Teksti Marja Ollakka, kuva Kemia-lehti
Ennen tohtoriksi väitteleminen oli pitkän uran huipentuma, johon valmistauduttiin jopa kymmeniä vuosia. Nykyään väitös on usein artikkelipohjainen. Artikkelit on julkaistava tarpeeksi nopeasti, jottei valmistumisen tavoiteaika ylity.
Helsingin yliopiston metsätalouden professori Markus Holopainen on itse väitellyt ensimmäisen kerran vuonna 1998 ja ohjannut työssään väittelijöitä noin 15 vuotta. Sinä aikana suomalaisessa väittelemiskulttuurissa on tapahtunut todella isoja muutoksia. Hän kertoo, miten muutokset ovat näkyneet hänen omalla alallaan.
Markus Holopaisen mukaan suurin muutos on tapahtunut asenteissa: mikä on väitöskirjan rooli tutkijan uralla sekä miten väitöskirjojen tekemistä rahoitetaan.
”1990-luvun alkupuolelle asti väitöskirjaa tehtiin usein virassa. Esimerkiksi yliopistoilla oli assistentin virkoja, jotka olivat väitöskirjatutkijan paikkoja opetustyön ohella. Tutkimuslaitoksissa puolestaan suuri osa tutkijoista ei ollut väitelleitä, vaan he tekivät väitöskirjoja pysyvissä työsuhteissa tai viroissa. Tuolloin väittely oli pitkän uran huipentuma, johon saatettiin valmistautua kymmeniä vuosia”, Markus Holopainen kertoo.
Tutkijakoulujen avulla nopeutta
Ensimmäiset tutkijakoulut aloitettiin Suomessa 1995. Niiden keskeinen tavoite oli väitöskirjatyön tekemisen nopeuttaminen ja väittelyiän merkittävä laskeminen. Nyt tavoitteena on saada väitöstyö valmiiksi neljässä vuodessa.
Samoihin aikoihin tapahtui toinen iso muutos, kun siirryttiin monografioista artikkelipohjaisiin väitöskirjoihin, eli niin sanottuihin nipputöihin.
Holopainen itse teki ensimmäisen väitöskirjansa 1998, ja oli silloin laitoksensa ensimmäinen artikkelipohjaisen väitöskirjan tehnyt.
”Mielestäni niin väitöskirjan tekijän kuin ohjaajan näkökulmasta artikkelipohjaiset väitöskirjat ovat helpompia, koska työ voidaan jaksottaa hallittavissa oleviksi osaprojekteiksi. Toki haasteena on yhtenäisen kokonaisuuden luominen. Mutta on monografioillakin vielä oma arvonsa, ja joillakin tieteenaloilla niitä voidaan jopa suosia”, Holopainen sanoo.
Artikkelipohjaisten väitöskirjojen trendinä näkyy, että artikkelien minimimäärää on vähitellen pienennetty.
”Vuosituhannen alkupuolella Helsingin yliopistossa minimimäärä oli neljä, sitten kolme ja nyt ollaan menossa jo kahteen. Toki eri tieteenaloilla ja yliopistoillakin on ollut, ja tulee jatkossakin olemaan, eri käytänteitä. Se voi myös hämmentää väitöskirjan tekijää”, Holopainen sanoo.
”Toisaalta kehitys voi johtaa siihen, että väitöskirjan tekijän kehittyminen itsenäiseksi tekijäksi vaarantuu.”
Artikkelit saatava julki nopeasti
Yksi iso muutos on ollut julkaisemisen nopeutuminen. Holopaisen mukaan Open access -sarjat saivat muutoksen aikaan noin 10–15 vuotta sitten. Sen jälkeen julkaisuprosessi on nopeutunut myös perinteisissä sarjoissa huomattavasti.
”Tämä on väitöskirjatyöntekijän kannalta hyvä asia. Siihen myös yliopistojen kannattaisi kiinnittää huomiota. Neljän vuoden väitöskirjaprojektin aikataulutus ei kestä sitä, että yksittäisen artikkelin julkaisuprosessiin voi mennä kaksi vuotta, kuten ennen. Nykyisin julkaisuprosessin keskimääräinen aika lienee puolesta vuodesta vuoteen – toki alasta ja julkaisusarjasta riippuen”, Holopainen kertoo.
Hän nostaa isoksi muutokseksi myös sen, että väitöskirjat tehdään enimmäkseen nyt suurissa tutkimusryhmissä.
”Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Ohjausvastuuta voi jakaa useammalle henkilölle ja valmiita tutkimusaineistoja on usein saatavilla. Toisaalta kehitys voi johtaa siihen, että väitöskirjan tekijän kehittyminen itsenäiseksi tekijäksi vaarantuu. On hyvä, että väitöskirjatutkija tekee itsenäisiä päätöksiä, ja on esimerkiksi itse keräämässä tutkimusaineistoaan”, Markus Holopainen muistuttaa.
Lue myös:
Palkittu väitösten ohjaaja: ”Tutkimusryhmän hyvä fiilis ehkäisee väittelijöiden stressiä”
Tutkimusryhmälle tarjoiltiin kuohuviiniä ja pullaa – arvaatko syyn?
Väitös: Kunnon multa on terveydelle kultaa – vältä turvetta
1,5 miljoonaa euroa Miina Porkan AQUAGUARD-hankkeelle
Markus Metsälä: ”Opetuksessa on katsottava peiliin ja kehitettävä kemian brändiä”
