Teksti Veela Hammar
Kemistit voivat sijoittua esimeriksi metsä-, muovi- tai kosmetiikkateollisuuteen. Opiskelijakirjeenvaihtajamme Veela Hammar on oivaltanut alan monipuolisuuden vasta yliopisto-opinnot aloitettuaan.
Opiskelun tullessa puheeksi moni kysyy, että mikä minusta tulee valmistuessani. Heti seuraava kysymys onkin, että mitäs ne kemistit tekevätkään. Moni taitaa ajatella, että kemistien työ on vain laboratoriossa hillumista ja liemien keittelyä ”hullu tiedemies” -tyyliin.
Pakko tunnustaa, että näin minäkin aika lailla ajattelin yliopisto-opinnot aloittaessani. Ja ihmettelin, kun jotkut vanhemmat opiskelijat puhuivat kuinka he eivät todellakaan halua labraan töihin. Mitä? Eikö kemia = labra?
Lukiossa puhuttiin paljon, kuinka kemianteollisuus on Suomen suurin vientiala ja kuinka siellä on paljon työpaikkoja. Silti ajattelin lähinnä, että yliopiston jälkeen ryhdytään tutkijoiksi tai kemian opettajiksi.
Yliopisto on kuitenkin avannut sekä minun että monen muun opiskelijan silmät alan monipuolisuudesta: kemistejä on metsä-, muovi-, lääke-, kosmetiikka- ja materiaaliteollisuudessa. Myös tullilla, rikospoliisilla ja puolustusvoimilla on omat kemistinsä. Kemistit voivat olla yliopistoissa tutkijoina tai yrityksissä asiantuntijoina tai jopa hallinnollisissa ja markkinointitehtävissä.
Alan monipuolisuus avautuu työpaikkailmoituksia katsomalla. Kun Duunitorilla hakee kemian alan tehtäviä, vastaan tulevat perinteiset laboratoriohoitaja HUS:lle, peruskoulun matematiikan ja kemian lehtori espoolaiseen kouluun ja tutkijatohtori ja/tai väitöskirjatutkija Turun lääketieteelliseen bioinformatiikan keskukseen. Mutta ehkä joskus tulevaisuudessa pystyisin hakemaan myös tuotantoinsinööriksi lääkefirma Curicumille.
”Itse haaveilen nyt erityisesti rikoskemiasta.”
Jo opiskeluaikana on hyvä pohtia, mitkä kemian osa-alueet kiinnostavat. Niihin keskittymällä voi vaikuttaa myös omiin työmahdollisuuksiin. Esimerkiksi lääkekemian ja lääketeollisuuden vaihtoehtoja ei Suomessa ole kovin paljon, ja suositellaankin väittelemään tohtoriksi, että sieltä saisi paremmin töitä.
Myös sivuainevalinnoilla ja valitulla maisteriohjelmalla on mahdollista edetä kohti omaa unelma-ammattia. Mutta senkin tiedän, että kaikki ei ole kiveen hakattu, ja saatan päätyä aivan eri alalle kuin mikä suunnitelmana oli.
Itse haaveilen nyt erityisesti rikoskemiasta, mutta arvelen, että mielipiteeni voi vielä muuttua useampaankin kertaan.
Kemisteille riittää kyllä töitä, mutta moniin työpaikkoihin vaaditaan alan työkokemusta. Pelkät paperit eivät riitä, vaikka sivuaineilla ja maisteriohjelmalla onkin merkitystä. Kemistiksi valmistuessa ei siis välttämättä saa omaa osaamistasoa vastaavaa työtä, jos ei ole ennestään kokemusta. Siksi oman alan kesätöihin pääsemisellä on suuri merkitys.
Lue myös:
Pieni arpi muistuttaa ensimmäisestä labrakurssista
Yliopiston vaativuus on yllättänyt
