Teksti Kemia-lehti
Kemian Seuroilla on aktiivista yhteistoimintaa kansainvälisissä organisaatioissa. Yksi keskeisistä järjestöistä on IUPAC, International Union of Pure and Applied Chemistry eli kansainvälinen puhtaan ja sovelletun kemian liitto.
IUPACin tehtävänä on standardisoida kemian sanastoa, nimistöä ja mittausmenetelmiä. IUPAC myös päivittää jatkuvasti viimeisimpiä tietoja kemian termeistä. Kemiallisten yhdisteiden IUPAC-nimeämiskäytäntö on kansainvälisesti tunnustettu standardi.
Oulun yliopiston epäorgaanisen kemian emeritusprofessori Risto Laitinen on toiminut IUPACissa erilaisissa tehtävissä yli 40 vuotta. Tällä hetkellä hän toimii nimistön standardisointiin ja systematisointiin keskittyvän jaoston sihteerinä. Pyysimme Risto Laitista vastaamaan kysymyksiin järjestön toiminnasta.
Kuinka pitkään olet toiminut IUPACissa?
Tulin Suomalaisten kemistien seuran aloitteesta IUPAC:n silloisen epäorgaanisen kemian nimistökomission jäseneksi vuonna 1980. Olin kaksi ensimmäistä vuotta tarkkailijana, vuonna 1982 minusta tuli komission apulaisjäsen, vuonna 1986 varsinainen jäsen ja vuonna 1990 komission sihteeri. Hoidin tehtävää neljä vuotta. Sen jälkeen toimin vuoteen 2003 Suomalaisten kemistien seuran nimittämänä Suomen kansallisena edustajana.
Olin yli kymmenen vuotta pois toiminnasta, mutta sitten palasin Division of Chemical Nomenclature and Structure Representation -jaoston varsinaiseksi jäseneksi. Aloitin jaoston sihteerinä vuonna 2016, ja tehtävä jatkuu kuluvan vuoden loppuun. Lisäksi olen muutamaan kertaan toiminut Suomalaisten kemistien seuran edustajana IUPACin valtuuston (Council) kokouksessa.
Millainen on IUPAC-järjestön rakenne?
IUPACilla on 55 kansallista jäsentä. Kukin maa voi nimetä jäseneksi yhden järjestön. Suomen edustaja on Suomalaisten kemistien seura. (Katso organisaatiokaavio)
IUPACin tärkein päättävä elin on luonnollisesti Council, johon osallistuvat edustajat kaikista jäsenjärjestöistä. Unionin hallitus eli Bureau on toimeenpaneva elin. Lisäksi unionilla on executive committee. Jaostotasolla päättävä elin on jaostokomitea, Division Committee, jonka puheenjohtajana toimii jaoston presidentti ja sihteerinä jaoston sihteeri. Lisäksi unionilla on erilaisia muita organisatorisia yksiköitä. Unionilla on myös sihteeristö, joka hoitaa käytännön toimia, kuten kongressien järjestelyjä ja taloutta.
Unionia johtaa presidentti ja järjestöllä on myös pääsihteeri ja toiminnanjohtaja.
Mikä toiminnassa on keskeistä ja miksi?
Jaostojen pääasiallinen työ tapahtuu työryhmissä, joihin voi osallistua kuka tahansa. Työryhmä muodostuu, kun joukko tutkijoita anoo IUPACilta projektia tiettyjen erityiskysymysten selvittämiseen. IUPACin hyväksyttyä projektin, ja mahdollisesti myös myönnettyä sille rahoituksen, työ tapahtuu jaostoissa. Työryhmät raportoivat edistymisestään jaostokomitealle. Työskentelyn lopputuloksena on joko IUPACin suositus tai tekninen raportti. Raportit julkaistaan Pure and Applied Chemistry – lehdessä. Julkaisumekanismi on monimutkainen ja runsaasti aikaa vaativa.
Mikä ajankohtainen asia keskusteluttaa siellä juuri nyt?
Niin kauan kuin minä olen ollut mukana toiminnassa, keskustelun ytimessä ovat olleet IUPACin organisaatio ja työskentelymuodot. Aiemmin työ tapahtui komissioissa, jotka olivat jaostojen alaorganisaatioita. Komissiot lakkautettiin vuoden 2004 alussa ja siirryttiin nykyiseen työryhmä-projektimalliin. Edelleenkin toiminnan organisointi on tärkeä puheenaihe, varsinkin kun unioni joutuu toimimaan yhä niukkenevilla rahallisilla resursseilla.
”Tutkijat tarvitsevat uusille yhdisteille nimiä ja usein keksivät niitä itse. Tämä voi johtaa siihen, että samalla yhdisteellä on useita nimiä.”
Mitä asioita on ollut järjestön agendalla viime aikoina?
Jaostoilla on omat agendansa ja projektinsa. Minun edustamani Division of chemical nomenclature and structure representation -jaosto käsittelee kemian nimistön standardisointia ja systematisointia. Toiminta on merkittävää valtioiden lainsäädännön ja tullisäädösten takia. Yhdisteillä täytyy olla yksikäsitteinen (ei välttämättä yksi) ja uniikki nimi, jotta vältytään väärinkäsityksiltä.
