Teksti Veela Hammar
Tenttiin ei enää ehdi valmistautua yhdessä päivässä, eikä oikeita vastauksia voi tarkastaa kirjan lopusta. Opiskelijakirjeenvaihtajamme Veela Hammar vertailee lukion ja yliopiston eroja ja odottaa jo kemian labrakursseja.
Hirveä jännitys rinnassa astuin orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä Chemicumin ovista sisään. Aloitin kemian opinnot Helsingin yliopistolla syyskuussa ja olin yksi niistä harvoista onnekkaista, joilla oli joku tuttu tulossa opiskelemaan samaa alaa. Yliopisto on kokonaan uusi maailma, ja tuntui, että yhdessä ystävän kanssa opinnot on edes vähän helpompi aloittaa.
ENSIMMÄINEN OPISKELUVIIKKO alkoi sen verran rennosti, että mielessä kävi jo ajatus: ”tämähän on mukavaa ja helppoa”. Hyvin nopeasti kävi kuitenkin selväksi, että enää ei olla lukiossa ja asiat pitäisi oikeasti osata. Lukiossa pärjäsi hyvin perusasioiden ymmärryksellä ja vaikeimmat asiat pystyi halutessaan ohittamaan. Lukemalla hyvin päivää ennen koetta pärjäsi kohtuullisesti.
Yliopistossa opiskelu on entistä vapaampaa, mikä tuo paljon enemmän vastuuta. Tiesin, että yliopistossa taso olisi korkeampi, mutta on tämä kuitenkin yllättänyt.
Enää ei voi alkaa lukea vasta päivää ennen tenttiä, koska koealue saattaa olla kolme kertaa laajempi kuin lukiossa. Lähimuisti ei riitä, vaan asiat pitäisi oikeasti ymmärtää. Lukiossa pystyi käyttämään tehtävien teossa apuna kirjan esimerkkejä, koska ne olivat niin samankaltaisia. Nyt esimerkkitehtävistä ei välttämättä ole ollenkaan hyötyä, jos kokonaisuutta ei ymmärrä kunnolla. Kampuksella järjestettävät opiskelupajat ovatkin olleet lähes hengenpelastajina laskareita tehdessä; ilman apua on välillä todella vaikeaa pärjätä.
Minun on aina ollut vaikea pyytää apua, koska olen perfektionisti enkä haluaisi vaikuttaa tyhmältä. Lukiossa oikeat vastaukset olivat aina nähtävillä, ja niistä pystyi mukavasti tarkistamaan, onko ajatellut oikein. Tätä on ollut varmaan eniten ikävä! Tuntuu, että tehtävää on vaikea tehdä loppuun, kun ei pysty varmuuden vuoksi tarkistamaan. Olen tämän yli kahden kuukauden aikana harjoitellut avun pyytämistä muiltakin kuin vain kavereilta – ja oppinut, ettei se tee ihmisestä tyhmää, jos ei heti ymmärrä.
”Innostuin kemiasta vasta lukiossa, ja kemian labrakurssista tuli ehdoton suosikkini.”
YLIOPISTON OPINTOJEN aloittaminen ei kuitenkaan ole ollut pelkkää “verta ja hikeä”. Itse odotan innolla kemian perustöiden alkua.
Innostuin kemiasta vasta lukiossa, ja kemian labrakurssista tuli ehdoton suosikkini. Labrakurssilla teimme kaikkea hauskaa omaksi huviksi, eikä tuotteilla voinut yleensä mitään ihmeellistä tehdä. Nyt onkin hienoa ajatella, että jostain hauskasta voisi luoda itselleen ammatin, josta olisi koko yhteiskunnalle jonkinlaista hyötyä.
Veela Hammar on ensimmäisen vuoden kemian opiskelija Helsingin yliopistossa. 19-vuotias Veela on kotoisin Lahdesta. Hän valmistui ylioppilaaksi Lahden lyseon LUMATE-linjalta viime keväänä. Veelalle kemia merkitsee uusien ratkaisujen löytämistä paremman tulevaisuuden saavuttamiseksi.
