Teksti Marja Ollakka, kuva Kaisa Tyrväinen
Jukka Tyrväinen osoitti väitöskirjassaan, että vesilaitoksen työntekijän hengitysteitse saamaa säteilyn vuosiannosta ei voi laskea luotettavasti perinteisellä radonpurkkimenetelmällä.
Jukka Tyrväinen, 60, tutki väitöstyössään radonia ja sen hajoamistuotteita pohjavedenkäsittelylaitosten prosesseissa ja niiden sisäilmassa. Radon on maailmanlaajuisesti arvioituna toiseksi pahin keuhkosyövän taustatekijä heti tupakoinnin jälkeen, ja se on yhdistetty Euroopassa noin kahteen prosenttiin kaikista syöpäkuolemista.
Suomessa lähes 200 pohjavesilaitoksella on mitattu sisäilmassa yli 1 500 Bq/m3 radonpitoisuuksia, kun sisätyöpaikkojen viitearvo on 300 Bq/m3.
Kansainvälinen säteilysuojelukomissio (ICRP) ei ole kuitenkaan pystynyt julkaisemaan radonsäteilyn viitearvoja vesilaitosten työntekijöiden annoslaskentaa varten, koska tutkimustuloksia aiheesta on niin vähän.
Mikä on väitöskirjasi merkittävin tulos?
Merkittäviä tuloksia oli kolme.
Säteilysuojelun kannalta merkittävin löydös on, että yleisin sisäilman radonpitoisuuden mittausmenetelmä, niin sanottu radonpurkki, soveltuu heikosti pohjavesilaitosten olosuhteisiin. Työntekijän vuosiannosta ei voi luotettavasti laskea sen mittaustulosten perusteella. Annoslaskennan lähtötiedoksi suositellaan kiinteästi asennettavia, jatkuvasti mittaavia radonmittareita.
Vesilaitosten puhtaassa ilmassa radionuklidit kulkeutuvat helpommin hengityksen mukana syvälle keuhkoihin.
Radonin vaarallisuus perustuu sen radioaktiivisessa hajoamisessa syntyvien lyhytikäisten jälkeläisten kulkeutumiseen hengityselimistöön, jolloin radioaktiivisen hajoamisen tuottama energia voi vaurioittaa suoraan keuhkosolun DNA:ta.
Tieteellisestä näkökulmasta yllättävin tulos oli, että vesilaitosten puhtaassa ilmassa radonin jälkeläisten hiukkaskoko jää pieneksi, jolloin radionuklidit kulkeutuvat helpommin hengityksen mukana syvälle keuhkoihin.
Pohjaveden puhdistuksen näkökulmasta katsottuna nousi esiin uusi ongelma: epävakaan lyijy-210:n kertyminen aktiivihiileen, jota käytetään ympäristökemikaalien poistossa. Se johtaa hiilijätteen loppusijoitusongelmaan, koska säteilylaki ja jätelainsäädäntö yhdessä sulkevat pois kaikki sen loppukäsittelyvaihtoehdot.
Miten tuloksiasi voi soveltaa?
Väitöskirjassa tehdään konkreettisia ehdotuksia vesilaitostyöntekijän säteilyannoslaskennassa käytettävän mittaustavan parantamiseksi. Ehdotukset ovat tiettävästi jo säteilyviranomaisen harkittavana.
Mittaustulokset antavat myös ICRP:lle paremmat edellytykset julkaista vesilaitoksen työntekijän säteilyannoksen viitearvot.
Väitöskirjassa tutkittiin radonin kulkeutumista pohjavedestä vesilaitoksen sisätiloihin ja sisätiloissa. Samalla annettiin käytännön ohjeita ja esimerkkejä radonriskin hallintaan. Näitä tietoja voidaan soveltaa sekä uusien vesilaitosten suunnittelussa että vanhojen laitosten radonsaneerauksissa.
Jotta aktiivihiiltä voitaisiin käyttää pohjaveden puhdistamiseen tulevaisuudessakin, olisi tärkeää, että säteilysuojelusta ja jätehuollosta vastaavat viranomaiset ratkaisisivat hiilijätteen loppusijoitusumpikujan.
Yleisessä tiedossa olevaa ongelmaa ei pidä jättää kullekin toiminnanharjoittajalle joka kerta erikseen selvitettäväksi.
”Väitöstyön jälkeen aluksi annan pölyn laskeutua ja vedän happea.”
Mitä väitöksen tekeminen merkitsi sinulle?
Teen talousvedentuotannon kehittämishankkeita Alva-yhtiöt Oy:ssä, joka on Jyväskylässä toimiva energia- ja vesihuoltoyhtiö. Työn ohella tehty poikkitieteellinen väitöskirjatutkimus oli merkittävä henkilökohtainen puristus, joka tarjosi samalla mahdollisuuden oppia uutta. Tieteellinen työskentelytapa antoi aivan uudenlaisen näkökulman arkityöhöni.
Mitä teet urallasi seuraavaksi?
Aluksi annan pölyn laskeutua ja vedän happea. Tutkimus tarjoaa joitakin jatkotutkimusmahdollisuuksia, ja radonongelmaisten laitosten suuri lukumäärä antaa mahdollisuuden konsultointiin. Suomen sadoilla pohjavesilaitoksilla on mitattu prosessilähtöisiä sisäilman radonongelmia, jotka eivät rinnastu suoraan rakennusten ja kaivosten radonympäristöihin.
Vesilaitosten suunnittelijoiden ja käyttäjien keskuudessa radonhallinnan keinot tunnistetaan vain osittain, joten alalla näyttäisi olevan myös koulutustarvetta.
Mikä toimii parhaiten työsi vastavoimana – miten tyhjennät pääsi tutkimuksesta?
Oma työskentelytapani oli liiankin intensiivinen, joten esimerkiksi liikkuminen jäi liian vähäiseksi.
Vuosilomilla ja juhlapyhinä pyrin irrottautumaan töistä. Perheen ja läheisten kanssa käytetty aika on tärkeää, olipa se kulttuuria, puutarhan- tai metsänhoitoa, sienestystä, marjastusta tai kalastusta. Myös jotain omaa harrastusta on syytä pitää yllä.
Jukka Tyrväisen väitöskirja Groundwater radon and radon progeny in the water treatment process and in indoor air tarkastetiin Itä-Suomen yliopistossa 18.10.2024. Vastaväittäjänä toimi dosentti Marja Palmroth Tampereen yliopistosta ja kustoksena Jonne Naarala Itä-Suomen yliopistosta.
Lue lisää:
Jukka Tyrväinen ORCID-tietokannassa
Pitkä työkokemus ja väitös tuottivat kamalan tehokkaan jätevesien puhdistajan
”Haluan opinnoillani hyödyttää yhteiskuntaa”
Uusia ekologisia materiaaleja jäteveden myrkkyjen käsittelyyn
