Teksti Markku Leskelä ja Maarit Karppinen
Emeritusprofessori Lauri Niinistö kuoli Vantaalla 28. helmikuuta 2024. Hän oli 82-vuotias, syntynyt Helsingissä 1. lokakuuta 1941. Niinistö oli kansainvälinen ja tarmokas tekijä, joka muistetaan myös miellyttävänä kollegana.
Lauri Niinistö kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä Apollon yhteiskoulusta vuonna 1961, valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisen korkeakoulun (TKK) kemian osastolta 1968 sekä tekniikan tohtoriksi 1973.
Väiteltyään hän hoiti apulaisprofessorin ja professorin viransijaisuuksia, kunnes hänet 1977 nimitettiin TKK:n epäorgaanisen kemian professorin virkaan, josta hän jäi täysinpalvelleena eläkkeelle 2007.
Niinistö tutki väitöskirjassaan harvinaisten maametallisulfaattien rakenteita käyttämällä röntgenkristallografiaa. Hänen laboratorioonsa hankittiin Suomen ensimmäinen automaattinen yksikidediffraktometri 1970-luvun puolivälissä.
Vuonna 1981 epäorgaanisen kemian laboratoriossa aloitettiin atomikerroskasvatuksen (ALD) tutkiminen. Tämä oli maailmassa ensimmäinen peruskemiallinen ALD-prosessien tutkimusryhmä. ALD-tutkimus jatkuu edelleen vahvana hänen vanhassa laboratoriossaan.
Niinistö tunnetaan maailmalla erityisesti termoanalytiikan alalla.
1980-luvun lopulla sai alkunsa toinen merkittävä tutkimussuunta, korkean lämpötilan oksidiset suprajohteet. Yksi tärkeistä tutkimusmenetelmistä oli termoanalytiikka. Se on ala, jolla Niinistö maailmalla tunnetaan hyvin. Niinistön julkaisutoiminta oli aktiivista ja laadukasta sisältäen yli 400 kansainvälistä julkaisua.
Niinistö tunnettiin hyvänä opettajana ja tutkijakoulun organisoijana. Vuosikymmenien ajan useimmat Suomen yliopistojen epäorgaanisen kemian professorit olivat lähtöisin hänen laboratoriostaan.
Kansainvälisyys alkoi jo opiskeluaikana ja jatkui konferenssien järjestäjänä
Hyvin kielitaitoisen Niinistön ura oli voimakkaasti kansainvälinen alusta asti. Hän oli vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, teki osan väitöskirjatyöstään Tukholman yliopistossa, vietti tutkimusvapaita Pariisissa (CNRS 1976), Wienin teknillisessä korkeakoulussa (1981–82) ja Floridan yliopistossa (1985–86) sekä myöhemmin vielä Wienissä, Budapestissa ja Max Planck Institut Hallessa.
Pohjoismainen yhteistyö oli Niinistölle tärkeää. Hän toimi muun muassa yhteisen kemian lehden, Acta Chemica Scandinavican, hallituksessa ja päätoimittajana koko 1990-luvun.
Hän osallistui aktiivisesti pohjoismaisiin rakennetutkimuksen kemian ja termoanalytiikan konferenssien järjestämiseen. Niinistö piti tärkeänä kansainvälisten konferenssien järjestämistä Suomessa. Hän oli puheenjohtajana myös suuremmissa konferenssissa, kuten EUROANALYSIS IV vuonna 1981 ja ICFE-4 (International Conference on f-Elements) vuonna 1994.
Vuonna 1990 Niinistö oli aloitteellinen kansainvälisen ALD-konferenssisarjan aloittamisessa Espoossa. Myöhemmin American Vacuum Society otti vastuun tämän vuosittaisen konferenssin järjestämisestä.
Niinistö aloitti 1991 TKK:n ja Tarton yliopiston välisen ALD-kokousten sarjan, josta kasvoi pian Itämeren maat kattava Baltic ALD konferenssisarja. Viimeiset 10 vuotta Baltic ALD on ollut osa EuroCVD-konferenssia.
