Teksti Marja Ollakka
Kysyimme kemianalan järjestöjen ja yritysten ammattilaisilta, miten siirtymä kohti sähkö- ja vetypohjaista taloutta näkyy heidän työssään konkreettisesti.
Vihreä siirtymä puhuttelee kaikkia haastateltaviamme. Moni kokee, että juuri nyt tarvitaan lisää yhteistyötä, rohkeutta ja tietenkin rahaa. Arjen tasolla turvallisuuteen on opittava uusia käytäntöjä.
Erkki Härö
Energia-asiantuntija, Sweco Finland Oy
”Oman työni näkökulmasta isoin ilmiö on energiamurros ja siihen liittyvät asiat, kuten yhteiskunnan sähköistyminen, uusiutuvan energian tuotanto sekä vetytalous ja ydinvoima.
Perinteisesti asiakkaitamme ovat olleet kotimaiset teollisuusyritykset ja energiayhtiöt, mutta nyt Suomessa on selkeästi nähtävissä alan kansainvälistyminen. Investoijat ovat hyvin kiinnostuneita kaikista Pohjoismaista, mutta oman tuntumani mukaan Suomi on heille se kaikkein kiinnostavin kohde.
Esimerkiksi Keski-Euroopasta ja Brittein saarilta tulee tänne sijoittajia, jotka tarvitsevat konsulttiapua luodakseen yhteyksiä viranomaisiin ja saadakseen tietoa esimerkiksi luvitusasioista.
Suomeen heitä vetää toimiva sähköinfra, sillä meillä on hyvä ja kattava sähköverkko. Esimerkiksi Ruotsissa verkko on paljon heikommassa kunnossa. Sähkön siirrosta Suomen kantaverkossa vastaava Fingrid on edelläkävijä ihan Euroopan tasolla.
Suomella on mahtava tilaisuus olla jo vuosina 2040–2050 energiaomavarainen, kun saamme tuotettua sähkön vaikkapa tuuli- ja aurinkoenergialla. Fossiilisen energian aikakaudella meillä ei ole ollut energiaomavaraisuuteen mahdollisuutta, koska täällä ei ole tarvittavia raaka-aineita, kuten öljyä, hiiltä ja maakaasua.
Vaikka Suomella on monia vahvuuksia, ne eivät yksistään riitä. Investointien sijoittumisessa on kyse aina kilpailutilanteesta. Avainasemassa on investointien edellytysten luominen, jotta ne oikeasti tulevat tänne, eivätkä suuntaa muualle.
Eikä auta vain odotella, että joku tulee ja investoi, vaan meidän täytyy myös osata markkinoida maatamme. Suomen pitää siis myös näyttää hyvältä.”
”Ei auta vain odotella, vaan meidän täytyy osata markkinoida maatamme.”
Sari Vihavainen
Toiminnanjohtaja, Suomalaisten Kemistien Seura
”Maailmanlaajuinen suunta on nyt voimakkaasti vihreän siirtymän kautta kestävään kehitykseen. Se tarkoittaa, että meidän pitää myös ruveta ajattelemaan uudella tavalla.
Onneksi yritysten ja yliopistojen yhteistyön kasvu ja tärkeys näkyvät Suomessa nyt selkeästi. Kun molempien voimat yhdistetään, pienikin maa pysyy kilpailukykyisenä. Siilossa tekeminen ei ole järkevää, vaan vähäiset resurssit kannattaa yhdistää.
Kilpailukykyisenä pysyminen vaatii uudistumista ja rohkeaa innovointia. Pitää olla osaamisen ytimessä eri tasoilla. Yhteistyössä yliopistojen syväosaaminen kohtaa yritysten soveltavan ja kokemusperäisen osaamisen. Parhaimmillaan siinä yhdistyvät voimat, rahoitus, resurssit ja tiedot.
Yliopistoyhteistyö kasvattaa molempien osaamispääomaa ja luo uusia verkostoja. Yritysten on tärkeää pystyä tunnistamaan niitä hyödyttävät tutkimustulokset. Yliopistot hyötyvät, kun pystyvät näkemään, toimivatko niiden tulokset käytännössä.
Kemian alan yhteistyö näkyy konkreettisesti esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla. Oulun yliopiston professori Ulla Lassi kehittänyt Kokkolan yliopistokeskuksen toimintaa ja sen kemian kompetensseja kansainväliselle huipputasolle tiiviissä yhteistyössä alueen teollisuuden kanssa.
Toinen esimerkki hyvästä yhteistyöstä on, että yritysten rahoitusten turvin saatiin kiertotalouden professori Timo Leskinen Helsingin yliopistoon. Ja hyvä, että jatkuvasti käynnistyy myös kansainvälisiä isoja veturihankkeita, joihin esimerkiksi Business Finland antaa rahoitusta.”
”Yritysten on tärkeää pystyä tunnistamaan niitä hyödyttävät tutkimustulokset.”
