Teksti Kemia-lehti, kuva Oulun yliopisto
Oulun yliopistossa kehitetty uusi menetelmä mahdollistaa lähes 100 prosenttisen mikromuovien poiston jätevesistä.
Mikromuovit, eli 1 µm – 5 mm kokoiset muovipartikkelit, ovat nousseet puheenaiheeksi maailmanlaajuisesti. Niitä voidaan havaita lähes kaikkialta: kaukaisimmista luonnonympäristöistä, hengitysilmasta, ruuastamme ja jopa meidän elimistöistämme. Mikromuovien täyttä merkitystä ympäristön ja ihmisten terveydelle ei vielä täysin ymmärretä, mutta tutkimusnäyttöä niiden haitallisista vaikutuksista on viime vuosina kertynyt. Vielä haitallisempaa on mikromuovien hajoamisen seurauksena muodostuva nanomuovi, joka tarkoittaa alle 1 µm:n kokoisia hiukkasia. Tällöin puhutaan noin 1/50 hiuksen halkaisijasta.
”Parannellulla hiekalla saavutettiin lähes sadan prosentin mikromuovien erotuskyky.”
Oulun yliopistossa on kehitetty uusi menetelmä, joka tehostaa jätevesilaitosten mikromuovien poistoa. Menetelmä hyödyntää jo yleisesti käytössä olevaa hiekkasuodatusta: hiekan pinta muokataan kemiallisesti paremmin muovipartikkeleita sieppaavaksi.
”Vastaavanlaista kemiaa käytetään esimerkiksi valtamerialusten pohjien käsittelyssä, jotta merenelävät eivät tarttuisi niihin niin helposti kiinni”, selventää tutkimusta johtanut apulaisprofessori Tero Luukkonen Kuitu- ja partikkelitekniikan tutkimusyksiköstä.
Parannellulla hiekalla saavutettiin lähes sadan prosentin mikromuovien erotuskyky, kun muovia sisältänyttä vettä pumpattiin hiekan läpi. Tavallinen hiekka puolestaan päästi muovipartikkeleita läpi jo heti kokeen alussa.
”Jätevesilaitoksille on tulossa mikromuovien määrän seurantavelvoite.”
Jätevedenpuhdistamot on tunnistettu kriittisiksi mikromuovien keräyspaikoiksi, joista kuitenkin leviää muovia edelleen. Tutkimuksissa on arvioitu, että nykyiset jäteveden puhdistuksessa käytettävät prosessit poistavat noin 90 prosenttia laitokselle jäteveden mukana tulevasta mikromuovista, loppuosa päätyy vesistöihin. Mikromuovien määrien arvioihin liittyy kuitenkin tällä hetkellä suuria epävarmuuksia. Tämän vuoksi Euroopan Unionin vuonna 2024 päivitetyssä jätevedenkäsittelydirektiivissä jätevesilaitoksille on tulossa mikromuovien määrän seurantavelvoite. Tulevaisuudessa mikromuovien erottamiseen tarvitaan myös luotettavia menetelmiä.
”Kehittämämme menetelmän potentiaali perustuu siihen, ettei jätevesilaitosten tarvitse tehdä minkäänlaisia lisäyksiä prosesseihinsa, sen kuin vain vaihtavat hiekan toiseen”, kertoo Luukkonen.
Tulevaisuudessa menetelmää on tarkoitus tutkia lisää muun muassa muokatun hiekan käyttöiän osalta. Tutkimuksen pohjalta on julkaistu artikkeli otsikolla Enhanced separation of microplastics using silanized sand. Se julkaistiin muovitutkimukseen keskittyvässä Microplastics and Nanoplastics -lehdessä.
