Teksti ja kuvat Ulla Veirto
Saila Seppo työskentelee Suomen Akatemiassa ohjelmapäällikkönä ja pitää näpeissään suuria projekteja. Vapaalla hän on vallaton kuvataiteilija ja keksijä, jonka kirja Aspergerin syndroomasta ilmestyi myös kiinaksi. Mistä moinen luovuus?
Kun Saila Seppo lähti nuorena opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun Otaniemeen, kotikunnan Vammalan keskikoulun kuvaamataidon opettaja tokaisi: ”Ei olisi uskonut, että Sailasta tulee diplomi-insinööri”.
Tyttö oli osoittanut taiteellisia taipumuksia. Ja isäkin harrasti taidemaalausta.
Seila Sepolla oli kuitenkin matematiikasta kymppi todistuksessa, ja kaikki muut pitivät selvänä, että hänestä tulee diplomi-insinööri.
Ensimmäinen vakituinen työpaikka oli Kemiran Porin titaanidioksiditehtaalla. Siellä Saila Seppo kehitti mikrokiteisen titaanidioksidin, UV-Titanin. Pian Sepon kehittämää ainetta siveltiin ihoille ympäri maailmaa, sillä titaanidioksidista sukeutui suosittu aines aurinkosuojavoiteisiin.
”Kun työskentelin Kemiralla, minusta tuli toiseksi eniten keksintöjä tehnyt työntekijä. Pidettiin omituisena, että keksijä oli nainen.”
Saila Seppo sanoo, että keksimisen taitoa ja ajattelua voi jokainen kehittää.
”Voi lähteä liikkeelle pienistä, konkreettisista asioista. Jos esimerkiksi pitäisi kehittää silta, sitä voi hahmottaa ajattelemalla pieniä ukkoja: kuinka nuo pienet ukot rakentaisivat sillan.”
Keksintö: Sisusavi® astuu markkinoille
Vuonna 2012 Saila Seppo tutustui mikroselluloosaan. Mikrokiteinen selluloosa on siis selluloosapohjainen jauhomainen tuote, joka on kehitetty 1950-luvulla. Kiinnostava piirre on se, että syötynä mikrokiteinen selluloosa MCC tehostaa ravinnon imeytymistä. Aine voisi olla apuna ihmiskunnan nälkäongelman ratkaisemisessa.
Saila Seppo kehitti mikroselluloosasta muovailumassan, rekisteröi sen Sisusavi-nimiseksi tuotteeksi ja toi sen markkinoille vuonna 2023.
”Hain ja sain tavaramerkin.”
”Tein tuotteita mikroselluloosasta, mutta ihmiset selvästi halusivat itsekin tehdä teoksia. Siitä lähdin kehittämään massaa, jota voisi työstää helposti.”
”Vuonna 2023 sain kehitystyöni siihen vaiheeseen, että saatoin luoda tuotteen ja nimen sille. Hain ja sain tavaramerkin.”
Sisusavi eroaa mikroselluloosasta siten, että se on vesipohjainen, pehmeä ja muokattava savimainen massa. Se ei sisällä yhtään oikeaa savea eikä lainkaan muovia. Teos kuivuu huoneen lämpötilassa, ja se voidaan maalata märkänä tai kuivana sekä lakata. Massasta tulee myyntiin erivärisiä versioita.
”Toistaiseksi olen lähinnä koemarkkinoinut ja valmistanut tuotetta kotikeittiössä.”
Saila Seppo tekee massasta omaa taidetta. Tyylilaji on ekspressiivinen. Aluksi hän muovaili pieniä naivistisia veistoksia, joita hän kutsuu Sisu-nukeiksi. Hän muotoilee koruja ja ”maalaa” savellaan tauluja. Korona-aikana hän opetteli dreijaamaan sitä.
”Sisusavi-massassa värit toistuvat lämpiminä. Kun kävin esittelemässä sitä Tikkurilassa, siellä sanottiin, että värien toistuminen on jopa ihmeellisen tarkkaa.”
