Teksti Marja Ollakka, kuvat Petteri Kivimäki/Jyväskylän yliopisto
Heikki Tuononen tutkii Euroopan tiedeneuvoston rahoituksella, miten vety saadaan pilkottua ja hiilidioksidi reagoimaan. Huippututkija innostuu myös aloittelijoiden opettamisesta. Miksi Tuonosta on verrattu etsivään? Mikä häntä inspiroi tieteessä juuri nyt?
Mitä oma ryhmäsi tutkii parhaillaan?
Tutkimusryhmäni keskittyyy kahteen asiaan. Itse keskityn pääasiassa pienten molekyylien aktivoinnin tutkimukseen, johon sain 2018 Euroopan tiedeneuvostolta merkittävän rahoituksen.
Ryhmän toinen pääkohde on parittomia elektroneja sisältävien radikaalien käyttö erilaisissa sovelluksissa, mutta se on jäänyt itselläni taka-alalle. Aikaa täytyy riittää myös muille asioille, kuten perheelle.
Pienten molekyylien aktivoinnin tutkimus on osa suurempaa kokonaisuutta, jossa selvitetään kemiallisten reaktioiden mekanismeja. Minua kiinnostaa ja motivoi eniten kysymys: miten. Kun yhdisteet A ja B reagoivat yhdisteeksi C, haluan tietää, miten se tapahtuu. Jos saamme tämän selville, voimme löytää keinoja vaikuttaa reaktion lopputulokseen.
Tavoitteemme ovat kovia: haluamme löytää uusia tapoja kemiallisten reaktioiden tekemiseksi.
Joku on joskus sanonut, että saattaisin olla hyvä etsivä tai rikospaikkatutkija.
Tutkimuksessa keräämme yleensä yhteen kaikki tulokset ja päättelemme sen perusteella, mitä on tapahtunut. Esitämme hypoteesin ja sitten testaamme, pitääkö se paikkansa. Kuka, miten ja miksi?
Toisinaan vastaukset näihin kysymyksiin löytyvät helposti. Joskus taas tarvitaan runsaasti lisäkokeita ja uusia hypoteeseja ennen kuin ratkaisu löytyy.
Haluan käyttää osan ajastani myös opetukseen ja opetan ensimmäisen vuoden opiskelijoille kemian peruskurssia.
Aika moni luonnontieteiden opiskelija on opintojensa alussa epävarma ja miettii, onko ala sittenkään itselle sopiva. Pyrin avaamaan heille innostustani ja näyttämään, mitä kaikkea kemia tai luonnontieteet voivat olla.
Motivaatio ja oppiminen kulkevat käsi kädessä. Tärkeintä on, että jokainen löytäisi oman polkunsa.”
Mitä kiehtovaa omalla alallasi on tulossa?
”Kokemus on opettanut, että melkein mitä tahansa voi olla odotettavissa. Tuttavat kysyvät usein, eikö minua koskaan kyllästytä, kun olen tehnyt kemian tutkimusta jo 20 vuotta.
Ei kyllästytä, koska koko ajan eteen tulee paljon mielenkiintoista uutta. Rajana on vain taivas – tai tietenkin kemian jaksollinen järjestelmä. Opimme koko ajan lisää siitä, miten atomit yhdistyvät molekyyleiksi ja mitä näin muodostuneet molekyylit voivat tehdä.
Uusista löydöistä lukiessa tulee monesti kärsimätön olo: kunpa jonkin ilmiön havainnosta voisi siirtyä suoraan sitä hyödyntäviin sovelluksiin. Valitettavasti asiat eivät useinkaan etene niin nopeasti.
Tyypillisesti kehitys tapahtuu vaiheittain ja jokainen edistysaskel avaa taas monia uusia mahdollisuuksia. Tuleeko kaikista uusista löydöksistä käytännön tuotteita, on tietenkin asia erikseen.
Omasta mielestäni tiede ja tutkittu tieto itsessään ovat arvokkaita, sillä ne lisäävät ymmärrystämme ja vievät ihmiskuntaa eteenpäin.”
”On hyvä olla tietoinen, mitä ympärillä tapahtuu, jotta voi uudistaa omaa ajatteluaan ja löytää uusia yhteyksiä asioiden välille.”
Mikä muu tieteenala ja tutkimus innostaa sinua nyt?
Seuraan melko laajasti kemian tutkimuskenttää. On hyvä olla tietoinen, mitä ympärillä tapahtuu, jotta voi uudistaa omaa ajatteluaan ja löytää uusia yhteyksiä asioiden välille.
Luen artikkeleita kemian lisäksi eri luonnontieteiden aloilta aina astrofysiikasta kvanttimekaniikkaan ja molekyylibiologiaan, koska olen koulutustaustaltani myös molekyylibiologi.
Tiedeuutisia tulee selattua puhelimesta kuin sosiaalista mediaa – ja siellähän ne tiedeuutisetkin nykyään ovat.
On piristävää huomata, kuinka muutamia vuosia tai vuosikymmeniä sitten epävarmoina pidetyt asiat tulevatkin todellisiksi.
Esimerkiksi yksittäisiin molekyyleihin perustuvia magneetteja on tutkittu jo 30 vuoden ajan, koska ne sopisivat vaikkapa informaation tallennukseen. Käytännön sovelluksia rajoittaa kuitenkin se, että yksittäiset molekyylit ovat magneettisia vain hyvin alhaisissa lämpötiloissa. Kriittistä lämpötilaa on onnistuttu vuosi vuodelta nostamaan, ja uudet avaukset alalla ovat löytäneet vaihtoehtoisia tapoja saavuttaa muisti-ilmiö huonelämpötilassa. Sovelluksiin on kuitenkin vielä matkaa.”
