tietojaan. Monet heistä olivat joutuneet solmimaan kulissiavioliiton voidakseen matkustaa opiskelemaan Sveitsiin.
Zürichin venäläissyntyiset opiskelijanaiset, kuten viipurilainen Lydia, joutuivat kuitenkin hankalaan tilanteeseen.
Venäjällä nimittäin annettiin vuonna 1873 määräys, jonka mukaan naispuolisten ylioppilaiden oli jätettävä Zürichin yliopisto vuoden loppuun mennessä, mikäli he aikoivat hakea hallituksesta riippuvaisia virkoja tai jos heillä oli aikomuksena suorittaa tutkinto venäläisessä oppilaitoksessa.
Sesemann ei enää suostunut puhumaan venäjää.
Määräystä perusteltiin sillä, että opiskelevat naiset viettivät Zürichissä sopimatonta eli siveetöntä elämää.
Lydia Sesemann ei totellut. Hän ei koskaan enää palannut Viipuriin tai muuallekaan Venäjälle.
Ei työtä tiedenaiselle
Etevän tohtorin seuraavat vaiheet ovat melko tuntemattomat. Hän muutti pois Zürichistä. Hän järjesteli ystävilleen läksiäiset, eikä enää halunnut puhua venäjää.
Sesemann asui tutkintonsa jälkeen Leipzigissa, Frankfurtissa, Firenzessä ja mahdollisesti Lausannessa.
Mahdollisesti hän toimi tutkijana hetken aikaa leipzigilaisessa laboratoriossa. Korkea tieteellinen koulutus ei tuonut naisille uramahdollisuuksia, ei koskaan Lydiallekaan.
Suurimman osan elämästään tämä suomalaissyntyinen kemian tohtori asui Münchenissä. Todennäköisesti Lydia Sesemann ja hänen sisarensa elivät koroillaan eli tulivat toimeen sukunsa varallisuuden turvin.
Lähteet:
Arno Forsiuksen artikkeli Lydia Sesemannista Naisten ääni -sivustolla
Lydia Sesemann: 150 Years of Women’s Doctorates in Chemistry
