Teksti Leila Mehto, kuvat iStock
Amerikkalainen Wallace Hume Carothers (1896–1937) ei ehtinyt nähdä keksimänsä nailonin suursuosiota. Lue kuusi faktaa Carothersin elämästä.
Pieni professori
Wallace Hume Carothers syntyi Burlingtonissa, Iowassa 1896. Jo lapsena hän oli kiinnostunut tieteestä ja tekniikasta. Hän opiskeli ensin kirjanpitoa Illinoisin yliopistossa ja sitten kemiaa Tarkio Collegessa, Missourissa. Jo opiskeluaikanaan hän toimi toisten opettajana. Opiskelutoverit käyttivät hänestä lempinimiä ”Prof” ja ”Tohtori” kauan ennen kuin hän valmistui tohtoriksi vuonna 1924.
Yliopistolta teollisuuteen
Carothers toimi opettajana Harvardin yliopistossa, mutta ei viihtynyt luentosaleissa ja siirtyi 1928 teollisuusyritys DuPontille. Hänelle luvattiin tuplapalkka, hyvät resurssit, tutkijoita ja vapautta tutkimustyöhön.
DuPontilla Carothersin työryhmä keksi 1932 neopreenin, ensimmäisen synteettisen kumin. Sen jälkeen ryhmä kiinnostui estereihin ja amideihin pohjautuvista polymeereistä ja syntetisoi ensimmäisen polyesteri-superpolymeerin, nailonin edeltäjän. Nailon syntetisoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1935.
Vaimo työpaikalta
Carothers nautti tutkimuksensa lisäksi kuvataiteesta, musiikista, runoudesta, politiikasta ja urheilusta. Hänellä oli paljon ystäviä. Vuonna 1936 hän meni naimisiin DuPontin patenttiosaston kemistin Helen Sweetmanin kanssa. Samana vuonna Carothers valittiin ensimmäisenä teollisuuskemistinä Yhdysvaltain kansalliseen tiedeakatemiaan.
Syanidia ja sitruunaa
Carothersilla oli mielenterveysongelmia. Vuonna 1937 Carothers teki itsemurhan juomalla syanidia sitruunamehun kanssa. Kemistinä hän tiesi, että happamassa liuoksessa kaliumsyanidi muuttuu entistäkin tehokkaammaksi myrkyksi. Itsemurhan aikaan Carothersin vaimo oli toisella kuukaudella raskaana. Nailonkuitujen vallankumous alkoi kahta vuotta myöhemmin.
Nailonin supersuosio
Vuonna 1938 DuPont sai nailonpatentin, jota Carothers oli hakenut vain muutamaa päivää ennen kuolemaansa. Aluksi nailonia käytettiin hammasharjoissa. Kaupallinen läpimurto tuli vuonna 1940, kun nailonia käytettiin naisten sukkahousuissa.
Nailonit olivat halpoja, ohuita ja kestävämpiä kuin silkki. Toisen maailmansodan aikaan synteettistä kuitua käytettiin armeijan materiaalien valmistukseen. Sodan päätyttyä nailonsukat nousivat supersuosioon, ja sukkahousujen loppuminen kaupoista aiheutti nailonmellakoita.
Ei New York ja Lontoo
Nylon-termin on sanottu juontavan juurensa New Yorkin ja Lontoon nimien yhdistämisestä. Se ei ilmeisesti pidä paikkaansa. Vuonna 1940 DuPontin edustaja sanoi, että kirjaimet ”nyl” olivat umpimähkään valittuja ja ”on” kopioitiin muiden kuitujen nimistä. Vuonna 1978 selitettiin, että nimen alkuperä oli ”no-run” eli purkautumaton ja nimeä muokattiin, kun purkautumattomuus ei pitänyt paikkaansa.
Lähteet mm. acs.org, sciencehistory.org, bbvaopenmind.com ja scihi.org
