Teksti Ulla Veirto, kuvat Eero Karvinen
Revontulia kuvaava kemisti Eero Karvinen oivaltaa merkittävimmät kuvansa vasta paljon jälkeenpäin. Ihan tavallinen digikamera paljastaa revontulista enemmän kuin ihmissilmä.
Punainen Honda pysähtyy levikkeelle. Ulos kömpii tummatukkainen mies. Yö on musta kuin kahvi miehen termospullossa. Mies suuntaa mahdollisimman pimeään paikkaan Valtimojärven rannalle, josta avautuu avara näkymä taivaalle.
Miehellä on kaksi kameraa. Toisen hän asettaa jalustalle kuvaamaan itsenäisesti timelapse-sarjakuvauksella puolen minuutin pätkiä. Toisella Nikonillaan hän kuvaa itse.
Nyt jahdataan taivaan tulia. Etualan järvi heijastaa ne tuplana.
Nurmeksessa asuva Eero Karvinen on intohimoinen taivaan ilmiöiden tarkkailija, jolle kuvaaminen on tapa harrastaa taidetta ja tiedettä.
Hän kuvaa niin revontulia, valaisevia yöpilviä kuin salamiakin. Salamat ovat suosikkikohde. Ehkä ensimmäisenä Suomessa hän on saanut taltioitua kuvaksi vastaesisalaman.
Käynnissä hyvä revontulijakso
Parhaillaan on käynnissä 11 vuoden ajanjakso, jolloin auringonpurkauksia tapahtuu paljon eli revontulia nähdään tavallista enemmän ja komeampina.
Karvinen seuraa Nasan satelliittien havaintoja, sekä purkausten tilannetta että aurinkotuulia.
Näyttävät tulet voi ennustaa muutaman päivän, joskus tuntien varoitusajalla. Silloin tekee mieli lähteä liikkeelle kameroiden kanssa.
”Välillä osuu kohdalle.”
”Usein tulee huti: on pilvistä tai hetki osuu Suomessa keskipäivälle.”
”Revontulet kertovat meille, mitä lähiavaruudessa tapahtuu, millainen kemiallinen koostumus on yläilmakehässä ja millaisia partikkeleita sieltä satelee.”
”Nyt haluamme tietää lisää siitä, miten aurinkotuuli ja energia kytkeytyvät maapalloon ja millaisia kemiallisia reaktioita yläilmakehässä tapahtuu.”
Karvinen kuuluu ARCTICS-ryhmään, joka on osa kansainvälistä avaruustutkimusinstituuttia ISSI:tä.
Ryhmässä tutkijat ja tieteestä kiinnostuneet kansalaiset tutkivat avaruuden ja ilmakehän ilmiöitä, kuten revontulia. Valokuvaajilla on tärkeä rooli.
”Tutkimme normaalien revontulien eteläpuolella olevia revontuli-ilmiöitä, jotka liittyvät ionivirtoihin ja protoneihin. Ne pystytään myös yhdistämään yönaikaiseen otsonikatoon.”
Revontulien värit määräytyvät taivaalla olevien alkuaineiden mukaan. Yleisimmät värit ovat punainen ja vihreä. Pinkkiä, sinistä ja näiden kaikkien erilaisia yhdistelmiä esiintyy.
Värit riippuvat siitä, mitkä alkuaineet ionisoituvat ja millaisia viritystiloja atomit saavat aurinkotuulen partikkelien törmätessä niihin.
Viritystila purkautuu lähes välittömästi, ja ylitse jäänyt energia vapautuu värillisenä valona.
Kun revontulet ovat aktiivisimmillaan, kuvaaja selviää vähillä yöunilla.
Nykyaikaiset kamerat havaitsevat ilmiöitä, joille ei vielä ole selitystä. Vuonna 2022 julkaistiin artikkeli, joka kertoi täysin uudenlaisesta revontulimuodosta.
Pitkällä valotusajalla otetussa valokuvassa happi hehkui korkealla ilmakehässä utuisen punaisena ja hieman alempana vihreänä. Värit olivat syntyneet protonien ansiosta, kun taas yleensä asialla ovat elektronit.
Karvinen ei katso vain sinne, missä on eniten vihreää väriä vaan tarkkailee taivaallista näytelmää myös sen laidoilta. Siellä voi piillä jotakin yllättävää.
Kotiin palattuaan hän tallentaa kaiken heti ulkoiselle kovalevylle.
Kansainvälistä kuvavirtaa
”Tieteellisesti merkittävimmät kuvat ovat monesti löytyneet vasta jälkeenpäin, kun seuraan eurooppalaisissa verkostoissani muiden julkaisemia kuvia”, Eero Karvinen kertoo.
”Samoja taivaan ilmiöitä on usein kuvattu eri suunnista eri puolilla. Jos huomaan kiinnostavan kohdan, katson omat kuvani samalta kellonlyömältä.”
Näin uudet ilmiöt alkavat hahmottua. Kuvaajien verkoston aktivistit käyvät yhdessä läpi useita someryhmien kuvia ja etsivät kiinnostavia tapauksia.
Karvinen on myös yksi Ursan Taivaanvahti-järjestelmän moderaattoreista.
Päivätyö Terrafamella
Kuvaaminen pyörii Karvisen mielessä päivittäin. Kiivaimmat revontulikaudet syksyllä ja kevättalvella voivat mennä vähillä yöunilla.
Mutta kun keskitalvella paksu pilvipeite roikkuu Suomen yllä, kuvaaja nukkuu sikeästi.
Karvinen asuu Nurmeksessa, joka on Suomen parhaita paikkoja taivaan ilmiöiden kuvaamiselle.
Asuinpaikka on valikoitunut työn takia. Hän työskentelee Terrafamella kehittämässä akkukemikaaleja ja vauhdittamassa nikkelin liukenemista malmista.
Karvinen on opiskellut kemiaa Jyväskylän yliopistossa. Kemia on kiehtonut Karvista lapsesta saakka:
”Mistä materiaalit koostuvat, miksi aineet muuttuvat toisiksi ja käyttäytyvät siten kuin käyttäytyvät. Kaikki palamisen, tulen ja metallien kemiaan liittyvä on kulkenut mukana kaikissa vaiheissani.”