Juha Vainio
Viestintäjohtaja, Kemianteollisuus ry
”Suurimpia megatrendejä ovat nyt ehdottomasti vihreä siirtymä ja hiilineutraalius. Kemianteollisuus on teollisuuden teollisuus eli se tuottaa välituotteita muille aloille.
Kun me kemianteollisuudessa saamme oman tuotantomme hiilineutraaliksi, voimme tuottaa tuotteita, jotka auttavat muita teollisuudenaloja vihreässä siirtymässä. Eli tavallaan kemianteollisuus on maailmanpelastajan roolissa.
Suomessa on tällä hetkellä paljon investointiaikeita päästöttömään energiaan, kuten tuulivoimaan. Mutta niiden lisäksi tarvitsemme myös teollisen mittakaavan investointeja, joissa päästötöntä energiaa voi hyödyntää.
Kemianteollisuuden vihreän ja digitaalisen siirtymän muutospolku eli transition pathway sisältää neljä vaihetta tai aaltoa:
- Ensimmäinen on päästötön sähkö, joka luo pohjan uusille vihreän siirtymän investoinneille.
- Päästöttömällä sähköllä luodaan pohja vetytalouden kehittämiselle, eli pystymme tuottamaan päästöttömästi vetyä.
- Päästöttömän vedyn avulla pystymme siirtymään kolmanteen aaltoon, eli valmistamaan kemiallisia raaka-aineita muulle teollisuudelle.
- Neljäs vaihe koittaa, kun pääsemme käyttämään uusia vihreitä raaka-aineita korkeamman jalostusasteen tuotteissa, vaikkapa maaleissa. Näin meillä on päästötöntä tai hiilineutraalia maalia. Tällaista uuden sukupolven tuotantoa pystymme viemään paremmalla katteella maailmanmarkkinoillekin.
Meillä Suomessa on runsaasti päästötöntä sähköä. Sen sijaan vetytalouden investoinnit ovat kriittisessä vaiheessa. Päästöttömän vedyn hankkeita on suunnitteilla paljon, mutta niissä pitäisi edetä jo toteutukseen.
Kemianteollisuus on suurin vedyntuottaja ja käyttäjä Suomessa nyt ja tulevaisuudessa, mutta tuotantoa tarvittaisiin lisää, jotta saisimme vetytalouden investointiaallon liikkeelle.
Vihreässä siirtymässä syntyy myös uusia toimialoja. Suomeen on jo syntynyt akkuteollisuutta ja tänne on muodostumassa kokonainen akkuarvoketju – meillähän on erittäin runsaat mineraalivarannot. Akkuarvoketjumme toimii, kun hyödynnämme omia varantojamme, perustamme tehtaat Suomeen ja myös kierrätämme akut täällä.”
”Vetytalouden investoinnit ovat kriittisessä vaiheessa.”
Kati Mykkänen ja Miikka Ruuskanen
Toimitusjohtaja ja tuotepäällikkö, Labo Line Oy
”Olemme laboratorio- ja sairaalalaitteiden myyntiin erikoistunut perheyritys, ja työssämme näkyy nykyään voimakkaasti litiumioniakkujen yleistyminen ja niiden turvallinen säilytys. Valitettavasti niiden aiheuttamat onnettomuudetkin ovat yleistyneet.
Litiumioniakut ovat hyvin tehokkaita energiavarastoja. Niitä käytetään esimerkiksi mobiililaitteissa, tietokoneissa, siivouslaitteissa, kiinteistönhoitolaitteissa, sairaalan potilasnostimissa, nostopöydissä sekä lukuisissa arkisissa laitteissa ja kulkuneuvoissa.
Litiumioniakkuihin liittyvät riskit, kuten tulipalot ja räjähdykset, pitää ottaa jo ennakolta huomioon. Kaikkien litiumioniakkuja käyttävien organisaatioiden tulee kiinnittää huomiota työntekijöidensä ja ympäristön turvallisuuteen hoitamalla akkuturvallisuus kuntoon. Paras ratkaisu riskien vähentämiseen on akkukaappi, joka on varustettu palonsuojauksella ja valvontajärjestelmällä.
Akkukaappi ei voi estää viallisen akun aiheuttamaa paloa, mutta se suojaa ympäristöä ja lähistöllä olevia ihmisiä. Vahingot pysyvät rajattuina, koska kaappi estää liekkien ja myrkyllisten kaasujen leviämisen ympäristöön.
Vaikka akut ovat yleistyneet, suoraan niiden säilyttämiseen ja varastointiin liittyvää lainsäädäntöä ei vielä juurikaan ole. TUKES on kuitenkin julkaissut Teollisuuden Litium-ioniakut ja turvallisuus -oppaan.
Labo Linessa olemme itse panostaneet asiakkaidemme koulutukseen. Olemme jo pitkään järjestäneet maksuttomia koulutuksia turvallisuuteen liittyen ja nyt olemme aloittaneet webinaarit, joissa käsitellään myös akkujen turvallista säilyttämistä ja akkukaappiratkaisuja.”
”Koulutamme nyt asiakkaita litiumioniakkujen turvalliseen säilytykseen.”
