|
Kuuntelu juttu
Getting your Trinity Audio player ready...
|
Teksti Veela Hammar
Kemia-lehden opiskelijakirjeenvaihtaja Veela Hammar pelkäsi jo etukäteen tiukkaa toista lukuvuotta yliopistossa. Nyt hän kertoo, miten selvisi hommista ja kroonisesta kiireestä.
Kesäpäivien vähentyessä pieni ahdistuksen kukkanen alkoi puhkeamaan. Katsoin Tiktokista videoita, joissa kerrottiin yliopiston toisen vuoden olevan aina se kaikkein pahin, ja kuinka silloin opiskelijoille tulee melko varmasti burnout.
Asiaa ei yhtään auttanut tieto ensimmäisen periodin MORS (molekyylien rakenne ja spektroskopia) -kurssista, jonka vaikeudesta kuulin fuksivuotena kauhutarinoita. Olin myös aloittamassa sivuaineen, farmasian, sekä orgaanisen kemian labrat.
Kouluun oli kuitenkin pakko palata.
Onneksi stressi MORS:ista oli turhaa: siitä tuli yksi ehdottomista suosikeistani. Toki kurssi oli haastava, mutta opiskelua tuettiin erittäin hyvin ja asiat olivat mielenkiintoisia. Vaikka ennakkotehtävät olivat välillä ärsyttäviä, ne pakottivat opiskelemaan luentojen asiat etukäteen, jolloin luennolla jopa ymmärsi, mitä aihetta käsiteltiin.
Ennakkotehtävistä sai lisäpisteitä niin kuin laskutehtävistäkin. Kiirettä kuitenkin piti, ja päivät olivat pitkiä MORS:n tehtäviä laskettaessa.
Farmasia ei lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla, koska unohdin ilmoittautua tenttiin ja jouduin perumaan myös uusintatentin kemian tentin takia. Ehkä se nyt keväällä pitäisi joku päivä uusia…
Itse kurssi ei ollut mitenkään hirveän haastava: lähinnä lukion oppien kertaamista ja tiedon syventämistä.
”Luennot jäivät väliin labrojen ja väsymyksen takia.”
Ongelmaksi tuli luentojen jääminen väliin labrojen ja väsymyksen takia. Kemian kurssit ovat tietenkin etusijalla. Farmasian toisen periodin kurssi, Lääkevalmiste I, oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen.
Stressiä lisäsi orgaanisen kemian labrojen aloittaminen turhan myöhään. Ekoilla viikoilla ei vielä jaksanut aloittaa, ja viimeiset kaksi viikkoa labrassa tulikin vietettyä helposti kahdeksan tuntia. Tämä ei tietenkään ollut idyllistä – ja siitä tuli opittua tulevia labroja varten.
Ensimmäinen periodi viiletti niin huimaa vauhtia, että siitä ei paljon muistikuvia enää ole.
Krooninen kiire vain paheni toisella periodilla orgaanisen kemian reaktiomekanismien väsäämisen ja fysikaalisen labraraporttien kanssa. Orgaanisessa kemiassa on paljon poikkeuksia, jotka pitää opetella ulkoa.
Kurssin aikana stressi nousi pintaan, kun oletin ensimmäisen laskuharjoituksen palautuksen olevan illalla eikä aamupäivällä. Muutaman kerran palautin huolimattomuuttani vääriä tehtäviä, ja menetin turhaan pisteitä, vaikka olin tehnyt tehtävät täysin oikein.
Fysikaalisen kemian labrasta sai vain kaksi opintopistettä, vaikka labratöistä tehtävien raporttien laatimiseen meni paljon aikaa. Toki labrat ovat lyhyitä, mutta laskut ovat aikaa vieviä ja usein myös hankalia. Pieniin valituksiimme vastattiin vain, että ”odottakaapa epäorgaanisen labroja”.
”Saatat itse jopa tykästyä.”
Joululomalla pitkin sitten valmistautua epäorgaanisen labran pääsykokeeseen, eikä silloin ehtinyt juurikaan palautumaan. Kevätlukukauden ensimmäinen kuukausi oli hauska, mutta toinen on välillä turhauttanut.
Syksy oli kiireinen ja helposti stressaantuvalle ihmiselle rankka. Toivon Tiktokin olevan oikeassa siitä, että toinen vuosi on pahin ja että opiskelu tämän jälkeen helpottaisi hieman.
Toisaalta omalla mielentilallakin on iso merkitys, eikä liikaa kannata kauhistella etukäteen. Jonkun mielestä jokin kurssi on voinut olla kauhea, mutta itse saatat jopa tykästyä siihen.
Kohti uusia haasteita ja pettymyksiä!
Lue myös:
Pieni arpi muistuttaa ensimmäisestä labrakurssista
Ovatko kemistit muutakin kuin laboratorioiden hulluja tiedemiehiä?
