Teksti Tarja Kopra, kuvat Anni Hanen ja Jutta Mäkinen
Professori Ari Koskinen teki nuoreen opiskelijaan Annakaisa Heikinheimoon lähtemättömän vaikutuksen jo ensimmäisellä orgaanisen kemian luennolla. Juttusarjassa tavataan kaksi ihmistä, jotka kemia on yhdistänyt.
”Kun tapasin Ari Koskisen ensimmäisellä orgaanisen kemian perusopintojen luennolla Aalto-yliopistolla, ajattelin heti, että tässäpä terävä-älyinen, inspiroiva ja karismaattinen tyyppi.
Hän on innostava mutta myös vaativa opettaja. Arilla on tyyli heittää jatko-opiskelijat suoraan syvään päähän, jolloin opiskelijat oppivat ottamaan vastuuta omista tekemisistään. Itsenäistyminen tieteentekijänä olikin yksi väitöskirjaprosessini tärkeimpiä oppeja. Ari sai minut aina yrittämään parastani.
Juuri Arilta olen oppinut kaiken tärkeimmän tieteen tekemisestä. Hän on omalla esimerkillään näyttänyt, millaista laatua tutkimukselta ja julkaisuilta tulee vaatia.
Arvostan sitä, miten hän on aina pitänyt huolta omistaan. Hän on ollut meille opiskelijoille luotettava tuki. Sain ensimmäisen lapseni, kun valmistuin diplomi-insinööriksi, ja kuopus syntyi, kun olin aloittanut väitöstutkimuksen. Ne olivat antoisia, mutta haastavia vuosia, ja perheellisenä Ari ymmärsi tilanteen.
Luonnontieteet ovat aina kiinnostaneet minua. Opiskelin aluksi fysiikkaa, mutta muutaman vuoden jälkeen kemia vei mukanaan.
Rakastan erityisesti orgaanista kemiaa, jossa ei mietitä vain, mitä tapahtuu, vaan myös miksi. Luovuus ja intuitio yhdistyvät tietoon ja ymmärrykseen.
Tutkimuskemistin työssäni CABB:llä voin hyödyntää kaikkea oppimaani. Tehtaillamme Kokkolan suurteollisuusalueella valmistamme kasvinsuojeluaineita ja muita orgaanisen hienokemian tuotteita. Työskentelen tutkimus- ja kehitystiimissä, ja teemme tiivistä yhteistyötä tuotannon kanssa. Aloitin pestini syksyllä 2022, ja aika on mennyt kuin siivillä. Työ on kiinnostavaa, meillä on mukava porukka ja hyvä pöhinä.
Työni takia perheemme muutti Espoosta Kokkolaan. Olen kasvanut Kaustisilla, joten Keski-Pohjanmaan tuttuun kulttuuriympäristöön on ollut mukava palata.
Kokkolaan on vuosien kuluessa kasvanut kemian alan keskittymä. Kun astelin ensimmäistä kertaa työpaikalleni Kokkola Industrial Parkiin, tuntui kuin olisin tullut avaruuskaupunkiin. Täällä on isoja tuotantolaitoksia, kuten Woikoski, Umicore ja Boliden. Alueelle on viime aikoina tehty merkittäviä vedyntuotantoon ja akkukemikaalien jalostukseen liittyviä investointipäätöksiä. Esimerkiksi Flexens suunnittelee alueelle Suomen suurinta vihreän vedyn tehdasta.
Nuorelle kemian opintoja harkitsevalle sanoisin, että tule rohkeasti mukaan! Ala tarjoaa haastetta ja monenlaisia työtehtäviä, pääset mukaan eturintamaan ratkaisemaan isoja globaaleja asioita ihmis- ja eläinkunnan hyväksi.
Nuorelle itselleni sanoisin nyt, että mene rohkeasti eteenpäin. Epäonnistumisia ei kannata pelätä. Ranskalainen Nobel-kirjailija André Gide kiteyttää mielestäni olennaisen aforismiinsa: ”Ihminen ei voi löytää uusia valtameriä, ellei hän uskalla kadottaa rantaa näkyvistään”.
KUKA
Annakaisa Heikinheimo, s. 1983, Tekniikan tohtori, väitöskirja orgaanisen kemian alalta Aalto-yliopistosta syksyllä 2021.
Asuu perheineen Kokkolassa ja työskentelee CABB:llä tutkimuskemistinä.
Harrastaa musiikkia ja liikuntaa.
