Teksti Henna Rautiainen, kuvat Liisa Valonen
Ovatko mansikat suomalaisia? Mitä raskasmetalleja löytyy kotimaisesta kalasta? Ruokaviraston kemian yksikössä työskentelevät ammattilaiset ovat ylpeitä työpaikastaan, jossa varmistetaan elintarvikkeiden laadukkuus ja puhtaus pellolta pöytään.
”Jos joku asia tuntuu olevan too good to be true – liian hyvää ollakseen totta – se on todennäköisesti huijaus.”
Näin sanoo Ruokaviraston kemian yksikön johtaja Annikki Welling. Hänen tehtävänsä on varmistaa se, että suomalaisten lautasille päätyy turvallista ruokaa ja elintarvikkeet ovat sitä, mitä myyjä ja tuotepaketti lupaavat.
Ruokavirasto tekee tärkeää tutkimusta ja valvoo elintarvikkeiden laatua. Se osaltaan huolehtii eläinten ja kasvien terveydestä sekä lannoitevalmisteiden, rehujen ja kasvinsuojeluaineiden turvallisuudesta.
Welling sanoo, että Suomessa tuotetaan puhdasta ruokaa. Ruokavirasto pystyy osoittamaan puhtauden analytiikan keinoin. Työn vaikutuksista kertoo sekin, että MTK:n kyselytutkimuksen mukaan kuluttajien luottamus kotimaisen ruoan puhtauteen ja ympäristöystävällisyyteen on vahvistunut.
Huijaukset ulottavat kuitenkin lonkeronsa myös Suomeen. Otsikoihin nousee elintarvikepetoksia, joita Ruokavirasto on aktiivisesti mukana selvittämässä ja torjumassa.
Petokset ovat kansainvälinen ilmiö, johon liittyy usein järjestäytynyttä rikollisuutta. Ne aiheuttavat Euroopan unionille vuosittain useiden miljardien eurojen kustannukset.
Petoksissa kuluttaja huijataan maksamaan liikaa tuotteesta, joka voi olla esimerkiksi laimennettua tai alkuperältään muuta kuin pitäisi.
Ruokahuijausten tunnistaminen vaatii herkkiä laitteita
Yksi menneen kesän puheenaiheista olivat mansikkahuijaukset. Ovatko torilta ostetut suomalaiset mansikat varmasti suomalaisia ja meneekö maksettu raha kotimaiselle viljelijälle?
Teema on tuttu Ruokavirastossa.
”Aloitimme vuonna 2017 Luonnonvarakeskuksen kanssa Alkuperältään aidot -mansikkaprojektin. Laadimme suomalaisista mansikoista stabiilien isotooppien kirjaston, johon vertaamalla esimerkiksi espanjalaiset mansikat paljastuvat.”
Työtä varten taloon hankittiin kaksi isotooppisuhdemassaspektrometria. Isotoopit ovat saman alkuaineen atomeja, joissa protonien lukumäärä on sama, mutta neutronien määrä vaihtelee. Alkuaineiden, kuten hapen ja vedyn, isotooppien suhde esimerkiksi mansikassa riippuu siitä, missä se on kasvanut.
Herkillä laitteilla voidaan analysoida isotooppien suhde ja vertaamalla sitä kirjastoon, voidaan päätellä, onko kyse suomalaisesta vai ulkomaisesta mansikasta.
Ruokavirastolla on muitakin tapoja paljastaa epäillyt väärennökset. Luomutuotteiden aitoutta tutkitaan etsimällä näytteistä esimerkiksi kiellettyjä lääke- tai kasvinsuojeluaineita. Jos epäillään, että ulkomaalaista saksanhirveä on myynnissä suomalaisena porona, liha tutkitaan DNA-analyysin avulla.
”Ruokaturva ei synny itsestään, vaan ammattilaisten määrätietoisella työllä.”
Ruokaturva ei synny itsestään – puhtaasti pellolta pöytään
Ruokaviraston kemian yksikkö sijaitsee Helsingissä Viikin kampuksella, modernissa ja valoisassa Kaaritalossa. Henkilöstöä on noin 50, joista tutkijoita 20 – neljällätoista heistä on tohtorin tutkinto.
Asiantuntijat työskentelevät kolmannessa kerroksessa, josta löytyy kymmeniä hyvin varusteltuja laboratorioita sekä toimistotiloja.
