Teksti Ari Rytsy, kuvat Enico
Vuodesta 2026 on muodostumassa energiavarastoinnin läpimurtovuosi. Kun sähkömarkkina heilahtelee ja vihreä siirtymä vaatii tehoja, kotimainen Enico tarjoaa ratkaisun, jossa yhdistyvät älykäs ohjelmisto, sähköverkon turvallisuus ja Pirkanmaalla hiottu teknologia.
Sähkömarkkinoiden voimakas volatiliteetti on siirtänyt suuret investointihankkeet suunnittelupöydiltä toteutukseen. Tamperelaiselle Enico Oy:lle alkuvuosi onkin ollut poikkeuksellisen kiireinen. Maaliskuun alkuun mennessä vuoden myyntitavoitteesta on saavutettu jo lähes puolet, ja kasvunäkymä on viisinkertainen edellisvuoteen verrattuna.
”Energiavarastoinnin projektit vyöryvät nyt toteutukseen. Kyse ei ole enää vain kokeiluista, vaan sähköverkon kriittisestä vahvistamisesta ja kapasiteetin varmistamisesta”, toteaa toimitusjohtaja Marko Lähteenmäki.
Läpinäkyvyys ja datan hallinta korostuvat
Muuttunut maailmanpoliittinen tilanne on siirtänyt yhteiskunnallisen keskustelun painopistettä kohti kokonaisvaltaista turvallisuutta. Siinä yhteydessä myös sähköverkkoon liitettävien laitteiden fyysinen suojaaminen ja datan hallinta ovat nousseet keskeisiksi vaatimuksiksi. Huoltovarmuudesta on tullut uusi ”compliance”-taso, joka ohjaa monia hankintapäätöksiä.
Lähteenmäki ennustaa, että sähköverkkoturvallisuus on nousemassa yhtä kriittiseksi teemaksi kuin tietoverkkojen suojaaminen. Painetta kasvattaa osaltaan kiristyvä EU-sääntely, kuten kyberturvallisuutta tiukentava NIS2-direktiivi ja uusi akkuasetus. Ne vaativat jatkossa yhä tarkempaa dokumentaatiota sekä komponenttien alkuperästä että koko järjestelmän datan hallintaketjusta.
”Eri toimijoiden on mietittävä entistä huolellisemmin, mistä osista kriittinen infrastruktuuri rakentuu. Tietoverkot ovat olleet herkkä aihe jo pitkään, mutta sähköverkkoturvallisuus ja laitteistojen alkuperä seuraavat perässä”, Lähteenmäki arvioi.
Puskuritehoa kauppakeskuksista sisämerille
Kun huoltovarmuus luo raamit kehityksen suunnalle, käytännön tarve kumpuaa sähköistymisen pullonkauloista. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat kauppakeskukset ja hypermarketit, joiden suuritehoiset sähköautojen latauspisteet vaativat kapasiteettia, jota perinteinen sähköverkko ei pysty tarjoamaan kulutuspiikkien aikana.
”Ohjelmiston on tiedettävä, miten akkua ajetaan mahdollisimman kestävästi kussakin tilanteessa.”
”Viime aikoina nähty spot-sähkön raju heilahtelu on selvä kannustin liike-elämälle investoida energiavarastoihin. Sähkövarasto ei ainoastaan tasaa hinnanmuutoksia, vaan se mahdollistaa myös vajaakäytöllä olevan liittymäkapasiteetin valjastamisen sähkön reservimarkkinoille. Tämä muuttaa aiemman kuluerän tuottavaksi liiketoimintapotentiaaliksi”, korostaa Lähteenmäki.
Toinen merkittävä kasvualue löytyy merenkulusta. Euroopan sisämerien syöttöliikenteessä sähkö on syrjäyttämässä dieselin ja LNG:n, sillä tiukentuva päästökauppa tekee fossiilisista polttoaineista kalliita. Siirtymän suurin este on satamien infrastruktuuri, joka ei ole valmistautunut alusten vaatimiin valtaviin latauspiikkeihin.
”Alusten lataaminen vaatisi satamiin jopa 30–40 megawatin lisäkapasiteettia, mitä on mahdotonta rakentaa nopeasti perinteisellä verkkoliitännällä. Energiavarasto tarjoaa ratkaisun tuomalla satamaan puskurin, joka tukee huipputehon tarvetta juuri silloin, kun alus on laiturissa lataamassa akkujaan”, selittää Lähteenmäki.
Äly optimoi raudan elinkaaren
Vaikka merikontin kokoinen akkujärjestelmä on vaikuttava ilmestys, Enicon ydinosaaminen piilee biteissä. Markkinoilla toimii lukuisia palveluntarjoajia, joiden ratkaisut ovat usein eri kansainvälisten toimittajien osista koottuja tilkkutäkkejä. Tämä tekee rajapinnoista haavoittuvia ja investointipäätöksistä haasteellisia.
Enicon filosofiana on tarjota teknologia, automaatio ja data saumattomana kokonaisuutena saman katon alta. Lähteenmäki vertaa järjestelmää sveitsiläiseen monitoimityökaluun, jonka äly ulottuu sähkömarkkinoilta syvälle kennotasolle. Ohjelmisto optimoi tuoton lisäksi akuston elinikää.
”Sovellusymmärrys on kriittistä. Ohjelmiston on tiedettävä, miten akkua ajetaan mahdollisimman kestävästi kussakin tilanteessa. Kun kaikki komponentit ja automaatio tulevat yhdestä paikasta, vältetään eri rajapintojen välinen rakentelu ja saadaan paras mahdollinen hallinta kokonaisuuteen sekä pääsy sähkömarkkinoille”, painottaa Lähteenmäki.
Skaalautuvaa tuotantoa lähellä asiakasta
Kovaan kasvuun on varauduttu Pirkanmaalla sijaitsevan laajan yhteistyöverkoston avulla, mutta Enicon visio ulottuu kauemmas. Logistiikka on merkittävä tekijä, kun puhutaan massiivisista volyymeista ja kestävästä kehityksestä.
”Noin 50 000 kiloa painavan akkuratkaisun toimittaminen suurilla volyymeillä Suomesta ei ole logistisesti järkevä tai kestävä ratkaisu. Siksi tuotteet on suunniteltu niin, että ne pystytään rakentamaan lähempänä kohdemarkkinoita. Tuotantoa pystytään skaalamaan tarpeen mukaan ylöspäin siellä, missä kysyntä on”, sanoo Lähteenmäki.
Enico käyttää akuissaan tällä hetkellä pääasiassa LFP-kemiaa (litiumrautafosfaatti), joka on teollisuuden standardi turvallisuutensa ja pitkäikäisyytensä vuoksi. Yritys on kuitenkin teknologia-agnostikko ja seuraa tarkasti esimerkiksi natriumioni- eli suola-akkujen kehitystä mahdollisena LFP:n korvaajana.
”Alan standardit pitävät huolen siitä, että siirtymä uusiin kemioihin on suoraviivaista. Seuraamme teknologista kehitystä ja olemme valmiita ottamaan parempia vaihtoehtoja käyttöön heti, kun ne saavuttavat riittävän kaupallisen kypsyyden”, summaa Lähteenmäki.
