Teksti Markku Leskelä
Joskus väitetään, että tieteellisissä seuroissa ja akatemioissa aktiivisesti toimivat henkilöt eivät voi olla huippututkijoita, koska kunnon tutkijalla ei voi olla aikaa moiseen. Markku Leskelä kumoaa väitteen ja kertoo, miksi seuratoiminta on mielekästä ja hyödyksi koko ihmiskunnalle.
Tutkijat hakeutuvat kansainväliseen yhteistyöhön, kun tarvitsevat apua oman tutkimuksen edistämiseen. Myös omien tutkimustulosten saattaminen toisten tutkijoiden tietoon koetaan tärkeäksi.
Samoista tarpeista kehittyivät aikanaan tieteelliset seurat, kansainväliset tutkijoiden tapaamiset ja tieteelliset lehdet. Tällainen kehitys on toiminut runsaasti yli sata vuotta. Prosessi on dynaaminen, sillä uusia aloja syntyy ja vanhat menettävät merkitystään.
Tutkijat loivat yhteisen kemian kielen
Kemian tutkimus ja teollisuus kehittyivät voimakkaasti 1800-luvulla. Uuden vuosisadan alussa havahduttiin siihen, että tarvitaan standardisointia, jotta alaa voitaisiin kehittää järkiperäisesti.
Vuonna 1919 perustettiin alan kansainvälinen unioni IUPAC (International Union for Pure and Applied Chemistry). IUPAC:lla on maailmanlaajuinen auktoriteetti kemian nimistöön, terminologiaan ja standardointiin. Sen päätehtäviä ovat kemian yhteisen kielen luominen, tieteellisen tiedon vapaa edistäminen sekä kemian alan yhteistyön kehittäminen.
”On välttämätöntä, että termit ovat yksiselitteisiä.”
Kemian tutkimukselle, teollisuudelle sekä koko yhteiskunnalle on välttämätöntä, että kemiallisten yhdisteiden nimet ja kemian alan termit, mitat ja symbolit ovat yksiselitteisiä ja yhtenäisiä.
IUPAC:n jäseniä ovat kansalliset kemian seurat, ja IUPAC on jäsenenä kansainvälisessä tiedeneuvostossa ISC (International Science Council), joka kokoaa yhteen kaikkien alojen kansainväliset unionit.
Näin minä olen osallistunut
Oma kansainvälinen järjestötyöni alkoi termoanalytiikan kansainvälisen järjestön ICTAC:n (Internationl Confederation of Thermal Analysis and Calorimetry) ja sen pohjoismaisen alajärjestön yhteydessä 1980-luvulla.
IUPAC:n toimintaan lähdin mukaan 1990-luvun lopussa, ensin korkean lämpötilan kemian työryhmään sitten Epäorgaanisen kemian divisioonaan vuosiksi 2006–2017, joista kahdeksan viimeistä vuotta toimin divisioonan sihteerinä.
Divisioonien jäsenet valitaan vaaleilla, ja ehdokkaat voivat olla joko kansallisten kemian seurojen tai erillisen etsintäkomitean ehdottamia. Suostuin ehdokkaaksi, koska aikaisempi kokemukseni kansainvälisestä järjestötyöstä tuntui mielekkäältä.
Epäorgaanisen kemian divisioonan jäsenistön halutaan kattavan monipuolisesti atomien, molekyylien ja materiaalien osaamisalueita. Kaikissa IUPAC:n elimissä pyritään saamaan jäseniä kaikilta mantereilta.
”Ongelmat ratkaistaan järjestelmällisesti ja kansainvälisellä yhteistyöllä.”
Näin toimii IUPAC:n projektiperiaate
IUPAC:n projektitoiminnalle ja projektien perustamiselle on järjestön sivustolla tarkat ohjeet.
Yleensä prosessi menee siten, että tutkija huomaa omalla alallaan jonkin epämääräisyyden tai puutteen ja haluaa selvittää sen. Asia voi koskea esimerkiksi terminologiaa, tutkimusmenetelmää, koulutusta.