Kemian yksikkö on osa Ruokaviraston laboratorio- ja tutkimuslinjaa. Laboratoriopalveluissa työskentelee kaikkiaan 300 henkilöä.
Laboratoriotoimintaa on viidellä paikkakunnalla: Helsingin lisäksi Loimaalla, Kuopiossa, Oulussa ja Seinäjoella. Vuonna 2022 niissä tehtiin yhteensä 400 000 tutkimusta.
Laboratorio- ja tutkimuslinjan ylijohtaja Janne Nieminen sanoo, että kansallisen kriisivalmiuden, turvallisuuden sekä riittävän ja ajantasaisen asiantuntemuksen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että osaamisen ylläpidosta ja kehittämisestä huolehditaan omassa maassa.
”Ruokaturva ei synny itsestään, vaan ammattilaisten määrätietoisella työllä.”
Ruokaviraston tehtävä on laaja: virasto on mukana varmistamassa elintarvikkeiden turvallisuutta, terveellisyyttä ja puhtautta aina pellolta pöytään – alkutuotannosta ihmisten lautasille.
Esimerkkinä alkutuotantoon liittyvästä tutkimuksesta Nieminen mainitsee viljalajikkeiden siementen sertifioinnin. Sertifioitu, lajikepuhdas siemen itää hyvin eikä sisällä haitallisia rikkasiemeniä tai kasvitauteja. Lajiketutkimuksen avulla pyritään myös määrittelemään ilmastomuutosta. Sellaiset sietävät lisääntyvää kuivuutta tai märkyyttä.
Lintuinfluenssaan reagoitiin nopeasti
Loppukesästä lähtien Suomessa jännitettiin lintuinfluenssan etenemistä, mutta nyt luonnonlintujen tautitilanne on laantunut jo lintujen syysmuutonkin vuoksi. Ruokavirasto päätti marraskuun alussa lakkauttaa lintuinfluenssan leviämisen estämiseksi kesällä perustetun tartuntavyöhykkeen laajennuksineen ja samalla purkaa tartuntavyöhykkeellä noudatettavana olleet tautisuojausmääräykset.
Korkeapatogeenista lintuinfluenssaa esiintyi laajasti luonnonvaraisissa linnuissa Euroopassa. Ruokavirasto tutki lintuinfluenssaa paitsi Suomessa kuolleena löydetyistä linnuista myös muista sairastuneista eläimistä, joihin se olisi voinut tarttua.
Kun turkistarhoilla todettiin tartuntaa sairastuneilla eläimillä, muiden torjuntatoimien lisäksi, tautitilanteen kartoittamiseksi ja seuraamiseksi käynnistettiin kaikkia tarhoja koskeva lintuinfluenssaseuranta. Laboratoriossa turkistarhoilta otetuista näytteistä tehtiin tutkimuksia viruksen ja sen vasta-aineiden toteamiseksi sekä itse viruksessa mahdollisesti tapahtuneista mutaatioista.
Janne Nieminen sanoo, että eläintautien kohdalla huomaa, kuinka iso maa Suomi on. Logistiikan on toimittava, jotta isokin kuollut eläin saadaan tarvittaessa pikaisesti laboratorioon tutkittavaksi.
”Tieto mahdollisesta tautiriskistä on saatava nopeasti, jotta pystymme reagoimaan ja tarvittaessa ryhtymään ripeästi riskinhallintatoimiin.”
Uusi projekti tutkii kasvijuomien turvallista käyttöä
Siirrytään seuraamaan, mitä tutkimuslaboratorioissa tapahtuu juuri nyt. Tutkijat, elintarviketieteiden tohtori Marjo Pulkkinen ja erikoistutkija Janne Järvinen asettavat näyteputkia upouuteen ultraWAVE 3 -laitteeseen. Huippuluokan teknologiassa yhdistyvät mikroaaltokuumennus ja korkeapainereaktori.
Nyt tutkitaan rehujen kivennäis-, hivenaine- ja raskasmetallipitoisuuksia. Putkiin laitetaan pohjalle tutkittavaa näytettä ja lisätään reagenssit, ja näytteet ovat valmiita hajotukseen. Hajotuksen jälkeen orgaaninen aines on hajonnut, ja putkessa olevaan liuokseen jää jäljelle vain liuenneet epäorgaaniset yhdisteet.
Ruokaviraston toiminnassa yhteistyö eri asiantuntijoiden ja yksiköiden kesken on aktiivista ja tärkeä osa poikkitieteellistä työskentelyä. Tällä hetkellä laboratoriopuoli on mukana lähes 40 erilaisessa tutkimushankkeessa.
