”Hienoa, että MOFit palkittiin Nobelilla” – Mutta mitä MOFit oikein ovat?

Teksti Kemia-lehti, kuvat Niklas Elmehed © Nobel Prize Outreach, ©Johan Jarnestad/The Royal Swedish Academy of Sciences

Kemian Nobel-palkinnot 2025 menivät MOF-materiaalien kehittäjille. Suomalaiset asiantuntijat kommentoivat valintaa odotetuksi ja oikeaksi. Vain mielikuvitus on rajana mihin MOF:ja voidaan käyttää.

MOF-materiaalien tutkijat Susumu Kitagawa, Richard Robson ja Omar M. Yaghi palkittiin kemian Nobeleilla.

Kemian Nobel -voittajat Susumu Kitagawa, Richard Robson ja Omar M. Yaghi ovat kaikki kehittäneet metalli-orgaanisia runkorakenteita eli MOF-materiaaleja (metal organic frameworks). MOFit ovat huokoisia, muunneltavia ja kiteisiä.

Nobelistit eivät muodosta tutkimusryhmää, vaan he ovat tutkineet aihetta tahoillaan. 

Mikä on heidän tutkimustensa merkitys? Helsingin yliopiston epäorgaanisen kemian emeritusprofessori Markku Leskelä ja Aalto-yliopiston epäorgaanisen kemian professori Maarit Karppinen kertovat. 

Oliko voittajien valinta yllättävä vai odotettu?

MAARIT KARPPINEN: ”MOF-kemia on ollut jo vuosia Kemian Nobel -arvailuissa viiden parhaan joukossa. Hieno juttu, että Nobel nyt osui MOF-materiaaleihin. Ne ovat lähellä omaakin tutkimustamme Aalto-yliopistossa.”

”Valinta kuitenkin vähän yllätti, sillä MOFilla ei vielä ole varsinaisia kaupallisia sovelluksia. Edellinen epäorgaanisten materiaalien Nobel-palkinto liittyi Li-ioniakkumateriaaleihin, joista tuli kaupallinen tuote jo vuonna 1991 ja Nobel vasta 2019.”

Richard Robson sai inspiraationsa timantin rakenteesta, jossa jokainen hiiliatomi on sitoutunut neljään muuhun atomiin pyramidimaisessa muodossa. Hiilen sijaan hän käytti kupari-ioneja sekä molekyyliä, jossa on neljä haaraketta ja jokaisen haarakkeen päässä nitriliryhmä. Se on kemiallinen yhdiste, joka sitoutuu kupari-ioneihin. Kun nämä aineet yhdistettiin, muodostui järjestäytynyt ja hyvin tilava kiderakenne.

Menivätkö palkinnot oikeisiin osoitteisiin?

LESKELÄ: ”Osoite on mielestäni oikea. Tunnen Kitagawan ja Yaghin. Kyllä he ihan siellä alussa olivat mukana.”

KARPPINEN: ”Samaa mieltä, oikeaan osui. Minäkin olen tuntenut pitkään Kitagawan ja Yaghin MOF-pioneereina, mutta Richard Robsonia en tiennyt etukäteen. Hän on kyllä tehnyt ensimmäiset MOF-synteesit.”

Vuonna 1997 Kitagawa loi metalli-orgaanisen kehikon (metal–organic framework, MOF), jonka läpäisivät avoimet kanavat. Nämä kanavat voitiin täyttää erilaisilla kaasuilla. Materiaali pystyi vapauttamaan kaasut ilman, että sen rakenne muuttui.

Mikä nobelistien työssä on aivan erityislaatuista?

LESKELÄ: ”MOF-rakenteet ovat ainutlaatuisia valtavan ominaispinta-alansa takia: on valmistettu 7 000 neliömetriä grammassa. Teoriassa voisi olla vielä paljon isompi. Toisaalta rakenteet ovat järjestyneitä, ja niitä voidaan räätälöidä suurissa rajoissa eli huokosten kokoa voidaan säädellä. Voidaan säädellä myös niiden kemiallista luonnetta.”

”MOF-rakenteita voidaan käyttää katalyyttien kantajana, katalyyttisten reaktioiden ’tekopaikkana’. Niillä voidaan erottaa kaasuja toisista joko huokosten koon tai kemiallisen sisällön perusteella. MOF-rakenteita voidaan käyttää myös lääkeaineiden kuljetukseen elimissä.”

”Nobel-komitean esityksessä puhuttiin jo puhtaan veden tekemistä ilmasta: yöllä vesi tiivistyy huokosiin, päivällä se voidaan ottaa talteen. Tämä sopii autiomaihin, joissa yön ja päivän lämpötilaero on suuri. Eräs tutkimusalue on ollut kaasujen, erityisesti vedyn varastointi. Sovelluksien vaatimaa vetymäärää ei niihin kuitenkaan ole saatu.”

Vuonna 1998 Kitagawa esitti, että metalli-orgaanisista kehikoista voitaisiin tehdä joustavia. Nykyään on olemassa lukuisia joustavia MOF-rakenteita, jotka voivat muuttaa muotoaan esimerkiksi täyttyessään ja tyhjentyessään.

Mitä voitto merkitsee tieteelle ja alan kehitykselle?

KARPPINEN: ”Materiaalikemian alalle MOFit ovat ihanteellinen tutkimuskohde, koska ne omaavat lähes rajattomat räätälöintimahdollisuudet.”

LESKELÄ: ”Vain mielikuvitus on rajana mihin MOFeja voidaan käyttää. Koska metallia voi rakenteessa vaihtaa, materiaali voi olla magneettinen, optisesti kiinnostava ja niin edelleen.”

”MOFilla on paljon yhteistä supramolekyylien kanssa, joista Nobel jaettiin (Jean-Marie Lehn) 1980-luvulla.”

”MOFit ovat vieneet suurien rakenteiden ja suuren pinta-alan materiaalien kemiaa kovasti eteenpäin. Seuraavaksi tulivat COFit, joissa rakenteen keskuksena ja tukirakenteena ei ole metallikompleksia vaan orgaaniset molekyylit.”

Vuonna 1999 Yaghi valmisti erittäin vakaan materiaalin, MOF-5:n, jossa on kuutiomaisia huokosia. Vain muutama gramma tätä materiaalia voi sisältää pinta-alan, joka on jalkapallokentän kokoinen.

Mitä MOFien voitto merkitsee  ihmiskunnalle, mitä asioita se tulee edistämään?

KARPPINEN: ”Merkitystä ihmiskunnalle voi arvioida vasta sitten, kun näemme, mitkä MOF-materiaaleille ehdotetuista sovelluksista pystytään oikeasti toteuttamaan.”

Lue myös: Voittajien ensiesittely.

2000-luvun alussa Yaghi osoitti, että on mahdollista valmistaa kokonaisia MOF-materiaalien perheitä. Hän vaihteli molekyylien välisiä linkkejä. Syntyi materiaaleja, joilla on erilaisia ominaisuuksia. Näihin kuuluu 16 erilaista MOF-5:n muunnelmaa, joissa on erikokoisia huokosia.

Kirjaudu sisään

* pakollinen kenttä