Teksti Maija Aksela
Liian harva lapsi ja nuori tietää suomalaisesta luonnontieteiden historiasta ja nykyisyydestä, toteaa tiedekirjeenvaihtajamme Maija Aksela. Hän toivoo, että innostavat tiedetarinat voisivat kuulua opintoihin osana yleissivistystä kaikilla koulutusasteilla.
Monissa maissa oman maan tieteentekijät, nobelistit ja heidän innovaationsa ovat näkyvästi esillä koulutuksessa, jopa postimerkeissä ja matkaesitteissäkin. Heistä ollaan ylpeitä yhtä lailla kuin urheilijoistakin. Ja on syytä ollakin.
Voisivako Suomessakin oman maan luonnontieteiden osaaminen, ilmiöt ja mahdollisuudet näkyä nykyistä paremmin? Olisiko näkyvyyden lisäämisellä vaikutusta aineiden oppimiseen, opiskeluintoon ja valintoihin?
Oma kokemukseni vuosien varrelta on, että tietoisuus tieteen eri aloista, innovaatioista ja esikuvista innostaa opiskeluun. Tieteen menneisyyttä ja nykyisyyttä tuntemalla nuori voi saada myös toivoa ja luottamusta hyvään, kestävään tulevaisuuteen.
Nuoret haluavat kansainvälisten esimerkkien lisäksi tietää enemmän myös oman maan tiedehistoriasta ja nykyisyydestä sekä innovaatioista. Heillä on paljon hyviä kysymyksiä ja halua myös keskustella tutkijoiden kanssa.
Harva nuorista tietää esimerkiksi Suomen yliopistojen ja yritysten kymmenistä kemian tutkimusryhmistä: mitä niissä tutkitaan, miten tutkitaan ja mitä ratkaisuja tehdään?
”Usein nuorilla on käsitys, että oppikirjoissa esiteltävät ilmiöt on jo kokonaan tutkittu.”
Usein nuorilla on käsitys, että oppikirjoissa esiteltävät ilmiöt on jo kokonaan tutkittu. Tieteen dynaaminen luonne ja tieteellinen ajattelu on heille uutta. Yliopistolla vieraillut lukiolaisryhmä oli hyvin yllättynyt, että vetysidosta tutkitaan vieläkin.
Nuoria kiinnostavat tieteellisten faktojen lisäksi myös tieteellinen prosessi ja etiikka. Tärkeä tulevaisuuden taito, systeemiajattelu kemiassa, on myös heille uutta. Tutkimuksen yhteisöllisyys ja kansainvälisyys kiinnostavat.
Näiden näkökulmien tuominen esille eri tavoin voisi kannustaa luonnontieteiden opiskeluun.
Tiedekuulumisia opetukseen
Nykytutkimuksen ratkaisut kiinnostavat tulevaisuuden tekijöitä. Nuoret toivovat lisää tietoa siitä, miten tiede vaikuttaa kestävään kehitykseen. Esimerkiksi ajankohtainen vetytalous ja sen kytkeytyminen ilmastonmuutokseen voisi olla hyvä yhteiskuntaperustainen aihe opetuksessa.
Kemiasta löytyy inspiraatiota opetukseen myös erilaisten medioiden kautta. Esimerkiksi Kemia-lehdet, Kemiauutiset ja vaikkapa Kemian Päivät ovat sosiaalisen median ja podcastien ohella hyviä innoittajia.
Yksi hyväksi havaittu tapa esitellä opiskelijoille tieteen iloja on käsitellä eri tavoin ajankohtaisia, suomalaisia tiedekuulumisia vaikkapa oppitunnin alussa tai kannustaa seuraamaan aihetta antamalla siihen liittyviä tehtäviä.
Hyvä tapa on myös lähteä liikkeelle aiheeseen liittyvistä nuorten kysymyksistä. Opettaja voi pyytää oppilaita lukemaan tiedeartikkelin ja tekemään kotitehtävänä kysymyksiä siihen liittyen. Keskustelu innostaa.
”Esikuvia ja tiedelähettiläitä tarvitaan lisää.”
