Teksti Heikki Kallio ja Baoru Yang
Lipidien kemian ja biokemian huippuosaaja Arnis Kuksis menehtyi 96-vuotiaana syyskuussa. Toronton yliopiston emeritusprofessori Kuksis oli Turun yliopiston kunniatohtori. Hänelle erityisen mieluisaa oli työskennellä Turun yliopiston elintarvikekemistien kanssa. Turussa hyvät ideat syntyivät luontevasti ja seurasivat toisiaan.
Latvian Trikatassa syntynyt Toronton yliopiston emeritusprofessori, Turun yliopiston kunniatohtori Arnis Kuksis poistui keskuudestamme 96 vuoden iässä 2.9.2024.
Professori Kuksis keskittyi urallaan lipidien kemian ja biokemian keskeisiin kysymyksiin. Hän oli tutkimusongelmien oivaltaja ja niiden käytännön ratkaisija. Hänellä oli poikkeuksellisen laaja alan fysiologian, biokemian, kemian, fysiikan ja analyyttisten mahdollisuuksien ymmärrys.
Stipendin turvin Yhdysvaltoihin
Arnis Kuksis syntyi Latviassa 1927. Stipendin turvin hän suoritti agronomitutkinnon vuonna 1953 Iowassa Yhdysvalloissa.
Kuksis valmistui biokemian tohtoriksi Kanadan Ontariossa (Queen’s University, Kingston) vuonna 1956, missä hän myöhemmin toimi professori J.M.R. Beveridgen ryhmässä.
Kuksis nimettiin biokemian apulaisprofessoriksi vuonna 1965, ja hän siirsi laboratorionsa Toronton yliopistoon, missä hän teki elämäntyönsä professorina ja massaspektrometrian laboratorion johtajana. Työ jatkui aktiivisena tähän vuoteen asti.
Syvällistä lipidien tutkimusta
Yli 60 vuotta sitten Kuksis toteutti ensimmäisenä triasyyliglyserolien, steryyliesterien ja glyserofosfolipidien GC-analyysin. Heti kun oli teknisesti mahdollista, hän siirtyi lipidien profilointiin, plasman ja kudosten analyysiin ja lipidomiikkaan HPLC-MS-menetelmillä.
Kuksis demonstroi lipoproteiinilipaasien stereospesifisyyden, eristi monoasyyliglyseroliasyylitransferaasin ja määritti sen tarkan molekyylipainon sekä osoitti, että plasman lipoproteiinit ovat fosfolipaasi A2:n ryhmien IIA, V ja X substraatteja.
Professori Kuksisin työryhmä eristi ja identifioi kolesteryyliesterien ja glyserofosfolipidien runkoaldehydejä ja osoitti niiden reaktiivisuuden aminoryhmien kanssa. Hänen laajasta tuotannostaan voi mainita esimerkkinä klassikoksi muodostuneen kirjan Inositol Phospholipid Metabolism and Phosphatidyl Inositol Kinases (Elsevier).
Pitkä yhteistyö Turun yliopiston kanssa
Arnis Kuksiksella oli läheiset suhteet Turun yliopiston elintarvikekemian oppiaineeseen. Kuksis nimettiin Turun yliopiston kunniatohtoriksivuonna 2000, ja hän oli myös läheinen ystävämme.
Kuksis kirjoitti artikkelin vuonna 2015 julkaistuun kirjaan 45 vuotta pohjoista elintarviketutkimusta Turun yliopistossa. Seuraavassa lyhennelmä Kuksisin artikkelista: Cooperation in Lipid Reserch with Scientists from the University of Turku:
”Yhteistyöni Turun yliopiston Elintarvikekemian yksikön kanssa alkoi Lipidforumin kokouksessa Tanskassa ja kemistikokouksessa Readingissä 1989, jolloin tutustuin turkulaiseen jatko-opiskelija Päivi Laaksoon. Päivi työskenteli tuolloin tohtori Bill Christien laboratoriossa, ja meitä yhdisti kiinnostus lipidikemiaan.
Professori Heikki Kallion tapasin AOCS:n (American Oil Chemists’ Societyn) symposiumissa Bloomingdalessa, Illinoisissa 1991, jossa hän esitteli uuden menetelmän määrittää triasyyliglyserolien rasvahappojen regioisomeerejä MS/MS-menetelmällä ilman HPLC-erotusta. Ilokseni kuulin myös suunnitteilla olevasta kytkennästä HPLC-erotukseen, mikä on oma tutkimuksellinen intressini.
Vuonna 1992 sain kutsun Päivi Laakson vastaväittäjäksi Biokemian ja elintarvikekemian laitokselle Turkuun. Mielihyvin otin tehtävän vastaan. Olin erityisen iloinen väitöskirjan korkeasta laadusta ja väittelijän perusteellisesta alan tuntemuksesta [Päivin työ palkittiin ko. vuonna Suomen parhaana kemian alan väitöskirjana].
Tuolloin tutustuin myös väitöskirjatyönsä aloittaneeseen FM Olli Sjövalliin, jonka tapasin uudelleen Imatralla Lipidforumin kokouksessa. Keskustelimme mm. plasman lipidien peroksidaatiosta runkoaldehydeiksi. Lipidien hapettuminen olikin ollut jo liian kauan pelkästään orgaanisen kemian toimialaa.”
Hyvät ideat seurasivat toisiaan
”Professori Kallio kannusti Olli Sjövallia ja myöhemmin Juha-Pekka Kurvista siirtymään määräajaksi työskentelemään laboratoriooni Torontoon. Olli suoritti vuonna 1994 ensimmäiset kasvi- ja kalaöljyjen kompleksisten peroksidaatiotuotteiden LC/MS-identifioinnit.
Yhteistyötä jatkettiin, ja 1998 Juha-Pekan kanssa kehitettiin algoritmit aivojen glyserolipidien automatisoituun LC/MS-analyysiin. Juha mm. syntetisoi monoasyyliglyserolien runkoaldehydien ja peptidien Schiffin emästen addukteja ja analysoi niitä LC/MS-menetelmällä.
Myöhemmin minulla oli ilo antaa etäohjausta Marko Tarvaiselle hänen väitöskirjatyössään, mikä käsitti hapettuneiden öljyjen sulatusta keinotekoisessa bioreaktorissa. Työssä demonstroitiin tavanomaisten antioksidanttien tehottomuutta suojata lipidejä peroksidaatiolta ruuansulatuksen aikana. Työt tehtiin yhdessä tohtorikandidaatti Jukka-Pekka Suomelan kanssa. Hän perehtynyt ravinnon lipoproteiinien autoksidaatioon.
Ymmärrykseni mukaan yhteistyömme ei milloinkaan johtanut maailmalla usein havaittavaan keskusteluun siitä, kuka mitäkin on keksinyt tai ensimmäisenä ehdottanut.
Hyvät ideat vain seurasivat toisiaan. Minulla oli myös etuoikeus toimia muutamien muidenkin erinomaisten väitöskirjojen vastaväittäjänä tai esitarkastajana Turussa, kuten Anu Johanssonin, Kaisa Yli-Jokipiin ja Heidi Leskisen.
Lopuksi haluan mainita erityisesti professori Baoru Yangin, jonka uraauurtava työ tyrnimarjan öljyn terveysvaikutuksista on inspiroinut nuoria Turun yliopiston elintarvikekemian tutkijoita.”
Muistokirjoituksen laativat Turun yliopiston elintarvikekemian emeritusprofessori Heikki Kallio ja Turun yliopiston elintarvikekemian professori Baoru Yang.
