Teksti Mari Kallioinen-Mänttäri
”Joka kerta hammaslääkärissä käydessäni, mietin, miten mahtavia kemian ja biokemian oivalluksia on hoidon taustalla”, kirjoittaa tiedekirjeenvaihtajamme Mari Kallioinen-Mänttäri. Hän toivoo, että nuoret oivaltaisivat luonnontieteiden lumon.
Lähipiirissäni on useita nuoria, jotka ovat kuluneen syksyn aikana pohtineet uravalintojaan ja valinneet lukiokursseja valmentautuakseen korkeakouluihin pyrkimistä varten. Luonnontieteiden ammattilaisiksi aikovat ovat tässä joukossa vähemmistössä, eivätkä kemian kurssit vaikuta houkuttelevilta mahdollisuuksilta. Kemia ei ole kiinnostavaa, siitä puuttuu jotakin jännittävää.
Valitettavasti lähipiirini nuoret eivät taida muodostaa poikkeuksellista joukkoa tämän päivän lukiolaisten keskuudessa. Se näkyy alamme hakijamäärissä.
Tulevaisuuden tekeminen tarvitsee kuitenkin merkittävän määrän kemian ja kemiantekniikan osaajia, jotka saavat työssään toteuttaa mahdollisesti jopa yhteiskunnan toimintoja mullistavia ratkaisuja.
Tämä saakin pohtimaan, miksi nuorille kemia ei näyttäydy kiehtovana mahdollisuutena?
”Miten ihmeellistä onkaan, että olo parantua vain pienen lääkemäärän avulla.”
Oma koulutuspolkuni ja työni kemiantekniikan tutkimuksen parissa vaikuttaa tietenkin siihen, miten maailma minulle näyttäytyy. Huomioni kiinnittyy kemiaan ja tekniikkaan pohjaaviin mahdollisuuksiin. Löydän jatkuvasti uutta ihmeteltävää.
Minun maailmassani nimenomaan kemia ja kaikki se, mitä se mahdollistaa, on kiehtovaa ja jännittävää. Esimerkiksi joka kerta hammaslääkärissä käydessäni mietin, miten mahtavia kemian, biokemian ja tekniikan oivalluksia ja osaamista on saamani hoidon taustalla.
Myös hanaa kääntämällä keittiöön saatava puhdas vesi ja autolla liikkuminen ovat arjen asioita, joiden toteutumisessa kemialla ja tekniikalla on suuri rooli.
Ja harva meistä muistaa lääkkeitä ottaessaan miettiä, miten ihmeellistä oikeastaan onkaan se, että pienellä määrällä jotakin lääkeainetta suun kautta nautittuna voidaan vaikuttaa jonkin vaivan parantumiseen.
Kemia ja kemiantekniikka mahdollistavat meille arjessa paljon, mutta niiden rooli taitaa jäädä suurelta yleisöltä katveeseen.
”Kemian opettajani sattui olemaan innostuneesti opettava nainen.”
Oma innostukseni kemiantekniikan opiskeluun syntyi halusta kasvaa ratkaisijaksi, joka voi uutisissa kertoa, mitä ratkaisuja voimme ympäristön hyväksi tehdä sen sijaan, että surkuttelisin uutisia ympäristön tilasta.
Luultavasti en kuitenkaan olisi keksinyt mahdollisuutta käyttää kemiaa työkaluna ilman lukion kemian opettajaa, joka sattui olemaan energisesti ja innostuneesti opettava nainen. Hänen tunneiltaan sain kipinän käyttää kemian osaamista ratkaisijan työkaluna. Innostus tarttuu.
Nopeasti muuttuvassa maailmassa kemian ja kemiantekniikan osaaminen on erityisen tarpeellista. Tarvitsemme innostuneita suunnannäyttäjiä ja roolimalleja niille nuorille, jotka haluavat kasvaa ratkaisijoiksi ja tulevaisuuden tekijöiksi. Voisitko se olla sinä?
Lue myös:
Tieteenalojen yhteistyö synnyttää Suomea hyödyttävää yritystoimintaa
Kampuksella voi kokea huippuhetkiä – Etätöissä yhteinen tunne jää puuttumaan
