Teksti Kemia-lehti, kuvat AaronBurden/ Unsplash
Vesistöön kertyvistä ikuisuuskemikaaleista on tullut yksi nykypäivän vakavimmista saasteongelmista. LUT-yliopistossa aloitetaan tänä kesänä tutkimus niiden poistomenetelmistä.
Vesistöissä on yhä enemmän ikuisuuskemikaaleja, jotka ovat peräisin esimerkiksi pakkauksista, tekstiileistä, maaleista, torjunta-aineista ja lääkkeistä. Ne ovat haitallisia niin ihmisille kuin ympäristöllekin.
”Ikuisuuskemikaalit ovat yksi nykypäivän vakavimmista saasteongelmista. PFAS-yhdisteitä on havaittu jopa pullotetussa vedessä”, sanoo professori Amit Bhatnagar LUT-yliopiston erotustekniikan osastolta. Häntä on haastateltu LUT-yliopiston sivustolle.
Bhatnagar aloittaa tänä kesänä tutkimuksen, jossa kehitetään menetelmiä PFAS-yhdisteiden poistamiseen vedestä.
PFAS-yhdisteet käytössä yli 70 vuotta
PFAS-yhdisteisiin kuuluu yli 4 700 synteettistä kemikaalia, joita on käytetty eri teollisuudenaloilla yli 70 vuotta. Niitä käytetään muun muassa sammutusvaahdoissa, astioiden pinnoitteissa, paperi- ja elintarvikepakkauksissa, kosmetiikassa, tekstiileissä, maaleissa, hiihtovarusteissa, torjunta-aineissa ja lääkkeissä.
PFAS-yhdisteistä käytetty nimitys ikuisuuskemikaalit johtuu niiden pitkäikäisyydestä. Tiettyjen ryhmään kuuluvien yhdisteiden tiedetään säilyvän ympäristössä pidempään kuin minkään muun synteettisen aineen. Monet niistä ovat vesiliukoisia, ja siksi ne myös leviävät helposti.
”Kemikaalit säilyvät ympäristössä sukupolvien ajan.”
”Tietyille PFAS-yhdisteille altistuminen on liitetty esimerkiksi heikentyneeseen immuunivasteeseen, kehitys- ja lisääntymishäiriöihin sekä kasvaneeseen syöpäriskiin”, Bhatnagar kertoo.
Ihmisten lisäksi PFAS-yhdisteet ovat haitallisia ympäristölle. Niiden epäillään aiheuttavan häiriöitä ravintoketjuissa ja vaikuttavan negatiivisesti biodiversiteettiin.
Sekä akateemisessa maailmassa että teollisuudessa on etsitty skaalautuvia menetelmiä PFAS-yhdisteiden poistamiseksi vedestä. Poistamisessa on testattu esimerkiksi hiilipohjaisia materiaaleja ja adsorbentteja, erilaisia hartseja, polymeerejä ja kalvoja.
Bhatnagarin tutkimusryhmä aloittaa systemaattisen tutkimuksensa poistomenetelmistä tänä kesänä. Hanketta tukee Jane ja Aatos Erkon säätiöltä saatu nelivuotinen rahoitus. Ryhmä tutkii pääasiassa adsorptiomenetelmiä, mutta voi testata myös eri menetelmien yhdistämistä. Tutkimuksia on tarkoitus jatkaa lupaavimmiksi osoittautuvien materiaalien ja menetelmien osalta.
Lähde: lut.fi
