Teksti Ulla Veirto, kuvat Istock, Jyväskylän yliopisto
Sieniguru, biologi Panu Halme tuntee sienten voiman. Kun kotikaupungissa Jyväskylässä taannoin todettiin vakava sienimyrkytystapaus, Halme hälytettiin apuun.
Sienimuhennos, joka syötiin eräässä jyväskyläläisessä kotikeittiössä, tuotti yliopistonlehtori Panu Halmeelle sherlockholmesmaisen kenttä- ja laboratoriotutkimuksen. Perhe oli joutunut sairaalaan syötyään kotona currytyyppistä sieniruokaa. Sairaalassa oltiin epätietoisia. Mitä sientä oli syöty?
Perhe oli muuttanut Suomeen hiljattain, ja suomen kielen taito oli rajallinen. Kuitenkin se saatiin selville, että muhennokseen oli käytetty mustia, valkoisia ja punaisia sieniä. Kenties kärpässieniä. Tarkempia selvityksiä varten hälytettiin paikalle Panu Halme.
Oliko punainen Amanita muscaria? Tai valkoinen Amanita virosa, jonka amatoksiinit tappavat. Vihertävää Amanita phalloidesia ei ollut syytä epäillä, sillä tämä fallotoksiineja sisältävä kavalakärpässieni ei kasva Jyväskylän korkeudella.
Sairaalalla ei ollut valkoisen kärpässienen myrkyn vastamyrkkyä.
Tutkija pesi ruoantähteet
Halme pääsi perheen kotiin ja tutki ruoantähteet ja biojätteet. Hän pesi muhennoksesta löytämänsä sienihippuset Fairyllä ja etsiytyi mikroskoopin ääreen.
Itiöt viittasivat punaiseen kärpässieneen. Samaan aikaan sienimuhennosta syöneet lapset oksentelivat sairaalassa ja olivat sekavia. Raskaana ollut äiti siirrettiin teho-osastolle.
Ollakseen varma lajista Halme kiirehti sienten keruupaikalle. Hän löysi metsästä veitsellä katkaistuja sienten jalkoja. Kasvupaikkaa ja jälkiä tarkasteltuaan hän ilmoitti sairaalaan huojentuneena: punainen kärpässieni.
”Se oli hieno hetki. Punaisen kärpässienen myrkky muskariini aiheuttaa pahoinvointia ja johtaa tajuttomuuteen, mutta terve ihminen ei siihen kuole. Sen sijaan valkoisen kärpässienen myrkky amatoksiini vaurioittaa sisäelimiä ja johtaa kuolemaan.”
Tapauksen jälkeen Halme oli mukana laatimassa Keski-Suomen keskussairaalan lääkäreiden kanssa myrkytysprotokollaa: miten ja mitkä vaiheet läpikäydään, kun epäillään sienimyrkytystä. Protokolla julkaistiin Lääkärilehdessä.
”Perheemme ruokalasku olisi satoja euroja isompi, jos sienestyksen sijasta ostaisimme saman määrän ruokaa kaupasta.”
Huumaavaa ja lahottavaa
Punaisella kärpässienellä on ihmiskunnassa pitkä historia huumesienenä, huumaantumisen haittapuolena ovat pahoinvointi ja tajuttomuus. Psilosybiinisienet puolestaan ovat huumausaineita, joiden psilosybiinit, psilosiinit ja tryptamiinit muuntavat tajuntaa ja havaintoja.
”En ole itse koskaan testannut huumesieniä. Erityisen terveelliseksi väitettyä pakuriteetä juon silloin tällöin. Kun laittaa hunajaa mukaan, se on ihan kivan makuinen juoma. On jonkinlaista tieteellistä näyttöä, että pakurilla voi olla syöpää ehkäiseviä vaikutuksia, mutta isoja väestötason tutkimuksia ei ole.”
Yliopistonlehtori Panu Halmeella on sieniin ammatillinen ja intohimoisen arkinen suhde. Lahottajasienitutkijana hän on erikoistunut lahopuissa ja vanhoissa kasveissa eläviin sieniin ja kääpiin.
Hän on ollut myös rakentamassa kansalaisten tietokantaa Sieniatlasta, johon on kerätty kansalaisten sienihavaintoja. Sieniatlas on tosin lepotilassa, sillä uuden rahoituksen saaminen on ”pitkässä puussa”.
Hiilineutraalia ruokaa pyörällä
Tänä vuonna sienestysaikaan Halme on viettänyt työpäiviä maastossa perehdyttämässä aloittelevia biologian ja ympäristötieteen opiskelijoita kenttämittausten menetelmiin ja käytäntöihin.
Kun lehtori palaa työpäivän jälkeen kotiin, hän tempaisee pyörän alleen ja polkee hakemaan perheelle kivennäisaineita ja rautaa metsäsienistä. Viiden kilometrin päästä löytyy helposti ämpärillinen syötävää.
”Se on täysin hiilineutraali tapa hankkia ravintoa. Perheemme ruokalasku olisi satoja euroja isompi, jos sienestyksen sijasta ostaisimme saman määrän ruokaa kaupasta.”
Halmetta ei haittaisi, vaikka samoilla apajilla olisi paljon enemmän sienestäjiä. Hänen lempisieniään koivunkantosientä ja mustavahakasta ei kukaan muu kerää.
”Ikävä kyllä suomalaiset sienestävät vähän ja tekevät sienistä vain suppeasti ruokalajeja, lähinnä kastiketta, keittoa ja piirakkaa. Kannustan käyttämään sieniä curryissa, vokeissa ja pihvityylisesti. Helppoja ja hienostuneita japanilaisia sienireseptejä kannattaa kokeilla.”
Kerää sieni jalan tyvestä
Yleensä kansalaisia neuvotaan keräämään vain niitä sieniä, jotka varmasti tunnistavat. Halme neuvoo, että sienet kannattaa kerätä kokonaisina.
Jalan voi irrottaa sormilla sienen jalan tyvestä hiukan maan alta. Sieni pystyy tunnistettavampana, kun jalan tyvi säilyy ehjänä. Jalassa voi olla vaikkapa rengas, pintakuviointia tai tuppimainen sukka tyvellä.
Vinkki loppusyksyn sienivalintaan
Mitä sienitutkija itse kerää metsästä myöhään syksyllä?
Tuttujen suppilovahveroiden lisäksi talvijuurekasta. Talvijuurekas kasvaa lehtipuiden kannoissa ja lahopuissa kimppuina. Erinomainen ruokasieni.
Lue lisää: Sieniatlas