Tutkija muodostaa kansainvälisen, saman alan tutkijoiden kanssa ryhmän, joka ryhtyy ratkomaan asiaa. Projektia varten laaditaan budjetti, aikataulu sekä tulosten julkaisusuunnitelma. Divisioona käsittelee hakemukset ja allokoi rahaa käytettävissä olevan budjetin puitteissa.
Divisioona myös seuraa projektin edistymistä vuosittain sekä hyväksyy loppuraportin. Epäorgaanisen kemian divisioonassa oli tyypillisesti menossa noin 15–20 projektia. Projektit ovat myös usein yhteisiä eri kemian alojen eli eri divisioonien välillä.
Projektin tuloksena voi syntyä tieteellisiä julkaisuja, suosituksia käytänteiksi tai ehdotuksia uusiksi määritelmiksi. Kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa työryhmän ehdotukset alistetaan julkiseen arviointiin, jossa kaikki asiasta kiinnostuneet voivat esittää mielipiteensä. Määritelmäehdotukset menevät vielä erillisen asiantuntijaryhmän tarkasteltaviksi.
Uudet alkuaineet tarvitsevat nimensä
Epäorgaanisen kemian ulospäin näkyvimmät tuotokset ovat uusien alkuaineiden nimet ja symbolit sekä alkuaineiden atomipainoihin tehtävät muutokset. Näiden seurauksena Jaksollisen järjestelmän päivittäminen kuuluu divisioonan vakiotehtäviin.
Uusien alkuaineiden tunnistamiseen ja nimeämiseen on olemassa tarkka proseduuri, ja työ tapahtuu yhdessä fysiikan alan sisarunionin IUPAP:n kanssa. Epäorgaanisen kemian divisioona on kuitenkin se, joka lopulta hyväksyy nimet ja symbolit.
Omana aikanani osallistuin seitsemän alkuaineen nimeämiseen. Alkuaineiden atomipainoihin tulee jatkuvasti pieniä muutoksia erityisesti muutamien alkuaineiden kohdalla määritysmenetelmien ja maapallon eri puolilla esiintyvien isotooppijakautumien tarkentuessa.
Maailmanluokan kemistit yhteistyössä
Joskus kuulee väitteen, että tieteellisissä seuroissa ja akatemioissa aktiivisesti toimivat henkilöt eivät voi olla huippututkijoita, koska kunnon tutkijalla ei voi olla aikaa sellaiseen toimintaan.
Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa. IUPAC:ssa olen työskennellyt maailmanluokan kemistien kanssa ja saanut sitä kautta erinomaiset verkostot ja henkilökohtaisia ystäviä. Lisäksi IUPAC:n työn tekee ainutlaatuiseksi sen globaali luonne.
IUPAC:ssa tehtävä työ on tärkeää koko kemian edistämistä. Ilman yhteisesti sovittua nimistöä, mittayksiköitä ja kokeellisia toimintatapoja tutkimustulosten raportit olisivat sekavia ja vaikeasti tulkittavia.
Kemian on kansainvälinen tiede ja siksi on vaikea sanoa, mikä on juuri kansallinen etu, ja miksi suomalaisten pitäisi toimia IUPACssa aktiivisesti. OKM, joka rahoittaa Suomen tieteen kansainvälistä yhteistyötä, penää myös tätä kansallista hyötynäkökohtaa.
”Järjestöissä nuori tutkija laajentaa maailmankuvaansa merkittävästi.”
Kun Suomi on jäsenenä kansainvälisessä unionissa, on parempi toimia aktiivisesti kuin seurata passiivisesti. Suomalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin esimerkiksi projektien kautta, he voivat pitää esillä suomalaista osaamista ja välittää suoraan tietoa IUPAC:ssa tehdyistä päätöksistä.
Pohjoismaat ovat perinteisesti toimineet yhtenä ryhmänä IUPAC:ssa, ja tämä yhteistyö tuo meille kokoamme suurempaa näkyvyyttä.
Kansainvälisissä järjestöissä toimimista voi lämpimästi suositella nuorille kemisteille, sillä se lisää omaa osaamista, tuo hyödyllisiä verkostoja ja laajentaa maailmankuvaa merkittävästi.
Lue myös:
Harvinaisilla maametalleilla on pitkä historia Suomessa
Ohutkalvonäyttöihin liittyvä tutkimus loi pohjan ALD:n menestykselle
