Kemian osaaminen on Suomen tulevaisuuden voimavara

Teksti Jan Lundell, kuva Jani Närhi

Suomessa käydään perustellusti keskustelua luonnontieteiden ja erityisesti kemian osaamisen tulevaisuudesta. Vihreä siirtymä, kiertotalous, puhtaan energian ratkaisut, uudet materiaalit ja terveysteknologiat tarvitsevat yhä enemmän kemian asiantuntijoita.

Samalla työelämä odottaa osaajilta vahvaa luonnontieteellistä perustaa, kykyä toimia monitieteisissä ympäristöissä sekä taitoa ratkaista monimutkaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Sekä Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (KARVI) että Kemianteollisuuden viimeaikaiset arviot osoittavat, että kemian ja muun LUMA-osaamisen merkitys Suomen kilpailukyvylle kasvaa jatkuvasti.

Keskustelussa korostuvat usein osaajapula, opiskelijoiden heikentyneet perustaidot ja luonnontieteiden vetovoimahaasteet. Nämä ovat todellisia ilmiöitä, mutta samalla on tärkeää tunnistaa myös vahvuutemme. KARVI arvioi suomalaisen luonnontieteellisen korkeakoulutuksen olevan tieteellisesti korkeatasoista ja tuottavan vahvaa substanssiosaamista. Myös kemian korkeakoulutus on edelleen laadukasta ja kansainvälisesti kilpailukykyistä.

Siksi keskustelun lähtökohdaksi tulisi ottaa koulutuksen laadun vahvistaminen, ei kriisipuhe. Erityisesti kemian kohdalla tarvitsemme pitkäjänteistä näkemystä siitä, miten koko koulutusjärjestelmä tukee osaamisen kasvua varhaiskasvatuksesta korkeimpaan tutkimukseen asti.

”Kemia on tieteenala, jossa uuden oppiminen rakentuu vahvasti aiemmin omaksutun tiedon varaan.”

KARVI nostaa arvioinnissaan esiin opiskelijoiden vaihtelevan matematiikan ja luonnontieteiden perustaitojen tason. Tämä näkyy myös korkeakoulujen arjessa. Kemia on tieteenala, jossa uuden oppiminen rakentuu vahvasti aiemmin omaksutun tiedon varaan. Jos matematiikan, luonnontieteiden tai tieteellisen ajattelun perusta on heikko, vaikutukset näkyvät myöhemmin niin opinnoissa kuin työelämässäkin. Siksi LUMA- ja siinä ohessa kemian osaamisen vahvistaminen koko koulutuspolulla on kansallinen välttämättömyys.

Kemian koulutuksen kehittämisessä huomio kiinnittyy myös korkeakoulujärjestelmän hajanaisuuteen. Tuore Lab-ammattikorkeakoulun selvitys osoittaa, että kemian opetuksen määrä ja sisältö vaihtelevat huomattavasti eri korkeakoulujen ja koulutusohjelmien välillä. Tämä näkyy erilaisina osaamisprofiileina ja haastaa opiskelijoiden liikkuvuutta sekä yhtenäisten osaamisvalmiuksien rakentamista. Monimuotoisuus ja alueelliset painotukset ovat tärkeä osa suomalaisen korkeakoulukentän vahvuutta, mutta niiden rinnalle tarvitaan nykyistä vahvempaa valtakunnallista yhteistyötä ja yhteistä näkemystä siitä, mitä kemian alan asiantuntijan keskeiseen osaamiseen kuuluu.

”Pedagoginen aineenhallinta on keskeinen laatutekijä sekä opettajankoulutuksessa että kemian opetuksessa laajemmin.”

Erityisen tärkeää tämä on kemian opettajankoulutuksessa. Tulevaisuuden kemian osaajat syntyvät kouluissa, joissa opettajat herättävät kiinnostuksen luonnontieteisiin ja auttavat oppilaita ymmärtämään kemian merkityksen yhteiskunnassa. KARVI tunnistaa opettajien kannustuksen yhdeksi keskeisistä tekijöistä, joka vaikuttaa opiskelijoiden hakeutumiseen luonnontieteellisille aloille. Sama pätee korkeakoulutuksessa, jossa opettajien rooli on rohkaista, auttaa ja innostaa kemian opiskeluun.

Kemian opettajankoulutuksen kehittämisessä ei riitä, että opettaja hallitsee tieteenalan sisällöt. Tarvitaan vahvaa pedagogista aineenhallintaa, jossa yhdistyvät syvällinen kemian osaaminen, tutkimusperustainen ymmärrys oppimisesta ja kyky rakentaa oppimiskokonaisuuksia erilaisille oppijoille. Pedagoginen aineenhallinta on keskeinen laatutekijä sekä opettajankoulutuksessa että kemian opetuksessa laajemmin, ja sen vahvistaminen edellyttää tutkimuksen, opetuksen ja koulutuksen kehittämisen tiivistä yhteyttä. Kemian opetuksen kehittämistä tulee ohjata yhtä aikaa korkean tason tieteellinen tutkimus ja korkeatasoinen pedagoginen tutkimus, sillä kemian koulutuksen tulevaisuus rakentuu tutkimukseen perustuvan aineosaamisen ja pedagogisen osaamisen yhdistelmälle. Tämä edellyttää myös nykyistä tiiviimpää valtakunnallista yhteistyötä, jossa korkeakoulut, koulut, työelämä ja valtakunnallinen LUMA-verkosto yhdessä vahvistavat opetuksen laatua, opettajien osaamista, yhteisiä laatutavoitteita sekä opiskelijoiden matemaattis-luonnontieteellistä perustaa muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin.

