Teksti Marja Ollakka, kuvat Sini Karppinen/HY ja Markus Holopaisen kotialbumi
Professori Markus Holopainen on Helsingin yliopiston palkittu väitöskirjaohjaaja. Inspiroivaksi ja kannustavaksi kehuttu ohjaaja sanoo, että parasta työssä on opiskelijoiden kanssa toimiminen. Nyt Holopainen kertoo parhaat oppinsa väitösten ohjaamiseen.
Inspiroiva, innostava, kannustava, energinen ja positiivinen ohjaaja, joka tukee ohjattaviaan myös postdoc-vaiheessa – näin opiskelijat ja valmistuneet tohtorit arvioivat professori Markus Holopaisen työtä. Hän sai Helsingin yliopiston Väitöskirjatyön ohjaaja -palkinnon erityisesti poikkitieteellisen väitöskirjatutkimuksen edistäjänä.
Markus Holopainen työskentelee professorina ja johtajana metsätieteiden osastolla maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa. Hän on ohjannut väitöksiä vuodesta 2007 alkaen ja sinä aikana on syntynyt yli 15 väitöskirjaa. Hän on itse väitellyt kaksi kertaa, ensiksi Helsingin yliopistossa ja myöhemmin Aalto-yliopistossa.
Markus Holopaisen mielestä väitöstyön ohjaus on laaja kokonaisuus, joka alkaa jo kandi- tai maisterivaiheen opiskelijan ottamisesta mukaan tutkimusryhmään. Ohjaajan oma kiinnostus sekä ryhmän tutkimusaiheista että ihmisistä on aivan olennaista.
Kannustava ohjaaja, joka huomioi myös tavoiteajat
Palkinnon perustelujen mukaan olet saanut ohjattavasi uskomaan itseensä ja suoriutumaan tavoiteajassa. Miten teet sen käytännössä?
”Tuo oli mukava kuulla – itseensä uskominen ja siihen kannustaminen ei ole ihan helppo juttu. Ohjattavat ovat yksiköitä, eli ei ole yhtä sapluunaa, joka toimisi kaikilla. Mutta kyllähän ohjaajan kiinnostus niin tutkimusaiheista kuin ohjattavistaan on tärkeää. Käymme tutkimusryhmäni kanssa yhdessä lounaalla melkein joka päivä.
Tutkimuksessa kannustan ohjattavaa ottamaan askeleen kerrallaan: ensin seminaariesitys, sitten kansainvälinen konferenssiesitys, artikkeli, ja siitä edelleen eteenpäin.
Opiskelijat ovat erilaisia. Toiset voivat olla hyvinkin itsevarmoja alusta alkaen. Toisille voi olla hyötyä, kun muistuttaa, että he ovat jo jatko-opiskeluvaiheessa tutkimusalansa parhaita asiantuntijoita ainakin täällä kotimaassa, jatkossa myös kansainvälisesti.
Yleinen tavoite on, että väitökset saataisiin valmiiksi neljässä vuodessa, mutta en tulkitse sitä ihan niin suoraviivaisesti. Jos jatko-opiskelija on innostunut esimerkiksi osallistumaan opetukseen keskimääräistä enemmän, mahdollistan sen. Ei haittaa, jos väitöskirjan valmistuminen vähän venyy, koska opiskelijan mielenkiinnon kohteita kannattaa tukea.
Toki määräajat ovat tärkeitä, ja niissä pysyminen on hyvä opetella jo väitöskirjavaiheessa.
Väitöskirjaohjaajan keskeinen työ on rahoituksen hankkiminen väittelijälle tavalla tai toisella. Rahoituksissa on lähes aina tiukat aikarajoitukset, eli sitä kautta tulee tietysti painetta niin ohjaajalle kuin ohjattavalle pysyä aikataulussa.”
”Jatko-opiskelijat ovat tutkimusalansa parhaita asiantuntijoita.”
Miten olet itse muuttunut väitösohjaajana vuosien myötä?
”Olen saanut olla metsätieteiden opettaja vuodesta 1995 alkaen eli kohta 30 vuotta ja olen ohjannut väitöksiä vuodesta 2007 alkaen. Keskeinen muutos tuli 2007–2011, kun tein toisen väitöskirjani. Tuolloin pääsin uudelleen kokemaan väitöskirjatyöntekijän näkökulman ja keskeiset kompastuskivet. Uskon, että kokemuksesta on hyötyä ohjaustyössäni.
Toinen iso muutos on ollut, kun olen saanut kasvatettua tutkimusryhmääni. Nykyisin ryhmän jäsenet ovat mukana ohjaustyössä, jatko-opiskelijat gradujen ja kanditöiden ohjauksessa ja post doc -tutkijat väitöskirjojen ohjauksessa. Hyöty on molemminpuolinen: järjestely helpottaa ohjausvastuutani, ja toisaalta väitöskirjatutkijat ja post docit saavat ohjauskokemusta.”
