Teksti Kirsi-Marja Meri (os. Mäntsälä), Jyrki Heino, Reijo Lahti, Seppo Sarimo
Turun yliopiston biokemian emeritusprofessori Pekka Mäntsälä nukkui pois 86 vuoden ikäisenä kotikaupungissaan Turussa 23.12.2023.
Pekka Ilmari Mäntsälä syntyi 28.2.1937 Varsinais-Suomen Marttilassa yhdeksänlapsiseen maanviljelijäperheeseen toiseksi vanhimpana. Jo varhain hänen solidaarisuutensa ja sydämellisyytensä tulivat esiin suuressa perheessä koetun arjen keskellä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Elisenvaaran yhteiskoulusta.
Turun yliopistossa oli vuonna 1957 alkanut professori Veikko Nurmikon johdolla biokemian opetus, ja Pekka valitsi pääaineekseen tämän uuden oppiaineen. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1965, jonka jälkeen hän jatkoi tutkijana professori Nurmikon ryhmässä ja julkaisi väitöskirjansa vuonna 1971. Mäntsälä ehti hoitaa biokemian assistentin ja yliassistentin tehtäviä, ennen kuin hänet valittiin biokemian professoriksi vuonna 1984.
Pekka Mäntsälä teki tutkijana elämäntyönsä proteiini- ja entsyymikemian sekä molekyylibiologian parissa. Hänen tärkeimmät tutkimuksensa liittyivät proteiinien rakenteen ja toiminnan väliseen yhteyteen ja antibioottien biosynteesin molekyylibiologiaan.
Erityisen merkityksellistä oli Mäntsälän pitkään jatkunut tutkimusyhteistyö amerikkalaisen professori Howard Zalkin’in ryhmän kanssa. Puriininukleotidien biosynteesitiehen liittyvien entsyymien tutkimus vei hänet useita kertoja vierailevaksi tutkijaksi ja myöhemmin vierailevaksi professoriksi Purduen yliopistoon, West Lafayetteen, Indianan osavaltioon.
Tutkimusvierailut alkoivat jo 70-luvulla ja jatkuivat 90-luvun alkuun asti. Matkatuliaisina Mäntsälä toi mukanaan aina uusimpia molekyylibiologian ja geenitekniikan menetelmiä, joita muutkin tutkijat hyödynsivät aktiivisesti ja joita käytettiin myös perusopetuksessa. On huomionarvoista, että 1970-luvulla geenitekniikat tekivät vasta tuloaan ja monet nykyisin yleisessä käytössä olevat menetelmät olivat uutta koko maailmassa.
Pekka Mäntsälä teki menestyksekkään opetus- ja tutkimusuran Turun yliopistossa ja kuului molekyyli- ja synteettisen biologian uranuurtajiin koko Suomessa. Käyttäen synteettisen biologian menetelmiä hänen johtamansa työryhmä pyrki tuottamaan uusia lääkeainemolekyylejä. Tutkimuksen kaupallisia sovelluksia varten Mäntsälä oli perustamassa Galilaeus-nimistä lääkekehitysyhtiötä.
Pekka Mäntsälä toimi biokemian ja elintarvikekemian laitoksen johtajana lähes koko 1990-luvun. Pekalla oli merkittävä rooli myös koko Turun bioalan kehittämisessä. Hän vaikutti keskeisellä tavalla muun muassa BioCity-biokeskuksen perustamisessa ja organisoinnissa. Pekka Mäntsälä jäi eläkkeelle professorin virasta vuonna 2002, mutta senkin jälkeen hän jatkoi vielä pitkään aktiivista tutkimustoimintaa ja piti aivan viime aikoihin asti yhteyttä vanhaan laitokseensa ja sen henkilökuntaan.
Yhteistyökumppanit, työtoverit ja entiset opiskelijat muistavat Pekka Mäntsälän positiivisesti ajattelevana ja kannustavana opettajana ja tutkijana.
Pekka harrasti aktiivisesti ja monipuolisesti liikuntaa, kuten lentopalloa, voimistelua, lenkkeilyä, koko elämänsä ajan. Hän johti muun muassa ”Aarnen tallin” toimintaa tallimestarina vuosina 2013—2017. Hän oli malliesimerkki siitä, että intohimo liikuntaan ei tunne ikärajoja. Pekan into jääkiekkoa kohtaan syntyi hänen tyttärensä kolmen pojan myötä. Heidän innostuksensa lajiin tarttui Pekkaan, ja hän alkoi säännöllisesti seurata jääkiekkopelejä niin televisiosta kuin paikan päälläkin.
Hän oli myös aktiivinen musiikin harrastaja sekä tanssiorkesterin rumpali ja laulaja. Hänen musiikillinen intohimonsa käsitti orkesterissa tango-osuudet, jotka hän esitti taidokkaasti 60-luvulta aina viimeisiin päiviinsä saakka.
Pekka avioitui Kaija-puolisonsa kanssa vuonna 1961. 62 vuoden ajan Pekka ja Kaija kulkivat yhdessä elämänsä polkua jakamalla turvallisen arjen. Yhteinen tytär, Kirsi-Marja, syntyi seuraavana vuonna. Perheen arjessa kulki mukana myös ”bonus-tytär” Tuija.
Matkustelu toi Pekalle ja Kaijalle riemun, mutta kaikista matkustelun nautinnoista huolimatta paras paikka oli kuitenkin heidän kesäkotinsa Velkualla Palvan saaressa (Määhärissä). Siellä vietetyt hetket merkitsivät Pekalle rauhaa ja yhteyttä luontoon. Kalastus ja sienestys olivat hänelle paitsi harrastuksia myös tapa kokea elämän sykähdyttävää kauneutta ja yksinkertaisuutta. Palvassa hän vietti runsaasti aikaa Kirsi-Marjan ja Tuijan lasten kanssa puuhastellen ja samalla jakoi heille viisauksia sekä elämäntietoutta.
Pekka Mäntsälää jäivät kaipaamaan puoliso Kaija, Kirsi-Marja ja Tuija perheineen, sukulaiset sekä lukuisat ystävät, työtoverit ja yhteistyökumppanit.
Kirjoittajat ovat tytär ja kolme työtoveria.
