Teksti Ulla Veirto, kuvat Petteri Kivimäki / Jyväskylän yliopisto
Professori Kari Rissanen iloitsee saamastaan A.I. Virtanen -palkinnosta. Hän on supramolekyyli- ja nanokemian pioneeri, jolla on erinomaiset kansainväliset yhteydet. Mitä Rissanen ajattelee kemian kansainvälisyydestä, rahasta, nuorisosta ja eläkkeelle jäämisestä?
A.I. Virtanen -palkinto on minulle iso kunnianosoitus ja positiivinen yllätys. En ollut osannut odottaa tällaista, Kari Rissanen kertoo ensitunnelmiaan.
Hän on Jyväskylän yliopiston professori ja monesti palkittu tieteen tekijä.
”Urani aluksi sain parhaan väitöskirjatutkimuksen palkinnon. Täytin juuri 66, ja tämä palkinto on urani eräänlainen kulminaatiopiste”, Rissanen sanoo.
Palkinto julkistettiin 10.12.
Jalka kansainvälisen oven väliin
Kari Rissanen suuntasi kansainvälisiin yhteistöihin jo uransa alussa.
”Tajusin nuorena 80-luvulla, että kansainvälinen yhteistyö on se juttu ja suomalaiselle ainoa tapa saada jalka huippututkimuksen oven väliin.”
Rissanen alkoi luoda suhteita ja meni rohkeasti mukaan. Erilaisten kulttuurien, työkulttuurien ja ihmisten määrä on ollut vuosien varrella valtava. Parhaimmillaan tutkimusryhmässä on toiminut 14 eri kansallisuutta edustavia ihmisiä.
”Tutkimuksen tekeminen on ollut parasta työssäni, erityisesti nobelistien kanssa tehty tutkimus.”
Työkavereihin ovat kuuluneet esimerkiksi dendrimeerien tieteellinen isä Fritz Vögtle, vuonna 1987 Nobel-palkittu Jean-Marie Lehn sekä Makoto Fujita, joka on tutkinut nyt suuren kiinnostuksen kohteena olevia MOF-materiaaleja.
Rissasen työuran aikana yliopistoelämä on muuttunut suuresti. Kansainvälistyminen suomalaisessa yliopistomaailmassa alkoi Rissasen mukaan toden teolla noin 2005 alkaen.
”Nyt tutkimus on erittäin kansainvälistä, ja meillä on paljon ei-suomalaisia tutkijoita.”
”Menestys on laitteista kiinni”
Rissasta huolettaa yliopistojen laiteinfrastuktuurin taso. Jotta pystyy tekemään laadukasta tutkimusta ja houkuttelemaan mukaan parhaat tutkijat ulkomailta asti, yliopistolla on oltava erinomaiset laitteet.
Jyväskylän yliopistolla on yksi huippukone: nopea, tarkka ja luotettava yksikideröntgendiffratometri, noin puolen miljoonan euron laite. Se on Pohjoismaiden tehokkain tutkimuslaitoksessa oleva laite.
”Koneen tuottama tutkimusdata pitää osata analysoida.”
”Menestys on laitteista kiinni. Jos laitteet eivät anna mahdollisuutta tutkia, olet automaattisesti out. Tosin jos ihmisellä ei ole osaamista, ei laitteestakaan ole hyötyä.”
Rissanen huomauttaa, että vanhojen laitteiden ylläpito voi maksaa enemmän kuin uusi.
”Käytössämme on myös laite vuodelta 2010. Se tekee yhtä hyviä tuloksia kuin uudet laitteet, mutta teho- ja nopeusero verrattuna uuteen on huomattava.”
Onko kemialta raha loppumassa?
”Se on entistä tiukemmassa, ja nykymään puhutaan vain säästämisestä. Yliopiston rahoitus on säilynyt bruttomääräisesti samana. Tutkimuskemikaalit ja tarvikkeet kallistuvat, mutta raha ei seuraa mukana. Emme voi pysyä edes entisellä tasollamme.”