Poikkitieteellisyyttä insinööritieteistä arkeologiaan
Mikä on innostanut sinua tarkastelemaan asioita poikkitieteellisesti ja ottamaan tutkimusryhmääsi opiskelijoita myös muilta aloilta?
”Oma taustani on vaikuttanut asiaan: olen opiskellut sekä Helsingin yliopistossa että Aallossa, ja koko tutkijan ja opettajan urani ajan poikkitieteellisyys on ollut keskiössä.
Poikkitieteellisyyttä tuki Suomen akatemian rahoittama laserkeilauksen huippuyksikkö vuosina 2014–2019. Siinä teknologiakehitys yhdistyi sovelluksiin, esimerkiksi oman ryhmäni edustamaan 3D-täsmämetsätaloustutkimukseen.
Nykyisessä työnkuvassani asia korostuu entisestään: metsätieteet on todella poikkitieteellinen ala, johon sisältyy muun muassa ekologisia, teknologisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia tieteenaloja.
Tutkimus- ja opetusalani ovat geoinformatiikka (paikkatieto) ja kaukokartoitus. Paikkatietoa ja kaukokartoitusta voidaan hyödyntää monella eri alalla, ja niiden merkitys on jatkuvasti lisääntynyt myös käytännön toiminnassa. Näin olen voinut ottaa ohjaukseeni eri aloilta tulevia.
Viime vuosina väitöskirjaohjattavia on tullut myös muualta kuin Helsingin yliopistosta, esimerkiksi viimeisin valmistunut väittelijä tuli Aallon Geoinformatiikan koulutusohjelmasta. Hän oli ryhmässäni jo DI-työvaiheessa, josta jatkoi väitöskirjaan. Tämä on erinomainen tapa saada syvällistä teknologista tietämystä koko ryhmälle.
Tutkimuksemme liittyvät puiden ulkoisiin ominaisuuksiin ja niiden mittaamiseen. Tuloksia voi hyödyntää esimerkiksi puiden laatutunnuksissa, jotka ovat tärkeitä etenkin mekaanisessa metsäteollisuudessa ja puurakentamisessa. Ehkä linkkejä voisi löytyä myös kemian puolelle.
Olen pitkään tehnyt etenkin opetusyhteistyötä Helsingin yliopiston Maantieteen osaston tutkijoiden ja opettajien kanssa. Meillä on yhteisiä rajapintoja myös väitöskirjaohjausten osalta. Yksi mielenkiintoinen ala on paikkatietosovellukset arkeologian ja metsätieteiden rajapinnalla.
Tutkimushankkeissa keskeisiä yhteistyökumppaneitamme ovat olleet Maanmittauslaitoksen paikkatietokeskus, Itä-Suomen yliopisto, Aalto-yliopisto sekä Turun ja Oulun yliopistot. Olemme tehneet yhdessä poikkitieteellistä tutkimusta teknologian, metsien, virtavesien ja rakennettujen ympäristöjen parissa.”
Lue myös: Väitöskirjojen teko nopeutunut huomattavasti – mitkä ovat hyvät ja huonot puolet?
”Tohtoreille olisi pystyttävä luomaan urapolkuja koko yhteiskunnassa.”
Yhteisö voi helpottaa opiskelijoiden stressiä
Tutkimusten mukaan opiskelijat kokevat tohtoriopintojensa aikana jonkin verran uupumusoireita ja stressiä. Miten se näkyy työssäsi?
”Osastonjohtajan työssäni olen törmännyt opiskelijoiden uupumisoireisiin. Ehkä oireet ovat viime vuosina jonkin verran lisääntyneet, mutta en linkittäisi niitä tohtorikoulutukseen. Suurimmat syyt lienevät yliopiston ulkopuolisia, eli korona, sota ja muut yleiset epävarmuudet.
Suurin stressin aihe niin väitöskirjavaiheessa kuin sen jälkeenkin on rahoituksen epävarmuus. Se on pystytty taklaamaan ryhmässäni melko onnistuneesti esimerkiksi huippuyksikön ansiosta.
Toinen huolenaihe on aikataulutus ja siinä pysyminen, koska kaikki ei ole väittelijästä itsestään eikä ohjaajasta kiinni. Aikatauluun vaikuttaa esimerkiksi artikkelien julkaisemisen prosessin nopeus.
