Teksti Markus Lahikainen
”Yhteistyö toisen asteen kanssa ei ole meille ainoastaan hyvän tahdon ele vaan myös lakisääteinen tehtävä. Ennen kaikkea se on mahdollisuus innostaa nuoria.” Yliopisto-opettaja Markus Lahikainen analysoi yhteistyötä toisen asteen kanssa.
Moni meistä muistaa koulusta sen tietyn hetken, jolloin oppiaine sai uuden merkityksen. Se ei ollut enää pelkkiä kokeita tai suorittamista, vaan jotakin suurempaa: tässä on jotain minulle. Tällainen kipinä voi syttyä, kun lukiolainen vierailee yliopistolla.
Kemian yliopisto-opettajana saan kohdata paitsi yliopistokursseja suorittavia tulevia kemistejä myös nuoria, jotka vasta etsivät suuntaansa.
Tänä lukuvuonna Tampereen yliopiston kemian oppilaslaboratoriossa vieraili lähes 300 lukiolaista eri puolilta Suomea. Tämä on osa pitkäjänteistä yhteistyötä, jolla rakennamme siltaa toisen asteen ja korkeakoulutuksen välille.
Yhteistyö toisen asteen kanssa ei ole meille ainoastaan hyvän tahdon ele. Se on yliopistojen lakisääteinen tehtävä ja tärkeä osa yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Mutta ennen kaikkea se on myös mahdollisuus innostaa, opastaa ja avata uusia näkökulmia tulevaisuuden valintojen varalle.
”Murramme myyttejä: Kemia ei ole vain kaavoja, vaan se on ajattelutapa.”
Meillä vierailujen ytimessä on tekeminen ja kokeminen. Lukiolaiset pääsevät itse pipetoimaan, mittaamaan ja pohtimaan tulosten merkitystä.
Erityisen suosittu on laboratoriotyö, jossa opiskelijat tunnistavat eri aineita spektroskopian avulla. Vaikka IR- ja NMR-spektroskopia kuuluvat lukion opetussuunnitelmaan, harvalla koululla on mahdollisuuksia toteuttaa mittauksia käytännössä.
Meidän laboratoriossamme lukiolaiset pääsevät itse käyttämään laitteita ja tulkitsemaan mittaamiaan tuloksia – kokemaan, mitä kemia on oikeasti.
Kierrätämme lukiolaisia usein kemian tutkimuslaboratoriossa, jossa he pääsevät tutustumaan tutkijoiden työhön.
Vierailut auttavat murtamaan myyttejä: kemia ei ole vain kaavoja, vaan ajattelutapa ja työkalupakki, jolla voi ymmärtää ja muuttaa maailmaa.
Samalla ujutamme mukaan tietoa opiskelumahdollisuuksista: mitä kemian opiskelu yliopistossa on ja millaisia urapolkuja korkeakoulutus voi avata.
”Lukiolaiset hämmästyttävät avoimuudellaan ja vilpittömällä uteliaisuudellaan.”
On rehellistä myöntää, että yhteistyövierailujen järjestäminen vie aikaa. Ryhmien vastaanotto, ohjelman suunnittelu ja käytännön ohjaus vaativat resursseja sekä opetushenkilökunnalta että tutkijoilta.
Aluksi ponnistelut tuntuivatkin varsin suurilta. Mutta kun käytännöt vakiintuivat ja materiaalit hioutuivat, toiminnasta tuli sujuvaa ja ennen kaikkea palkitsevaa, myös minulle.
Vaikka tapaamiset kestävät yleensä vain muutaman tunnin, keskustelut lukiolaisten kanssa ovat yllättävän syvällisiä.
Lukiolaiset ovat hämmästyttäneet minut avoimuudellaan ja vilpittömällä uteliaisuudellaan. Heidän kysymyksensä ovat saaneet minut pysähtymään ja tarkastelemaan asioita uudesta näkökulmasta sekä selittämään ilmiöitä selkeämmin ja konkreettisemmin.
On myös arvokasta kuulla, mitä nuoret tällä hetkellä ajattelevat, ja saada samalla esimakua siitä, millaisia opiskelijoita tulevaisuudessa saapuu yliopistoon.
Parhaimmillaan tekemämme toisen asteen yhteistyö tuo kemiaa näkyväksi, eläväksi ja merkitykselliseksi yhteiskunnassa.
Haastankin kaikki yliopistot – myös omamme – lisäämään toisen asteen yhteistyötä. Yliopistojen seinien ulkopuolella kasvaa seuraava sukupolvi kemistejä ja muita korkeakouluopiskelijoita. Meidän tehtävämme on ojentaa heille käsi. Ja ehkä myös pipetti.