Kemian tutkimuksen mahdollisuudet Suomessa ovat Rissasen mukaan muutenkin heikentyneet. Vallalla on voimakas pyrkimys uusiin, valmiisiin kaupallisiin sovelluksiin.
Business Finlandin rahoitus alalle on merkittävästi vähentynyt. Rahoitusta tutkimukseen voi saada vain, jos hankkeessa mukana on yritys. Se ei ole kemian perustutkimukselle kovin luontevaa.
”Kun perustutkimus on tehty hyvin, sieltä voi nousta Nokian kaltaisia ilmiöitä.”
Samaan aikaan Suomessa myös kemian teollisuus on vähentynyt.
”Olisi erittäin riskaabelia vähentää korkeakoulutusta ja rahoitusta. Jos päästetään pohja heikkenemään, sitä on hyvin vaikea saada myöhemmin kuntoon.”
Hänestä Suomessa kannattaa pitää perustutkimus laaja-alaisena. Korkeatasoinen tieteellisen tutkimuksen tekeminen aina hidasta ja vaivalloista. Niin kemiassa kuin monilla muillakin alueilla.
”Jos ei tehdä perustaa kunnolla, ei voida tehdä hyviä sovelluksia. Kun perusta on hyvä, sieltä voi joskus nousta ilmiöitä kuten Nokia ja suomalainen kvanttitutkimus.”
”Kemiaa ei voi oppia lyhytvideoista”
Yksi seikka Kari Rissasta painaa. Se on kemian epäsuosio nuorten parissa. Ilmiö ei piinaa vain Suomea vaan on tuttu Euroopassa laajemmin. Yhdysvalloissakin alan opiskelijat tulevat usein maan ulkopuolelta.
”Ylipäätään luonnontieteellisten alojen kiinnostus on laskenut. Ne ovat vaikeita aineita. Kemia on kuin opiskelisi uuden kielen. Pitää nähdä vaivaa, tehdä töitä. Kaikkea ei voi opetella lyhytvideoista.”
”Onko kemialla pahan pojan maine ympäristön pilaajana?”
”Ehkä nuoret pitäisi saada ymmärtämään, että kemialla on valtava merkitys kiertotalouden ja ympäristönsuojelun kysymyksissä. Vihreän vedyn tekeminen perustuu juuri kemiaan.”
Kenties nykyinen matala profiili pitää kemian opiskelijat poissa. Rissanen pohtii, että olisiko alan esiin tuominen sosiaalisessa mediassa ja vaikuttajien kautta oikea tapa lähestyä nuoria.
”Kiinnostus kemiaan on Suomessa vähentynyt niin, että meidän on vaikea saada suomalaisia opiskelijoita jatkamaan pidemmälle. Jos on väitöskirjatutkijan paikka auki, ei välttämättä saada yhtään suomalaista hakijaa.”
Rohkeasti eläkkeelle mustaan aukkoon
Kari Rissanen jää eläkkeellä vuoden 2027 alussa, eikä aio sen jälkeen tehdä töitä. Hyvälle asiantuntijalle tosin tuppaa siunaantumaan tehtäviä pitkälle eteenpäin.
”Edessä on musta aukko”, Rissanen sanoo, eikä tunnu olevan lainkaan pahoillaan.
”Pelaan avoimin kortein ja katson, mitä tapahtuu. Olen toiminut pitkäjänteisesti tutkijana vajaat 40 vuotta. Jos en ole saavuttanut tutkimuksellisia tavoitteitani tähän mennessä, en tule saavuttamaan tämän jälkeenkään.”
”Jokainen orgaanikka on myös hyvä kokki.”
Hän on viime vuosina tehnyt suunnitelmallisesti töitä tehtäviensä loppuun saattamiseksi sekä valmistellut kemian laitoksen muuton uusiin tiloihin Jyväskylässä.