Tutkijan urapolku väittelyn jälkeen huolettaa kaikkia. Yritän auttaa siinä hakemalla aktiivisesti vaihtoehtoja tohtorikoulutettavien urapolkuun. Mutta tämä on laajempi kysymys. Urapolkuja olisi pystyttävä luomaan koko yhteiskunnassa nykyistä paremmin esimerkiksi yliopistojen ja tutkimuslaitosten sekä yritysten kesken.”
Ohjaajan tuki on tärkeä stressin hälventäjä. Onko sinulla erityisiä metodeja siihen?
”Osallistuminen väitöskirjatyöntekijän arkeen. Tärkeitä juttuja voivat olla myös ryhmän seminaarit ja esimerkiksi konferenssimatkat, joiden yhteyteen järjestetään aina jotakin yhteistä hauskaa tekemistä.”
”Ryhmän sisäinen hyvä fiilis auttaa kaikkia.”
Työn iloa ja kaikkien arvostamista
Montako ohjattavaa voi olla samanaikaisesti ja kuinka työlästä ohjaus on?
”Ohjattavien määrä riippuu tutkimusalasta ja muista työtehtävistä. Itselläni on 5–8 ohjattavaa kerrallaan. Näin väittelijöitä on vuodessa yksi tai kaksi, mikä on sopiva määrä.
Väitöskirjatutkijoiden määrä riippuu myös ryhmän rahatilanteesta. Hyvinä vuosina, kuten huippuyksikön aikana, paikkoja voi tarjota enemmän.
Ohjaustyön työläys vaihtelee opiskelijakohtaisesti ja väitöskirjan aiheen mukaan. Toiset vaativat enemmän ohjausta, toiset vähemmän. Professorin työ on kuitenkin kokonaisvaltaista. Tehtävänä on edustaa omaa oppiainettaan ja motivoida opiskelijoita kaikille oppiaineensa tasoille.”
Mistä tunnet iloa työssäsi?
”Helsingin yliopisto on paras työpaikka: professorin työ on vaihtelevaa ja enimmäkseen vapaata, eli voin vaikuttaa työni sisältöön. Opetuksen, tutkimuksen, ohjauksen, yrittäjyyden, innovaatioiden ja yhteiskunnallisen vaikuttaminen ovat kaikki aihepiirejä, joissa on mukava olla mukana. Mutta yliopistoprofessorin työn paras juttu on opiskelijoiden kanssa toimiminen – fukseista tohtoreihin ja työelämässä oleviin metsänhoitajiin.”
HY:n väitösohjauksen tavoitteena on myös ”tasa-arvoisen ja turvallisen tutkijayhteisön rakentaminen”. Mitä se tarkoittaa mielestäsi?
”Hyvä työyhteisö rakentuu arvostuksen kautta: arvostetaan sitä mitä toinen tekee, vaikkei oltaisi kaikesta samaa mieltä. Ja käyttäydytään sen mukaisesti. Asioiden polarisointi ja henkilökohtaisuuksiin meneminen palvelee ihan muita toimijoita kuin meitä. Tämä ei ole pelkästään tutkimusryhmän asia, vaan koskee koko yliopistoyhteisöä ja koko suomalaista yhteiskuntaa.”
Markus Holopaisen vinkit väitöstyön ohjaajille
- Rahoitus kuntoon. Väitöskirjaohjaajan keskeinen työ on rahoituksen hankkiminen väittelijälle tavalla tai toisella.
- Kaikki ohjattavat ovat yksilöitä. Mieti ohjattavan kanssa urapolkua jo varhain. Kiinnostaako häntä tulevaisuudessa esimerkiksi tutkijan työ, yliopiston ulkopuoliset organisaatiot tai vaikkapa yrittäjyys.
- Ohjaus on kokonaisuus, joka voi alkaa jo kandi- tai maisterivaiheen opiskelijasta tarjoamalla hänelle esimerkiksi työtehtäviä vaikkapa kurssiassistenttina tai opinnäytetyön aihetta.
- Ohjaaminen on muutakin kuin pelkästään tutkimuksessa mukana oloa. Ota ohjattavat mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tutkimusryhmän menoon mukaan.
- Ryhmän sisäinen hyvä fiilis auttaa kaikkia. Kannattaa panostaa myös erilaisten tapahtumien järjestämiseen.
- Muista joustavuus. Tohtorikoulutettavan paikka on erinomainen vaihtoehto esimerkiksi huippu-urheilijalle, joka haluaa joustavuutta työskentelyaikoihin harjoittelun mahdollistamiseksi.
Lue lisää
Helsingin yliopisto: Palkinto viidelle ansiokkaalle väitöskirjatyön ohjaajalle
Kansainväliset huippuosaajat kokevat itsensä ulkopuolisiksi Suomessa
Väitöskirjan tekijä haluaa olla roolimalli palestiinalaisille nuorille naisille
