Teksti Ulla Veirto kuvat Alf Norkko (rantamaisemat), Patrik Degerman (henkilökuva), Susanna Mikander (sukelluskuva)
Yliopistotutkija ja dosentti Camilla Gustafsson tuntee Tvärminnen eläintieteellisen aseman rannat ja kauniin pinnanalaisen maailman. Hän sukeltaa ympäri vuoden.
Kun meribiologi Camilla Gustafsson alkoi aikoinaan tehdä pro graduaan, oli pakko mennä sukelluskurssille. Nyt hän on tutkinut merenalaisia kasveja jo 18 vuotta. Työmaa sijaitsee Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisellä tutkimusasemalla Hangossa.
”Aluksi sukeltaminen oli vaativaa. On tärkeää pysyä oikeassa sukellusasennossa ja pystyä hallitsemaan nostetta. Ei saa tömähtää pohjalle tai sotkea sitä räpylöillä.”
Gustafssonin tutkimus liittyy vedenalaisten kasvien biodiversiteettiin ja sen vaikutukseen merellisten elinympäristöjen toiminnassa.
Hän johtaa muun muassa ympäristöministeriön rahoittamaa CoastalBiomon-hanketta, jossa kehitetään vedenalaisten elinympäristöjen pitkäaikaisseurantaa. Näytteiden kerääminen meren pohjasta sukeltamalla on iso osa tutkimustyötä.
Gustafsson on myös yhtenä vastuullisena johtajana hankkeessa, jossa yhdistetään meriekologiaa ilmakehätutkimukseen mittaamalla vesikasvien ja levien vapauttamia VOC-yhdisteitä.
Tvärminnen tutkimukset ovat monitieteellisiä. Siinä missä meribiologi tekee kenttätyötään kasvien, levien tai pohjaeläinten parissa, biogeokemistit, fyysikot ja ilmakehätutkijat mittaavat omia komponenttejaan.
Alueella on ”supersaitteja”, kohteita, joissa eri alojen tutkijat mittaavat ja ottavat näytteitä samanaikaisesti. Dataa yhdistämällä tuotetaan uutta tietoa siitä, miten rannikkoympäristöt ja ilmakehä ovat keskenään vuorovaikutuksessa.
”Yhteisö on minulle tärkeä, ja lounashetkellä ruokalassa kaikki tapaavat ja ehtivät jutella. Meitä tutkijoita ja henkilökuntaa on noin 35. Kaikki tuntevat toisensa.”
Toisinaan lounas eli eväsleivät tulee syötyä merellä, vaikkapa upean saaren rannalla. Työ on välillä fyysisesti raskasta, siinä tulee nälkä.
”Tvärminnessä on loistava infrastruktuuri, ja tästä pystyy heti lähtemään veteen. Ei tarvitse ajella autolla minnekään kauemmas.”
Merellinen monimuotoisuus vaikuttaa hiilen kiertoon maapallolla. Vedenalaiset ympäristöt toimivat hiilivarastoina ja -nieluina.
”Ohjaan väitöskirjatutkijoita, jotka esimerkiksi mittaavat ja analysoivat hiilen ja typen pitoisuuksia kasvien eri osissa. Suhteutamme tulokset kasvien biomassan määrään.”
Näytteistä voi laskea keskiarvon siitä, miten paljon vedenalaiseen kasvillisuuteen on varastoitunut hiiltä.
Gustafsson on aina valmis painumaan veteen. Reissuilla repussa on pienet räpylät, maski ja snorkkeli.
”Kauneinta pinnan alla on syyslokakuussa, jolloin kasvillisuutta on runsaasti ja vesi kirkasta. Meriajokkaat muodostavat Hankoniemen eteläpuolelle kauniita, laajoja niittyjä, jotka kuhisevat elämää. Ympäristö on hyvin rauhoittava.”
Rauhaa rikkoo pieni särö.
”Viiden viime vuoden sisällä on koettu monta merellistä lämpöaaltoa. Oman havaintoni mukaan jotkut meriajokaskasvustot ovat kärsineet lämpöaalloista, jopa hävinneet.”