”Minulla on yhteistyösuhteita paljon. Kansainvälisissä yhteistöissä on mukana nelikymppisiäkin aktiivisia tutkijoita. Saa nähdä, miten pitkälle töitä vielä häntii.”
Hänen johtamansa Suomen Akatemian rahoittama tutkimus Iodi(I) yhdisteiden supramolekyyli – ja mekanokemia: rakenteet ja reaktiivisuus (SMIC) jatkuu pitkälle ensi vuoteen.
Kari Rissanen ei asu Jyväskylässä vaan 60 kilometrin päässä Hankasalmella vaimonsa kanssa. Hän harrastaa lukemista ja liikuntaa ja on aina vastannut perheen ruokahuollosta.
”Olen aina pitänyt ruuanlaitosta, vaimoni taas tekee leivonnaiset. Sanoisin, että jokainen orgaanikka (orgaaninen kemisti) on myös hyvä kokki.”
”Merkittävä tieteellinen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.”
Perustelut A.I. Virtasen palkinnolle
Suomalaisten Kemistien Seura valitsi professori Kari Rissasen palkinnon saajaksi.
Palkintoon kuuluu 15 000 euroa ja taiteilija Aimo Tukiaisen suunnitteleman mitali.
Rissasta pidetään merkittävänä tieteellisenä, koulutuksellisena sekä yhteiskunnallisena vaikuttajana. Seura perustelee valintaa myös näin:
Kari Rissanen on suomalaisen supramolekyylikemian ja nanokemian keskeinen pioneeri, jonka tutkimus on merkittävästi edistänyt tieteenalaa sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
Hänen tutkimustyönsä liittyy supramolekyylisten rakenteiden syntetiikkaan ja rakenneanalytiikkaan. Hän tutkinut heikkoja ei-kovalenttisia vuorovaikutuksia ja soveltanut vety-, halogeeni- ja metallipohjaisia koordinaatiosidoksia molekyylien itsejärjestäytymisessä ja molekyylirakenteiden reaktiivisuuden tunnistamisessa.
Hänen työnsä on tuottanut innovatiivisia supramolekyylisiä kapselirakenteita ja metallogeelejä, joilla on sovelluksia mm. katalyysissä ja lääkeaineiden kuljetuksessa
Professori Rissasen panos on ollut ratkaiseva supramolekyylikemian ja nanotieteen infrastruktuurin rakentamisessa Suomessa, mukaan lukien Jyväskylän Nanotiedekeskuksen perustaminen.
Professori Rissanen on ollut vuosia haluttu kansainvälisten seminaarien ja konferenssien puhuja, sekä pidetty ja arvostettu kemian opettaja opiskelijoiden ja hänen akateemisten kollegoidensa keskuudessa.
Professori Rissanen on johtanut laajaa tutkimusryhmää Jyväskylän yliopistossa, toiminut Suomen Akatemian Akatemiaprofessorina, julkaissut yli 850 tieteellistä artikkelia ja ollut mukana määrittelemässä kemian käsitteitä, kuten halogeenisidoksen virallista IUPAC-suositusta.
Professori Rissanen on saanut merkittäviä tieteen tunnustuksia, kuten Alexander von Humboldt -tutkimuspalkinnon, Nanotech Finland -palkinnon ja Magnus Ehrnrooth -palkinnon kemiassa.
Tasavallan presidentti on aiemmin myöntänyt professori Rissaselle hänen akateemisista ansioistaan Suomen Leijonan komentajamerkin ja Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin.
Hän on myös Tallinnan teknillisen yliopiston kunniatohtori (Doctor Honoris Causa) tunnustuksena supramolekyylikemian ja röntgenkristallografian edistämisestä.
Lue myös:
A.I. Virtanen -palkittu 2023 Sara Wickström: Hienoa, että solubiologiaa arvostetaan