”Annakaisa Heikinheimo vaikutti heti ensimmäisistä kemian perusopintojen kursseista alkaen innokkaalta ja tiedonnälkäiseltä opiskelijalta. Aika nopeasti arvelin, että hän tulee jatkamaan tohtorinväitökseen asti.
Minulla ja kollegoillani oli tapana aina silloin tällöin antaa viidelle parhaalle orgaanisen kemian ensimmäisen kurssin opiskelijalle mahdollisuus päästä kesätöihin tutkimuslaboratorioon. Ja jos tekivät työnsä hyvin, he saivat syksyllä jatkaa tutkimuslaboratoriossa opetuslabran sijaan. Annakaisa on yksi heistä.
Opiskelijoiden ohjaamiseen pätevät samat lainalaisuudet kuin omien lasten kasvatukseen. Tärkeintä on kannustaa, pitää huolta ja katsoa perään. Virheitä saa ja pitääkin tehdä, sillä niistä oppii. Lapsista ja opiskelijoista on myös valmistauduttava luopumaan. Ei aikaakaan, kun he nousevat omille siivilleen.
Omia opettajiani muistelen lämmöllä. Hyvinkään yhteiskoulun lukion kemianopettaja Aimo Kanervan innostamana päädyin kemian ja kemianteollisuuden pariin. Muita merkittäviä esikuviani ovat professori Tapio Hase, väitöskirjanohjaaja Mauri Lounasmaa ja professori Henry Rapoport Kalifornian yliopistosta.
Ensi keväänä tulee kuluneeksi neljäkymmentä vuotta siitä, kun väittelin kemian tekniikan tohtoriksi. Sen jälkeen alallamme on tapahtunut valtavia mullistuksia, ja tietotekniikka on lyönyt läpi kaikessa. Enää ei istuta kirjastoissa etsimässä tietoa hakuteoksista.
Kemialla, etenkin synteettisellä kemialla, on edessään loistava tulevaisuus. Alalla on keskeinen rooli siinä, että elämä maapallolla voi säilyä. Tarvitsemme uusia tekniikoita ja ratkaisuja, jotta meillä on tulevaisuudessakin riittävästi ruokaa, vettä ja puhdasta ilmaa.
Kestävän kehityksen kannalta ovat käytettävissämme olevat raaka-aineet keskeisessä asemassa. Kemianteollisuuden syntyessä käytettiin lähinnä kivihiiltä. Sitten tuli maaöljy, ja öljynjalostuksen kautta syntyi viime vuosisadan puolivälissä polymeeriteollisuus. Nyt joudumme miettimään, miten korvaamme fossiiliset raaka-aineet uusiutuvilla. Tämä asettaa valtavasti mielenkiintoisia haasteita koko alalle.
Reilu vuosi sitten elämässäni alkoi uusi vaihe, kun jäin eläkkeelle ja muutin Brysseliin vaimoni luokse. Hän työskentelee Eurooppa-koulun kemian opettajana. Kuuden vuoden ajan olimme tavanneet vain viikonloppuisin ja lomilla. Nyt olemme onnellisia, kun voimme taas jakaa arjen yhdessä.
Olen saanut tehdä rakastamaani työtä kymmeniä vuosia, eikä kemia lähde minusta koskaan. Tulen aina seuraamaan, mitä alalla tapahtuu, ja jatkan myös artikkeleiden julkaisemista. Aktiivisena minut pitää myös Euroopan kemian seura, joka pestasi minut äskettäin kolmeksi vuodeksi orgaanisen kemian divisioonan sihteeriksi.
Kemia jatkuu elämässäni myös ruoanlaiton muodossa. Kokkailen mielelläni kaikenlaista lähellä tuotetuista kauden vihanneksista. Brysseliin matkustaville suosittelen italialaisen keittiömestarin laboratoriomaista Il Ramo d´Oliva -ravintolaa, jossa hän valmistaa aterioita uuttamalla raaka-aineista esiin oleellisen. On ihmeellistä, että jostain ihan tavallisesta, kuten selleristä, voi löytää fantastisia makuelämyksiä. ”
KUKA
Ari Koskinen, s. 1956, pitkän, kansainvälisen uran tehnyt kemian emeritusprofessori.
Toimi ennen eläkkeelle siirtymistään Aalto-yliopiston (entinen Teknillisen korkeakoulu) orgaanisen kemian professorina. Hän on kouluttanut kaikkiaan 35 tohtoria.
Asuu Brysselissä vaimonsa kanssa. Harrastaa musiikkia, kirjallisuutta ja liikuntaa.
