Teksti Veela Hammar
”Kesäloma. Sitä ei ollut. Lähdin kesätöihin sekavin tuntein opiskelujen suhteen.” Lue opiskelijakirjeenvaihtajamme Veela Hammarin pohdinnat maisterin tutkinnon tekemisestä, alan valinnasta ja vaihtoon lähtemisestä.
Tänä kesänä olen tyytynyt viikonloppuvapaisiin. Ei todellakaan saa valittaa, koska moni ei saanut kesätöitä.
Muutamat tuttuni ovat olleet jo kesällä kemian kandin työharjoituksessa. Itse haaveilen, että olisin etelän rannalla kiva juoma kädessä.
On silti ollut virkistävää viettää kesä täysin ilman kemiaa. Opiskelu painaa mielessä: kaksi kemian kurssia laahasi kesäkuussa perässä. Toisesta ei ollut annettu arvosanaa eikä toisen tenttiä ja esseetä ollut arvosteltu.
Alkoi pelottaa, periikö Kela opintotuet takaisin, jos opintopisteitä ei ole kertynyt tarpeeksi. Ehkä minun pitäisi varmuuden vuoksi suorittaa ”Kissani ja koirani”-nettikurssi pisteiden saamiseksi.
Suunnitelmissani oli ottaa kesäkurssi kemian ulkopuolelta, esimerkiksi kriminologiasta. Suunnitelmat muuttuivat, kun työvuoroja tulikin paljon. Äidinkielen kurssille minun piti mennä toukokuussa, mutta minut heitettiin ulos unohdettuani koko kurssin.
”Sivuaineiden opinnoista on alkanut tulla pieni stressi.”
Olen tehnyt vain kaksi farmasian kurssia, mutta opintopisteitä pitäisi saada vähintään 25. Lisäksi pitäisi ottaa muita valinnaisia 20 opintopisteen edestä. Stressaavaa.
On kauheaa ajatella, kuinka kandiopinnoista on kulunut jo kaksi vuotta. Aika kuluu niin nopeasti. Minun piti tammikuussa laitella kandiharjoituspaikasta kyselyä, mutta enhän minä tietenkään kysellyt, ei tosin moni muukaan opiskelija.
Minkä maisteriohjelman ja harjoittelun valitsen?
On vaikea miettiä, mihin kemian haaraan menisin harjoitteluun. Pitääkö sen todella olla juuri sitä, mihin menisin maisteria opiskelemaan?
Kandin loppuminen jännittää. Nyt pitäisi päättää, minkä maisteriohjelman valitsee. Totta kai sen on kiinnostava ja unelma-ammattiini sopiva. Toisaalta kaikki eivät tiedä edes valmistumisensa jälkeen, mitä haluavat tehdä.
Jos jotkin ohjelmista eivät kiinnosta yhtään, voi onneksi valita kemian ulkopuolelta. Joillekin ei välttämättä orgaaninen kemia riitä, vaan he saattavat haluta vielä enemmän biologiaa.
Lähtisinkö sittenkin vaihtoon?
Aina suositellaan ja kehotetaan lähtemään vaihtoon. Maisterivaiheessa se on helpompaa, kun on suorittanut opintoja jo paljon. Kielimuurikaan ei silloin olisi niin korkea.
Sitten tietooni tuli uusi asia. Pitää miettiä vaikeustasoa, jota haluaa vaihdossa opiskella. Tavoitteleeko kovempaa tasoa kuin Suomessa vai rennompaa opiskelua ja “kulttuuriopiskelua”?
Aluksi halusin Alankomaihin. Sitten kuulin, kuinka vaikeaa siellä on saada tarvittavat opintopisteet. Vanhempi opiskelija sanoi suoraan: ”Älä todellakaan lähde Alankomaihin”.
”On meitä aiemminkin peloteltu turhaan, ja ihmiset kokevat kurssit eri tavalla. ”
Toinen rento vaihtoehto olisi Espanja. Sitä varten pitäisi vuodessa opiskella suhteellisen hyvä espanjan taito.
Kolmas vaihtoehto on Kreikka, jonka kanssa Helsingin yliopistolla ei kuitenkaan ole sopimusta. Uutta kieltä en ehkä viitsi alkaa opiskella ihan nollasta. Uusina vaihtoehtoina minulla onkin Unkari tai Tanska.
Kuten lukija saattaa hyvin huomata, ajatukseni ovat pikemminkin jo tulevaisuudessa kuin tämänhetkisissä opinnoissa. Seuraavaksi alan kirjoittaa kandia, mikä vie viimeisetkin luovuuteni hippuset.
Tämä oli viimeinen kirjoitukseni Kemia-lehteen. Lämmin kiitos teille, jotka olette ajatuksiani lukeneet!
Lue lisää Veela Hammarin tekstejä:
Yliopiston toinen vuosi on pahin – pitääkö väite paikkansa?
Ovatko kemistit muutakin kuin laboratorioiden hulluja tiedemiehiä?
