Teksti Veela Hammar
Yliopiston ensimmäiset laboratoriokurssit vaativat paljon työtä, mutta toisaalta ne tarjoavat myös hauskoja hetkiä. Opiskelijakirjeenvaihtajamme Veela Hammar kirjoittaa myös työturvallisuuden tärkeydestä.
Neljännen labrapäivän loppupuolella tiskauksen jälkeen poskeani alkoi yhtäkkiä kirvellä. Talvella ihoni on muutenkin kuiva, joten en ajatellut siitä mitään ihmeellistä. Kirvely kuitenkin vain voimistui, ja päätinkin varmuuden vuoksi pestä posken vedellä. Pesun jälkeen poskessa näkyi valkoinen laikku – siihen todellakin oli mennyt jotakin ainetta! Pian koko poski oli tunnoton, ja tunnottomuus kesti useampia päiviä. Tällainen oli ensimmäinen kokemukseni rikkihaposta.
YLIOPISTOLLA ON TARKAT ohjeet työskentelylle laboratoriokursseilla. Labraan mennessä pitää aina panna labratakki päälle ja suojalasit naamalle. Silmälaseja käyttävänä suojalasit ovat vähän ärsyttävät, kun ne valuvat, eivätkä pysy kunnolla omien lasien päällä. Orgaanisessa labrassa suojahanskat ovat pakolliset. Myös epäorgaanisessa labrassa moni meistä käyttää suojahanskoja silloinkin, kun ei käsitellä kemikaaleja. Meitä neuvottiin olemaan käyttämättä lempivaatteita labrassa, koska vaikka labratakki suojaakin, se ei välttämättä estä muiden vaatteiden likaantumista pienenkin tapaturman sattuessa.
Lukion kemiantunneilla käsiteltiin niin laimennettuja kemikaaleja, että ei tarvinnut hirveästi pelätä: vesipesu riitti. Oli harvinaista, että joutui kaatamaan jäteastiaan mitään. Nyt yliopistossa meillä oli TTL-tentti eli työturvallisuustentti ennen labrojen alkua. Sitä varten piti opiskella oikeanlaista jätteiden lajittelua ja muuta työturvallisuutta.
LABORATORIOKURSSEILLE MEIDÄT on jaettu ryhmiin. Meidän ryhmämme aloitti epäorgaanisella osuudella. Se muistutti paljon lukiossa tehtyjä töitä – esimerkiksi titraus oli tuttua hommaa. Epäorgaanisen opiskelupäivät olivat lyhyempiä kuin orgaanisella puolella aloittaneilla.
Toisaalta epäorgaanisen labrapäiväkirja oli työmäärältään moninkertainen orgaanisen puolen synteesikaavakkeeseen verrattuna. Epäorgaanisen labrapäiväkirjan laskujen laskemista tuli lykättyä väsymyksen ja muiden tehtävien takia. Onneksi päiväkirjojen palautuksessa ei ollut mitään tarkkaa palautuspäivämäärää, joten moni jätti suosiolla viimeiset päiväkirjan jutut joululomalle.
”Usein hiippailimme katsomaan, miltä kavereiden työt näyttivät.”
Lukion ahtaisiin luokkahuoneisiin verrattuna yliopiston kemianlaitoksen labrat olivat odotetusti suuri kohennus. Työskentelyyn on hyvin tilaa, ja orgaanisessa kaikilla oli omat vetokaapitkin. Tutustuimme erilaisten laitteiden käyttöön: IR-spektri ja sulamispistemittauslaitteisto tulivat hyvin tutuiksi.
Laitteiden tuntemus tuo omaan työntekoon lisää varmuutta, ja töiden eteneminen nopeutuu, kun ei tarvitse koko ajan katsoa laitteistojen käytön opetusvideoita. Tämä onkin kemian perustöiden tarkoitus. Orgaanisessa osuudessa ei vielä keskitytty oman tuotteen saantoon tai puhtauteen, vaan tutustuttiin eri synteeseihin ja tutkimusmenetelmiin.
LABRAT OLIVAT OPETTAVIA, mutta myös hauskaa yhteistä tekemistä ystävien kanssa. Päivät olivat hauskoja väsymyksestä huolimatta – jopa lähes kahdeksan tuntia kestänyt p-metyyliasetofenonityö. Usein hiippailimme katsomaan, miltä kavereiden työt näyttivät saadaksemme varmuuden oman työn oikeellisuudesta.
Itse opin labrakurssilla erityisesti sen, että jos vähänkin kirvelee, pitää heti mennä huuhtelemaan alue juoksevalla vedellä. Panikoida ei kuitenkaan tarvitse.
Kirvelyn takana voi olla labrassa olon aiheuttama “haamukirvely” tai sitten voi käydä niin kuin minulle: suojahanskan päähän oli jäänyt pieni tippa 1 M rikkihappoa tiskauksen aikana – ja sillä sormella tökkäsin poskeen. Pieni arpi jäi muistuttamaan tapauksesta. Ja varmasti muistan myös sen, miten tärkeää työturvallisuus on labrassa.
Veela Hammar on ensimmäisen vuoden kemian opiskelija Helsingin yliopistossa.
Lue lisää:
