Aaltopahvin ihmeet – Näin Suomesta tuli kartongin mahtimaa

Teksti Kalevi Rantanen, kuvat DS Smith, Finna, Serlachius-museo, Stora Enso

Suomi on muuttunut paperinvalmistuksen pikkujättiläisestä kartonkimahdiksi. Siitä saamme kiittää aaltopahvia. Nyt aaltopahvin valmistajat hakevat entistä ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja pahvin värjäykseen ja suojaominaisuuksiin.

Aaltopahvin rakenne on säilynyt samanlaisena yli 150 vuotta, mutta siihen liittyvä teknologia kehittyy jatkuvasti.

Aaltopahvi on arkinen, mutta nerokas keksintö, joka patentoitiin yli 150 vuotta sitten.  Suomessa aaltopahvin valmistus alkoi vuonna 1911.

Aaltopahvin toimiva holvikaarirakenne on säilynyt samana 1800-luvulta asti. Poimutettua aallotuskartonkia kutsutaan flutingiksi. Aaltopahvissa siihen on liimattu sileitä pintakartonkeja eli lainereita.

Rakenne on painoonsa nähden erittäin vahva. Laineri kiinnitetään tavallisesti flutingin molemmille puolille. Käyttötarkoituksen mukaan aaltopahvi voi olla yksipuolinen, jolloin vain yksi pintapaperi on liimattu flutingiin. Se voi olla myös kaksi- tai moniaaltoinen riippuen siitä, montako aaltokerrosta paperien välissä on.

Vaikka aaltopahvi on rakenteeltaan säilynyt samana, sen teknologia on vuosien mittaan kehittynyt. Erityisesti materiaaleihin ja kartongin pinnoitteisiin on kehitetty paljon uutta.

Pahvin valmistajat kertoivat 1920-luvulla uuden materiaalien eduista puupakkauksiin verrattuna.
Näkymä Pandan makeistehtaan pakkaamoon 1960-luvulla. Pakkaukset oli valmistettu Enso Gutzeitin Lahden aaltopahvi- ja laatikkotehtaassa.

Saisiko olla rulla Kemiä?

Aaltopahvin historiassa tapahtui Suomessa kaksi merkittävää asiaa 1970-luvun alussa.

Suomen ensimmäinen aaltopahvitehdas, DS Smithin edeltäjä Tako muutti Tampereella Tammerkosken partaalta Lielahteen vuonna 1971. Valmistuessaan tehdas oli Euroopan suurin ja modernein aaltopahvitehdas.

Samana vuonna Metsä Boardin edeltäjä Kemi Oy perusti kartonkitehtaan Kemiin. Kemin tehtaalla aloitettiin päällystetyn, valkopintaisen lainerin valmistus vuonna 1990. Tehtaalla investoitiin päällystysasemaan ja päällysteen valmistusosastoon eli pastakeittiöön.

Kun päällystettyä kraftlaineria alettiin valmistaa Kemissä, ei sellaista ollut aaltopahviteollisuudessa vielä laajasti käytössä.

Tehdas kasvatti myyntiään toimimalla suunnannäyttäjänä. Työn tuloksista kertoo alan ammattikielen muutos.

”Maailmalla asiakkaat haluavat ostaa ’Kemiä’, kun tarkoittavat korkealaatuista, päällystettyä, valkopintaista kraftlaineria”, kertoo Metsä Boardin Kemin kartonkitehtaan tuotepäällikkö Panu Räsänen

Nykyisin Kemin kartonkitehtaalla on erikoistuttu juuri päällystettyihin tuotteisiin, erityisesti valkopintaiseen kartonkiin.

”Olemme omassa kategoriassamme maailman suurin ja haluamme olla siinä maailman parhaita.”

Kartongin ominaisuuksia testataan huolellisesti.
Vuonna 1971 DS Smithin Lielahden tehtaalla käynnistettiin aaltopahvikone, joka oli rataleveydeltään 2,45 metriä. 1920-luvulla leveys oli 1,5 metriä. Tuottavuuskin oli noussut vuosikymmenten aikana hurjasti.

Kemikaaleja eri tarkoituksiin

Aaltopahvin teknologiakehityksessä keskeisessä roolissa on ollut tuotantokemikaalien kehitys.

Aaltopahvin raaka-aineena käytetään erityisiä kartonkeja kraftlineria ja flutingia. Kun pahvista kehitetään entistä lujempaa ja kauniimpaa, tarvitaan kemistien osaamista.

Kartongin valmistuksessa hyödynnetään sekä prosessikemikaaleja että funktionaalisia kemikaaleja.

Kemiran sovellusekspertti Mikko Virtanen kertoo, että prosessikemikaalit helpottavat kartongin valmistusta monessa eri vaiheessa.