Kemian nopean kehittymisen seurauksena työ on hyvin haastavaa. Tutkijat tarvitsevat uusille yhdisteille nimiä ja usein keksivät niitä itse. Tämä voi johtaa siihen, että samalla yhdisteellä on useita nimiä ja että sama nimi on annettu usealle eri yhdisteelle. Oma kysymyksensä on, mitä nimellä halutaan ilmaista. Jos nimen on tarkoitus ilmentää sen rakennetta, ei ole mitään tapaa saada monimutkaisen yhdisteen nimestä lyhyttä.
Toinen iso urakka koko järjestölle on ns. Kultaisen kirjan (Gold Book) uudistaminen ja saattaminen ajan tasalle. Projekti työllistää kaikkia jaostoja. Kultainen kirja on ensyklopedia kaikista tärkeistä kemian termeistä, joista IUPAC on antanut suosituksia. Suositusten muuttuessa tarve kirjan uudistamiselle on jatkuvaa. Samalla tehdään työtä kirjan muuttamiseksi sähköiseksi tietokannaksi.
Miten itse olet viihtynyt kansainvälisessä toiminnassa?
Kemiahan on kansainvälinen tiede, eikä IUPACin puitteissa tapahtuva toiminta ole suinkaan ainoaa kansainvälistä toimintaa, jota teen. Suurin osa tutkimukseen liittyvistä kansainvälisistä yhteyksistä tapahtuu yksilötasolla. IUPACin piirissä yhteistyötä tehdään isommissa piireissä. Minusta IUPACin toiminta on tärkeää, ja se on ollut hyvin motivoivaa. Tokkopa sitä muuten olisi tullut tehtyä reippaasti yli 40 vuotta.
Oletko solminut kiinnostavia kansainvälisiä yhteyksiä?
IUPAC on tärkein virallinen verkosto, jossa olen ollut mukana. Edustamani tutkimusala on melko pieni, joten alan tutkijat eri puolella maailmaa tuntevat hyvin toisensa. Tapaamiset konferensseissa muistuttavat paljolti sukukokouksia. Olen lisäksi mukana useamman konferenssisarjan tieteellisessä neuvottelukunnassa ja olen organisoinut kaksi kansainvälistä konferenssia. Tämä kaikki on hyvin antoisaa.
Onko joku tilaisuus tai kohtaaminen jäänyt erityisesti mieleesi?
Kaikkein mielenkiintoisimmat ja haastavimmat kokemukset IUPACin piirissä ajoittuvat 1980- ja 1990-lukuihin.
1980-luvun jälkipuoliskolla silloista epäorgaanisen kemian nimistökomissiota pyydettiin nimeämään uudelleen alkuaineiden jaksollisen järjestelmän ryhmät. Siitä alkoi melkoinen sota eri puolella maailmaa.
1990-luvulla kuuma aihe oli uusien transfermiumalkuaineiden (järjestysnumerot 104–109) nimeäminen. Siitä nousi melkoinen kiista eri maiden tutkijoiden välillä ja jouduimme nimistökomissiossa melkoisen poliittisen paineen kohteeksi.
Nämä asiat kuitenkin saatiin ratkaistua ja nykyisin kummankin asian ympärillä laineet ovat tasoittuneet.
”IUPACin toiminta on hyvin antoisaa, ja siellä tapaa paljon kollegoita. Kontakteista on sekä iloa että hyötyä. Suosittelen osallistumista!”
Miten kuvailisit kansainvälisen toiminnan merkitystä suomalaiskemistien kannalta?
Kemia on kansainvälinen tieteenala, ja käytännössä kaikki tutkijat toimivat kansainvälisesti. Sinänsä ei ole tärkeää, mikä IUPACissa työskentelevän henkilön kansallisuus on. Eri maissa on kuitenkin erilaisia käytäntöjä. Ne on tärkeää tuntea, koska IUPACin tavoitteena on luonnollisesti saada suosituksensa mahdollisimman laajalti hyväksyttyä. Järjestöllä ei ole mitään tapaa pakottaa eri maita ja niiden tutkijoita noudattamaan suosituksiaan, joten on tärkeää, että niihin liittyvät kysymykset saadaan ratkaistua keskustelemalla. Siksi jo suositusten työstämiseen osallistuu ihmisiä mahdollisimman monesta maasta.
Nimistökysymykset ovat luku sinänsä. Nimet tehdään englanniksi, mutta kielten ominaispiirteet on otettava huomioon. Ne voivat vaikuttaa suositusten kääntämiseen kielestä toiseen.
IUPACin toiminta on hyvin antoisaa, ja siellä tapaa paljon kollegoita. Kontakteista on sekä iloa että hyötyä. Suosittelen osallistumista! Mieleisen jaoston valinta riippuu omasta kiinnostuksesta ja asiantuntemuksesta.
