Teksti Kemia-lehti, kuva Jyväskylän yliopisto
Jyväskylän yliopiston ympäristökemian ja -analytiikan apulaisprofessori Sami Taipale tutkii keinoja muovien aiheuttamien ympäristöhaittojen vähentämiseksi vesistöissä.
Dosentti Sami Taipale nimitettiin Jyväskylän yliopiston ympäristökemian ja -analytiikan apulaisprofessorin viisivuotiseen tenure track -tehtävään maaliskuun alusta lukien.
”Tavoitteeni on tutkia erilaisten mikromuovien hajoamista ja haitallisuutta sekä edistää muoveja korvaavien materiaalien käyttöä kehittämällä ympäristöanalytiikkaa”, Taipale kertoo.
Hän tutkii esimerkiksi PlastLIFE-hankkeessa, kuinka biohajoavasta muovista tehty pussi hajoaa meressä. Samalla tutkitaan, millaisia ekotoksikologisia vaikutuksia biohajoavalla muovilla on eli minkälaisia haittoja se voi aiheuttaa päätyessään elimistöön.
”Mikromuovin hajoaminen kestää 200 vuodesta tuhansiin vuosiin.”
Taipale tutkii myös mikrobien kykyä käsitellä vesiin päätynyttä mikromuovia Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa. Mikrobiyhteisö pystyy pilkkomaan mikromuovien hiiliketjuja ja valmistamaan niistä eläinplanktonin käyttöön hyödyllisiä omega 3 ja omega 6 -rasvahappoja.
”Mikromuovin hajoaminen ei tapahdu kuitenkaan nopeasti, vaan kestää 200 vuodesta tuhansiin vuosiin riippuen vesiympäristön mikrobeista. Korvaavia ympäristöystävällisiä materiaaleja tuleekin kehittää nopeasti”, tuore apulaisprofessori kertoo.
Sami Taipaleen tavoitteena on tutkia myös muovien määrää teollisuuden sivuvirroissa.
”Mikromuoveja koskevat rajoitukset voivat tulevaisuudessa rajoittaa teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämistä. Siksi on tärkeää tutkia, vähentyykö muovien määrä sivuvirroissa, kun korvaavat materiaalit yleistyvät.”
Sami Taipale on ollut aina kiinnostunut vesistöistä. Hän on ympäristöanalytiikan insinööri ja filosofian maisteri ympäristötieteen alalta. Hän väitteli akvaattisten tieteiden alalta filosofian tohtoriksi vuonna 2007 ja on ollut tutkijatohtorina Itä-Suomen ja Washingtonin yliopistoissa sekä Weizmannin tiedeinstituutissa (Weizmann Institute of Science).
Taipale kokee Jyväskylän yliopiston olevan yksi parhaista paikoista tehdä alan tutkimusta.
”Bio- ja ympäristötieteiden laitoksella on todella hyvä infrastruktuuri ja laitteet ympäristöanalytiikan kannalta. Isotooppilaboratorio luo erinomaiset puitteet tutkia hitaasti hajoavia yhdisteitä. Tutkimusta tukevaa henkilökuntaa on myös riittävästi, mikä mahdollistaa huippututkimuksen tekemisen”, hän iloitsee.