Alumnien vierailut kursseilla tai opiskelijoiden vierailut alumnien luo nähdään myös innostavana. Luonnontieteiden osaamista ja osaajia on laajasti yhteiskunnassa – alalla työskentelevät vanhemmat tai muut asiantuntijat voisivat tulla kouluun kertomaan työstään, tarvittaessa etäyhteydellä.
Luonnontieteiden tiedelähettiläitä toivotaan lisää. Voisivatko nuoret alan tutkijat olla nykyistä enemmän innoittajina kouluissa?
TikTokkeja ja Tiedetorstaita
Virtuaalisuus mahdollistaa tieteeseen tutustumisen aikaan ja paikkaan sitomatta. Pedagogisesti relevantisti rakennetut tiedevideot ja TikTokit, vuorovaikutteiset etäluennot ja -työpajat sekä verkkokurssit ovat toimiva vaihtoehto, jos kohtaamiset kasvokkain eivät ole mahdollisia.
Suomessa on useita mahdollisuuksia kuulla uusimmasta tieteestä yliopistoissa tai tiedekeskuksissa paikan päällä tai etänä.
Esimerkiksi LUMA-tiedeluokat on havaittu innostavaksi tavaksi. Helsingin yliopiston kemian osastolla sijaitsevaan Kemianluokka Gadoliniin on mahdollista tulla vierailuille, mutta myös etätyöpajoja ja -tapahtumia järjestetään. Vierailuilla opiskelijat pääsevät myös itse tekemään kokeellisia töitä uusimpaan tutkimukseen liittyen. TikTok -kanava ja Tiedetorstait verkossa ovat suosittuja.
Tärkeää vuorovaikutuksessa on nuorten kysymysten kuuntelu ja keskustelu.
Yliopistojen digitaalisessa oppimisympäristössä eli DigiCampuksella on tarjolla kolme maksutonta, päivittyvää kurssia kaikille kiinnostuneille.
Aiheet ovat Kemia tieteenä ja yhteiskunnassa, Tähdet ja avaruus sekä Geotieteet ja kestävä tulevaisuus. Mukana on kymmeniä suomalaisia tutkijoita ja asiantuntijoita avaamassa omassa tutkimustaan ja ratkaisuja. Kursseja käytetään muun muassa opettajankoulutuksessa.
”Yhdessä nuorten kanssa tehty näytelmä voi olla hyvä innoittaja.”
Hyvä kirja on kuin tiedematka
On monia hyviä tapoja innostaa tieteiden äärelle. Hyvä kirja voi innostaa suomalaisen tieteen pariin.
Esimerkiksi Matti Heikosen vanhat kirjat AIV – Keksintöjen aika sekä AIV – Isänmaan aika ovat vaikuttavia kirjoja tiedemaailmasta ja tieteen vaikutuksesta. Esimerkiksi happamuuden ymmärtämisellä ja voisuolakeksinnöllä oli merkittävä vaikutus suomalaisten hyvinvointiin. Enpä itsekään tiennyt sitä ennen kirjan lukemista!
Draama on yksi tapa tieteen opiskeluun. Yhdessä nuorten kanssa tehty pienempi tai laajempi näytelmä voi olla hyvä innoittaja. Nobelisti A.I. Virtasesta tehty näytelmä on ollut innostava esimerkki monille nuorille ja opettajille.
Tiede kuuluu kaikille! Innostavia kirjoja tarinoineen toivoisi lisää varhaiskasvatuksesta lähtien lasten ja perheiden iloksi. Tiedelähettiläitä tarvitaan myös päiväkoteihin. Tiede lähtee pienestä.
Tulevaisuuden tekijät sydämissämme! Yhdessä olemme enemmän! (LUMA motto)
Tämä on Maija Akselan viimeinen teksti Kemia-lehden kirjeenvaihtajana. Hän kiittää kannustavista palautteista ja kannustaa mukaan tiedelähettiläiksi.
Lue ja katso lisää aiheesta:
Kansallisen LUMA-toiminnan palvelut eri puolilla Suomea
Videonäytelmä A.I. Virtasesta, YouTube
LUMA-tiedeluokka, kemianluokka Gadolin
Nyt haetaan uusia tiedelähettiläitä