”Retentiopolymeerit mahdollistavat tehokkaan prosessin. Fiksatiivit kiinnittävät pihkaa ja estävät saostumista. Biosidit rajoittavat mikro-orga­nismien toimintaa. Vaahdonestoaineet auttavat ilman hallinnassa.”

Lujuuspolymeerien ansiosta kartonkia on voitu keventää lujuutta heikentämättä.


Funktionaaliset polymeerit vaikuttavat lopputuotteen ominaisuuksiin, ennen kaikkea kartongin lujuuteen ja vedenkestoon.

Vedenkestoon ja kuitujen hydrofobointiin on viimeisten 50–60 vuoden aikana kehitetty monenlaisia polymeerejä, kuten AKD-, ASA- ja hartsiliimoja.

”Luonnostaan vettä imevä selluloosamateriaali saadaan polymeereillä hydrofobiseksi eli vettä hylkiväksi. Hydrofobisuus on tärkeää etenkin nestepakkauksissa, mutta myös aaltopahvissa. Kartonki ei saa vettyä”, Virtanen toteaa.

Pahvin paino vaikuttaa lujuuteen: mitä suurempi paino neliömetriä kohti, sitä vahvempaa kartonki on. Lujuuspolymeerit ovat mahdollistaneet kartongin keventämisen lujuutta heikentämättä, mikä on tärkeä tavoite myös tulevaisuudessa.

Työolot 2010-luvulla.

Ympäristöystävällisyys korostuu

Myös aaltopahvin värjäyksessä ja pinnoitteissa tarvitaan kemistien osaamista. Painovärit ovat oma maailmansa. Myös niistä pyritään nykyisin kehittämään fossiilivapaita, ja ensimmäisiä maaöljyvapaita musteita saatiinkin markkinoille 2000-luvulla.

Materiaaleja, jotka estävät epäpuhtauksien kulkeutumisen sekä veden ja rasvan läpäisyn pahvipakkauksen ja sen sisällön välillä, sanotaan barrierimateriaaleiksi. Nekin ovat aikaisemmin olleet maaöljypohjaisia, mutta tilanne on muuttumassa.

Uusia barrierimateriaaleja tutkitaan monessa paikassa. Aalto-yliopiston, Kemiran, Valmetin ja VTT:n asiantuntijoiden tuoreessa katsauksessa arvioidaan, että modifioitu nanoselluloosa, ligniini­nanopartikkelit tai biopohjaiset polyesterit voisivat korvata maaöljypohjaista muovia barrierimateriaalina.

Yksi lupaava, ympäristöystävällisenä pidetty vaihtoehto on dispersiopäällystys.

”Dispersiopäällystyksessä materiaalihiukkasia sirotetaan kartonkiin. Esteominaisuus syntyy ilman päälle liimattavaa kalvoa. Kierrätettäessä barrieria ei tarvitse erottaa”, kertoo tehdaspäällikkö Toni Salovuori DS Smithiltä.

Hänen mukaansa dispersiopäällystyksellä saavutetaan laminointia ohuempia barrierikerroksia, jotka ehkäisevät hyvin kosteuden, kaasun ja rasvan läpäisyn.

Äitiyspakkauksen laatikko on valmistettu aaltopahvista. Tässä vuoden 2024 malli.

Pakkauksia merilevästä ja päivänkakkarasta

DS Smithin Suomen toimitusjohtaja Ari Viinikkala kertoo, että pakkauskehityksessä innovaatioiden merkitys on kasvanut.

Pakkausten käyttäjät ovat kiinnostuneita pakkausten vastuullisuudesta, toimitusketjuista, myynnillisistä asioista tai tuotesuojauksesta. Aaltopahviakin on alettu käyttää kokonaan uusissa tuotteissa.

”Uskomme, että jatkossa syntyy kiinnostavia innovaatioita, erityisesti raaka-aineissa. Odotamme, että puukuitu saisi rinnalleen muitakin kierrätettävyyden ja kestävän kehityksen huomioivia kuituvaihtoehtoja. Kehitystyötä tehdään esimerkiksi merilevän, oljen ja päivänkakkaran hyödyntämiseksi”, DS Smithin Toni Salovuori kertoo. 

Lue myös:

Pulp&Beyond-messuilla näkyi sellun valoisa tulevaisuus

Lähteet: Suomen Aaltopahviyhdistys: Aaltopahvi (2024); DS Smithin, Metsä Boardin, Stora Enson, Kemiran ja Aaltopahviyhdistyksen nettisivut.

Haastattelut: Panu Räsänen (Metsä Boardin Kemin kartonkitehdas), Simo-Pekka Vanninen ja Mikko Virtanen (Kemira) sekä Toni Salovuori ja Ari Viinikkala (DS Smith).

Pahvin aaltoilevat vuodet

Kirjaudu sisään

* pakollinen kenttä