Nyttemmin hän on ottanut yhteyttä Aalto-yliopistoon löytääkseen opiskelijan, joka tutkisi Sisusavi-massan käyttöä tarkemmin ja tekisi siitä opinnäytetyön.
Päivätyö kriittisten metallien ja kiertotalouden parissa
Saila Seppo koordinoi hankkeita Suomen Akatemiassa. Työ on mielenkiintoista, ohjelma vaihtuu välillä ja koko ajan oppii uutta. Hankkeiden kuluessa hän esimerkiksi järjestää seminaareja ja tutustumisvierailuja eri tuotantolaitoksiin.
Vuoteen 2026 asti yksi työmaa on Romulus-ohjelma. Siinä tutkitaan kriittisten metallien esiintymistä ja niiden kemiallista luonnetta yhdistettynä kaupunkien kiertotalouteen.
Väitöskirja syntyi työn ja perhe-elämän sivussa.
Ohjelmassa tutkitaan prosesseja, tuotteita ja palveluita, jotka perustuvat kestävään kehitykseen.
”Oikeastaan materiaalien kierrättäminen liittyy myös taiteeseeni. Olen teoksissani hyödyntänyt esimerkiksi käytettyjä teepusseja.”
”Sisusavi-massakin liittyy teemaan. Se on hyvin keveä materiaali, josta tehdyt esineet ovat kestäviä. Niiden kuljettaminen ei olisi kovin kallista eikä kuluttaisi paljon energiaa.”
Kirja Aspergerin syndroomasta
Fysikaalisen kemian väitöskirjansa Seppo teki Itä-Suomen yliopistossa – kolmilapsisen perheensä luotsaamisen ja työnteon ohessa.
Hän on kirjoittanut muun muassa runokirjan Runot työelämästä ja muusta sekä pohdiskelevan teoksen Tarinoita johtajista.
Kuuluisin ja luetuin on Elämää Asperger-lapsen kanssa, joka pohjautuu omaan elämään Asperger-pojan äitinä. Kirja on käännetty englanniksi, ja se julkaistaan huhtikuussa myös kiinaksi käännettynä Kiinan markkinoille.
Nyt Saila Sepolla on työn alla kirja Turha tutkimus. Hänellähän on runsaasti kokemusta ja tietoa tutkimuksesta sekä sen arvioinnista ja rahoittamisesta.
”Aikoinaan työpaikalla minua haukuttiin yhtiön rahojen tuhlaamisesta, kun aloin kehittää ihan uutta tuotetta. Kuinkas kuitenkin kävi: tuotteesta tuli menestys koko tehtaalle.”
Kirjassaan Saila Seppo pohtii ja katsoo tutkimusten tekoa eri näkökulmista sekä yliopistoissa että erilaisissa yrityksissä, muttei ihan tiedä, millainen teoksesta tulee.
Tutkija ei puhu minä-minä-kieltä
”Taide ja tiede eivät ole vastakkaisia asioita. Molemmissa kyse on luovuudesta. Molemmissa etsitään, löydetään ja kokeillaan.”
Tosin ilmaisutavassa tieteilijöillä ja taiteilijoilla on suuri ero.
”Ei luonnontieteellisen koulutuksen saanut ihminen puhu minä ja minä tein niin kuin taiteilijat. Luonnontieteilijät puhuvat passiivissa: tehtiin, tästä voidaan päätellä ja käyrästä nähdään.”
Omissa kirjoissaan Saila Seppo saa puhua minämuodossa. Tärkeintä omassa taiteessa ja ilmaisumuodoissa on vapaus.
”Minulla on omanlainen kirjoitustapa, jota ei voi kopioida. Tekee mieli kirjoittaa vielä monta kirjaa.”
Lue lisää:
Saila Sepon teoksia Helsingin taideyhdistyksen verkkonäyttelyssä 30.3.2024 saakka.
Saila Sepon kuvataiteeseen voi tutustua ryhmänäyttelyssä ”Auringon siivellä” 27.4.–24.5.2024. Paikka: Galleria 4-kuus, Uudenmaankatu 4–6, Helsinki.
