Teksti Aatu Kukkola
Arkeen opetuslaboratoriossa kuuluu paljon odottelua. Aikaa jää myös tiskaamiselle ja kuulumisten vaihdolle, kirjoittaa Kemia-lehden opiskelijakirjeenvaihtaja Aatu Kukkola.
Istuimme laboratoriossa hyvin väsyneinä edellisen illan opiskelijatapahtuman jäljiltä. Edessämme oli laboratorioharjoitus pommikalorimetrillä, jota käytetään aineiden lämpöarvon määritykseen. Työ vaikutti helpolta: tehtävänä oli hajottaa kaurakeksi ja mitata sen sisältämä kemiallinen energia. Kalorimetri laskisi tämän automaattisesti ja lähettäisi tulokset viereiselle tietokoneelle.
Ennen työn aloittamista laboratorio-opettaja muistutti, että tulokset kannattaa tallentaa ennen niiden käsittelyä. Vanhalla tietokoneella kun on tapana kaatua kriittisellä hetkellä. Vakuutimme opettajalle, että muistamme tallennuksen. Odotetusti kone kaatui – ja huomasimme, ettei tuloksia olekaan enää missään. Tallennus oli unohtunut.
Onneksi kokeen toistamiseen kului vain kaksi tuntia.
YLIOPISTON KEMIAN kursseista labrat jäävät parhaiten mieleen. Niissä töiden onnistuminen on aina itsestä kiinni. Virheet johtuvat tavallisimmin siitä, että joku tärkeä asia on jäänyt mittaamatta tai joku välivaihe epäonnistuu. Alkuvaiheessa vaikeaa oli usein titraus, kun lasibyretistä lorahti monta millilitraa liikaa nestettä, vaikkapa lipeää.
Käytännön opinnot ovat empiirisissä tieteissä erittäin tärkeitä. Siksi jo yläasteella ja lukiossa tehdään yleensä kemian tunnilla joitakin kokeita.
Yliopiston laboratoriotyöt ovat erilaisia, koska ne tehdään alusta loppuun asti itse. Opiskelijan täytyy tulkita työohje, kirjata tulokset tarkasti ja tehdä niistä raportti. Opastusta on kuitenkin tarjolla, sillä yleensä labrassa on ainakin kurssin vastaava opettaja ja maisteriopiskelijoita, joilta voi kysyä neuvoa.
”Itse pidin eniten
orgaanisen kemian tutkimusharjoituksista.”
ARKI OPETUSLABORATORIOSSA ei ole kiireistä. Työtunteihin kuuluu paljon odottelua. Silloin ehtii esimerkiksi tiskata tai jutella kanssaopiskelijoiden kanssa. Ruokatauot saa aikatauluttaa, miten itse näkee parhaaksi.
Työpäivät labrassa kestävät tavallisesti kolmesta kahdeksaankin tuntiin. Töiden kulku, tulokset ja johtopäätökset kootaan muutaman sivun raporttiin. Raportointi täytyy tehdä huolellisesti, koska puutteellisesta raportista ei saa suoritusmerkintää. Tehtävä palautetaan korjattavaksi, kunnes se on tarpeeksi hyvä.
ITSE PIDIN ENITEN orgaanisen kemian tutkimusharjoituksista. Ne ovat yksinkertaisia synteesejä, joiden jälkeen mitataan puhtaus ja saanto.
Aiemmin korkeammasta saannosta on kuulemma saanut enemmän pisteitä, mutta onneksi näin ei enää ole. On helppo kuvitella, että tulosten liiallinen korostaminen on johtanut katkeroitumiseen orgaanista kemiaa kohtaan tai jopa vilppiin saantojen punnituksessa.
Kokeiden tuloksia tärkeämpää onkin ymmärtää niihin vaikuttavat asiat ja osata kertoa, mistä tulokset johtuvat.
Kemia-lehden opiskelijakirjeenvaihtaja Aatu Kukkola opiskelee kemiaa Oulun yliopistossa.
Lue lisää:
Harva meistä selviäisi urakastaan yksin
Hyvä opettaja vaikuttaa ammatinvalintaan
Vihreä siirtymä kiinnostaa