Yhteistyötä sukulaiskansojen tutkijoiden kanssa Niinistä piti tärkeänä. Hän mahdollisti vilkkaan tutkijavaihdon sekä toimitti kemian kirjallisuutta näihin maihin mahdollisuuksien mukaan. Hänet vihittiinkin Tallinnan ja Budapestin teknillisten yliopistojen kunniatohtoriksi.
Laaja-alaisena ja harkitsevana osaajana Niinistö toimi aktiivisesti TKK:n hallinnossa sekä laajasti tiedeorganisaatioissa ja säätiöissä. Alfred Kordelinin Säätiön hallituksen puheenjohtajana hän toimi 1999–2004.
Hän vaikutti merkittävästi Gust Kompan rahaston synnyttämiseen ja liittämiseen Kordelinin Säätiön yhteyteen. Tiedekeskus Heurekan käynnistämisessä Niinistö oli aktiivinen ja hän toimi Tiedekeskussäätiön hallituksen varapuheenjohtaja 1994–95. Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan puheenjohtajana hän toimi 2000–2003.
Suuri rooli kemian seuroissa ja Viro-yhteistyössä
Niinistön toiminta kemian seurojen yhteydessä oli laajaa. Hän toimi Suomalaisten Kemistien Seuran hallituksessa (1970–1977, puheenjohtaja 1974) ja Suomen Kemian Seuran hallituksessa (1976–1986) sekä edustajistossa.
Hän vaikutti erityisesti läheisten suhteiden vahvistamiseen Viron kemian seuraan. SKS teki useita vierailuja Tallinnaan 1960-luvulta lähtien.
Hänen erinomainen kielitaitonsa ja tarmokas toimintansa veivät hänet myös kansainvälisiin tehtäviin, joista merkittävin oli FECS:n (Federation of European Chemical Sciences, joka on EuChemSin edeltäjä) hallitus (1973–1983), eri työryhmät (1987–1993) ja puheenjohtajisto 1994–1999. Hän oli myös Viron ja Romanian kemian seuran sekä Itävallan analyyttisen kemian seuran kunniajäsen.
Niinistö vastaanotti monia palkintoja ja huomionosoituksia, joista mainittakoon Suomen Kemian Seuran palkinto 1991, Italian Kemian Seuran myöntämä kultainen Cannizzaro mitali, FECSin palkinto 2000, Unkarin tiedeakatemian materiaalitieteen palkinto 2007.
Hän oli Suomalaisen Tiedeakatemian ja Teknillisten Tieteiden Akatemian jäsen vuodesta 1982. Tiedeakatemiassa hän toimi kemian ryhmän sihteerinä ja puheenjohtajana 1990-luvun.
Historian harrastaja, sivistyksen ystävä
Niinistö oli kiinnostunut hyvin monista asioista ja hän omasi erittäin laajan yleissivistyksen. Harrastuksena Niinistöllä oli historia, erityisesti kemian historia. Hän keräsi Suomen mitassa ainutlaatuisen kokoelman historiallisia kemian kirjoja. Hän kirjoitti Suomalaisten Kemistien Seuran 75-vuotis historiikin otsikolla 75 vuotta toimintaa kemian hyväksi.
Lauri Niinistön perheeseen kuuluivat puoliso Leena, lapset Sini, Jussi ja Jaakko. Sivistys ja koulutus olivat Niinistön perheelle tärkeitä arvoja, esimerkkinä akateemisten arvojen arvostuksesta, kaikki perheenjäsenet jatkoivat opintojaan tohtorin tutkintoon asti.
Joutsan kesäpaikka oli tärkeä lepopaikka koko perheelle, johon myös kuuluu seitsemän lastenlasta. Se oli myös paikka tavata ystäviä ja ulkomaisia vieraita.
Muistamme Lauri Niinistöä asiantuntevana opettajana ja miellyttävänä kollegana. Olemme kiitollisia siitä näkemyksestä ja tarmokkuudesta, joilla hän tuki ja edisti koko kemian alan tutkimusyhteisöämme usean vuosikymmenen ajan.
Kirjoittajat Markku Leskelä ja Maarit Karppinen ovat Lauri Niinistön entisiä oppilaita ja kollegoita. Leskelä on epäorgaanisen kemian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa ja Karppinen epäorgaanisen materiaalikemian Aalto-professori Aalto-yliopistossa.
