Teksti Ulla Veirto, kuva Pexels
Tulppaani on maailman jalostetuin kukka, mutta se sinnittelee jalostajien villeimpiä suunnitelmia vastaan. Sen sijaan virukset ovat aiheuttaneet upeita yllätyksiä.
Kun tuhannet tulppaanit kurottuvat pihamaiden mullasta, mitä miettii kasvinjalostustieteen professori Teemu Teeri? Hurmaavia yhdisteitä.
Teemu Teeri tutkii kukkia työkseen. Laboratorion ulkopuolellakin hän katselee leikkokukkia ja koristekasveja sillä silmällä. Millaisia versioita kukista putkahtelee markkinoille? Mitä jalostajat, virukset ja transposonit eli hyppivät geenit ovat tehneet, jos kukkien terälehdissä näkyy erikoisia viiruja ja värejä.
Tulppaani lienee maailman jalostetuimpia kukkia. Lajikkeita on yli 5 000. Hollantilaiset kiihdyttivät itsensä 1630-luvulla valtavaan talouskuplaan tulppaaniensa sipuleista. He arvostivat eniten viirullisia terälehtiä.
Kesti aikansa ennen kuin tajuttiin, että viirut syntyvät kukkasipuleihin tarttuneesta viruksesta eivätkä siemenistä. Kun talouskupla puhkesi, monet menettivät maansa ja mantunsa.
Sininen leikkokukka vaikea valmistaa
Tulppaanit sisältävät antosyaanien koko värikirjon eli punaisia, sinisiä ja violetteja väriaineita.
Taannoin Teeri havaitsi Amsterdamin Schipholin lentokentällä erikoisen pussin, jonka sipuleista luvattiin sikiävän sinisiä tulppaaneja. Tuli keltaisia. Häntä oli huijattu. Sininen leikkokukka onkin vaikea valmistaa. Maagista mustaa tulppaania ei ole olemassa, eikä mustaa pigmenttiä ole missään lajikkeessa.
Takavuosina Teeri löysi Helsingin Rautatientorilta kirkkaan oransseja petunioita. Niiden perimään oli istutettu oranssia antosyaania tuottava geeni maissikasvista. Koska GMO oli kielletty, löytö johti maailmanlaajuiseen oranssien petunioiden hävittämiseen.
”On jännittävää saada selville, miten metaboliassa syntyy evoluutiossa uudenlainen haara.”
Karvasaine tarjoaa mahdollisuuksia
Eniten Teeriä kiinnostaa gerbera.
”Olemme tutkineet gerberan kehitysbiologiaa ja sekundaarimetaboliitteja yli 30 vuotta. Se alkoi väreistä. Nyt olemme petuniatapauksen jälkeen takaisin väreissä.”
Erityisen mielenkiintoisia ovat gerberan terälehtien karvasaineet. Samoja pahanmakuisia, myrkyttömiä yhdisteitä on pihlajanmarjassa.
”On jännittävää saada selville, miten metaboliassa syntyy evoluutiossa uudenlainen haara. Törmäsimme siihen alun perin, kun tutkimme geenejä, jotka vaikuttavat antosyaani-värien biosynteesiin.”
Teerin ryhmä havaitsi, että geenit kahdentuvat ja voivat saada lukuisia uusia kemiallisia funktioita. Tällä hetkellä ryhmä siis tutkii mekanismeja, joilla karvasaine syntyy. Jos ajateltaisiin tutkimuksen sovelluksia, karvaudessa voisi olla potentiaalia.
”Paha maku kasvissa on hieno ominaisuus. Se on puolustusaine.”
Myyrät ja peurat pitävät tulppaaneista
Takaisin pihalle. Tulppaanit maistuvat myyrille ja peuroille, mikä kismittää pihaansa vaalivaa ihmistä.
”Olisi hyvä idea kehittää kasviin paha maku. Olisikohan kenelläkään jalostajalla varaa satsata siihen, että koristekasvit kasvaisivat hyvin, olisivat näyttäviä ja vieläpä maistuisivat pahalta?”
Professori Teemu Teeri työskentelee Helsingin yliopiston maataloustieteen laitoksella Viikissä.
Lue lisää:
Helsingin oudot petuniat – GMO-kukka lipsahti laboratoriosta