Esimerkkinä ajankohtaisesta yhteistyöstä on maaliskuussa alkanut riskinarviointiyksikön vetämä Vegeturva-projekti, jota Pulkkinen ja Järvinen ovat olleet mukana käynnistämässä.
Ruokaviraston ja VTT:n yhteisessä kolmivuotisessa projektissa tutkitaan kasvijuomien ja vegaanisten välipalojen sekä jälkiruokien elintarviketurvallisuutta.
Kaurasta, soijasta, pähkinöistä, riisistä tai muista kasvikunnan tuotteista valmistettujen maitotuotteita korvaavien valmisteiden kulutus on lisääntynyt.
Niiden kemiallisista tai mikrobiologisista vaaroista on niukasti tietoa, eikä niitä vielä valvota elintarviketurvallisuuteen liittyvien asetusten nojalla kuten lehmänmaitoa.
Valmisteista analysoidaan raskasmetallien, homemyrkkyjen ja itiöitä muodostavien taudinaiheuttajabakteerien määriä.
Pulkkinen tutkii Vegeturvassa epäorgaanista arseenia spesiaatiomenetelmällä – tätä mahdollisuutta ei hänen mukaansa ihan jokaisessa laboratoriossa ole. Arseeni on terveydelle haitallinen raskasmetalli.
Kotimaisen kalan syönti on ympäristöteko
Janne Järvinen ja Marjo Pulkkinen ovat mukana myös toisessa päivänpolttavassa hankkeessa, EU-kalat IV -projektissa, jossa tutkitaan terveydelle haitallisten ja hyödyllisten aineiden pitoisuuksia kotimaisissa kaloissa ja kalatuotteissa.
Tutkimus tehdään yhteistyössä Ruokaviraston riskinarvioinnin yksikön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Suomen ympäristökeskuksen sekä Luonnonvarakeskuksen kanssa.
Tutkittavina yhdisteinä ovat dioksiinit ja PCB-yhdisteet, PFAS-yhdisteet, bromatut difenyylieetterit, heksabromisyklododekaani, elohopea, epäorgaaninen arseeni, D-vitamiini sekä rasvahapot EPA ja DHA.
”Kotimaisen kalan syönnin lisääminen on ympäristöteko. Kalan ja kalatuotteiden on kuitenkin oltava turvallisia ja laadukkaita, jotta niiden käyttöä voidaan lisätä,” Järvinen sanoo.
Työ koskettaa jokaista suomalaista
Marjo Pulkkinen ja Janne Järvinen kokevat, että työ Ruokaviraston kemian yksikössä on mukavaa, mielenkiintoista ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa – ja sitä kautta palkitsevaa.
”Ruokavirasto on hyvä työpaikka, ja laboratoriossa on hyvä ilmapiiri. On hienoa, että henkilöstön asiantuntemukseen luotetaan. Meitä rohkaistaan avoimeen keskusteluun ja ratkaisukeskeisyyteen”, Pulkkinen kertoo.
Työhön liittyvä kansainvälinen yhteistyö lisää mielekkyyttä.
Janne Järvinen sanoo, että ruoka on äärimmäisen inspiroiva ja moniulotteinen tutkimuskohde.
”Työmme hyödyttää jokaista suomalaista: elintarviketurvallisuus koskettaa ihan kaikkia.”
Ruokavirasto pähkinänkuoressa
- Ruokavirasto perustettiin vuonna 2019, kun Elintarviketurvallisuusvirasto, Maaseutuvirasto sekä osa Maanmittauslaitoksen tietotekniikkapalvelukeskuksesta yhdistettiin.
- Toiminta jakautuu kolmeen linjaan ja kahteen toimintakokonaisuuteen. Linjat ovat maaseutulinja, elintarvikeketjulinja sekä laboratorio- ja tutkimuslinja.
- Ruokavirastossa työskentelee noin tuhat henkeä. Toimipaikkoja on 20 paikkakunnalla, pääpaikka on Seinäjoella. Lisäksi teurastamopaikkakunnilla eri puolilla Suomea toimii noin 100 työntekijää lihantarkastustehtävissä.
- Virasto vastaa Suomessa Euroopan unionin maataloustuki- ja maaseuturahastojen varojen käytöstä, toimii EU:n maksajavirastona ja huolehtii tukien toimeenpanosta.