”LUMA-verkostolla on erityisen tärkeä rooli.”

Tässä työssä valtakunnallisella LUMA-verkostolla on erityisen tärkeä rooli. Verkosto on jo pitkään rakentanut yhteistyötä koulujen, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja työelämän välille. Sen kautta on mahdollista vahvistaa kemian opetuksen laatua koko maassa, jakaa hyviä käytäntöjä, kehittää uusia oppimisympäristöjä ja tukea opettajien osaamisen jatkuvaa kehittymistä. Samalla verkosto tarjoaa rakenteen, jonka avulla voidaan rakentaa nykyistä yhtenäisempiä näkemyksiä kemian opetuksen tavoitteista ja vahvistaa oppijoiden siirtymiä koulutusasteelta toiselle. KARVI:n esiin nostamat tarpeet yhteistyön lisäämisestä ja koulutuksen kehittämisen pitkäjänteisyydestä tukevat vahvasti tällaisen verkostomaisen toimintatavan merkitystä. Koulujen ja korkeakoulujen, opettajien ja tutkijoiden yhteistyötä tarvitaan läpi koko koulutuspolun.

PISA-tulosten pitkäaikainen heikkeneminen näkyy väistämättä myös kemian korkeakouluopetuksessa. Tämä tarkoittaa, että korkeakouluihin saapuvien opiskelijoiden lähtötaso vaihtelee aiempaa enemmän, mikä lisää tarvetta tukea perusvalmiuksia myös yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Kemianteollisuuden esiin nostamat LUMA-suositukset (perustaitojen turvaaminen, riittävä osaamispohja ammatillisesta koulutuksesta, pysyvä LUMA-painotus opettajien täydennyskoulutukseen, LUMA-harrastaminen osaksi koulupäivää) korostavat perustaitojen vahvistamista koko koulutuspolulla, mutta kemian korkeakoulutuksen näkökulmasta se merkitsee myös pedagogisten ratkaisujen uudistamista, opiskelijoiden oppimisen parempaa tukemista sekä tutkimusperustaisen aineenhallinnan vahvistamista. Tulevaisuudessa kemian koulutuksen laadun turvaaminen edellyttää aiempaa tiiviimpää yhteistyötä koulujen, korkeakoulujen, työelämän ja LUMA-verkoston välillä, jotta opiskelijoilla on riittävät valmiudet sekä vaativiin kemian opintoihin että tulevaisuuden vihreän siirtymän, teknologian ja tutkimuksen osaamistarpeisiin.

”Suomalaisen kemian koulutuksen vahvuuksia eivät ole ainoastaan korkeatasoinen tutkimus tai osaavat opettajat.”

Keskustelussa on syytä huomioida myös myönteiset signaalit. Kemian ala kiinnostaa edelleen opiskelijoita, kun koulutuksen laatu, tutkimuksen näkyvyys ja uramahdollisuudet ovat selkeitä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston kemian koulutuksen opiskelijakiintiöiden täyttyminen vuonna 2026 osoittaa, että kemian yhteiskunnallinen merkitys tunnistetaan ja ala vetoaa edelleen lahjakkaisiin nuoriin. Tämä on rohkaiseva viesti aikana, jolloin osaajatarpeet kasvavat nopeasti.

Suomalaisen kemian koulutuksen vahvuuksia eivät ole ainoastaan korkeatasoinen tutkimus tai osaavat opettajat. Vahvuus on myös kyvyssä tehdä yhteistyötä yli koulutusasteiden, tieteenalojen ja organisaatioiden rajojen. Juuri tätä yhteistyötä tarvitsemme enemmän. LUMA-osaamisen vahvistaminen, kemian koulutuksen laadun turvaaminen, pedagogisen aineenhallinnan kehittäminen sekä korkeakoulujen ja koulujen välisen yhteistyön syventäminen eivät ole erillisiä tavoitteita. Ne ovat osa samaa kokonaisuutta, jonka lopputuloksena syntyy osaajia, tutkijoita, opettajia ja innovaatioita, joita Suomi tarvitsee tulevina vuosikymmeninä.

Kemian osaaminen ei ole vain yhden tieteenalan kysymys. Se on investointi Suomen sivistykseen, kilpailukykyyn ja kykyyn ratkaista tulevaisuuden haasteita. Siksi kemian koulutuksen laadusta ja LUMA-osaamisen vahvistamisesta on huolehdittava määrätietoisesti kaikilla koulutusasteilla.

Kirjoitus perustuu Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (KARVI) luonnontieteellisen koulutusalan arviointiin (2025), Oikeenlaista kemiaa -hankkeen raporttiin korkeakoulujen kemian opetussuunnitelmien nykytilasta (2026), Kemianteollisuus ry:n osaamis- ja koulutuslinjauksiin sekä alan ajankohtaiseen keskusteluun Kemia-lehdessä.