Teksti Markku Lahti, Pirketta Scharlin, Harri Lönnberg, Maarit Karonen ja Petri Tähtinen
Kirjoittajat ovat Alpon entisiä oppilaita ja työtovereita
Turun yliopiston fysikaalisen kemian professori emeritus Alpo Kalervo Kankaanperä menehtyi 18. joulukuuta 2025.
Kankaanperä syntyi Tarvasjoella 14. maaliskuuta 1937, kävi koulunsa Karinaisissa ja tuli ylioppilaaksi Elisenvaaran yhteiskoulusta 1956. Turun yliopistosta hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1961 ja lisensiaatiksi 1964. Filosofian tohtoriksi hän väitteli siellä 1967. Turun yliopiston fysikaalisen orgaanisen kemian dosentiksi hänet nimitettiin vuonna 1968.
Alpo Kankaanperä työskenteli Turun yliopistossa opettajana ja tutkijana yhteensä liki 40 vuotta. Uransa hän aloitti vuonna 1961 ja toimi ensin kemian laitoksen assistenttina noin seitsemän vuoden ajan lukuun ottamatta varusmiespalveluaikaa 1963-1964. Suomen Akatemian nuorempana tutkijana hän toimi 1968-1969. Vuosina 1969-1971 hän hoiti fysikaalisen kemian apulaisprofessorin virkaa, johon hänet nimitettiin vuonna 1971. Siinä hän toimi vuoteen 1998 asti, jolloin virka muutettiin fysikaalisen kemian professorin viraksi. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2000.
Tutkimustyötään aloittaessaan Kankaanperä oli aikalaistiedon mukaan itse pyytänyt päästä Pentti Salomaan oppilaaksi. Salomaa oli nimitetty Turun yliopiston kolmanteen kemian professorin virkaan 1961 opetusalanaan fysikaalinen kemia. Kankaanperän väitöskirja ”The Stereochemistry of Alkyl-1,3-dioxolanes and the Kinetics of their Hydrolysis” tarkastettiin julkisesti vuonna 1966. Seuraavana vuonna hänelle myönnettiin Gustaf Kompan palkinto, joka jaetaan vuosittain palkintona parhaasta Suomen korkeakouluissa tarkastetusta kemian väitöskirjasta. Väitöskirja kuuluu fysikaalisen orgaanisen kemian alaan, johon hänen myöhemmätkin tutkimustyönsä kuuluvat. Asetaalien ja ortoestereiden hydrolyysit tapahtuvat happokatalyyttisesti, joten protonin siirto on näiden reaktioiden oleellinen osa. Tutkimus laajeni myös koskemaan yhdisteiden reaktioita, joissa protoni siirtyy hiiliatomista. Tällöin tutkimus kohdistui uusien erittäin emäksisten väliaineiden kehittämiseen. Tieteellisiä julkaisuja hänellä oli noin 60. Kankaanperä toimi myös vastaväittäjänä väitöstilaisuuksissa Turun, Oulun ja Helsingin yliopistoissa.
Salomaan ja Kankaanperän henkilökohtaiset ominaisuudet herättivät kunnioitusta ja arvostusta monissa nuorissa opiskelijoissa ja tutkijan aluissa. Tämän seurauksena fysikaalisen kemian osastosta Yliopistonmäen kemian laitoksen toisessa kerroksessa tuli suosittu sekä maisterin tutkintoon kuuluvan erikoistyön että jatko-opintoihin kuuluvan tutkimustyön tekemiseen. Kaikille siellä työskenteleville tuli raskaana iskuna Salomaan menehtyminen äkilliseen sairauskohtaukseen vuonna 1969 vain 53-vuotiaana. Vaikka Kankaanperä menetti itse arvostamansa opettajan ja esikuvan, hän jatkoi Salomaan työtä pitäen yllä parhaansa mukaan fysikaalisen kemian osaston nauttimaa mainetta ja suosiota.
Alpo Kankaanperä oli pidetty ja innostava opettaja. Monelle opiskelijalle ja nuorelle tutkijalle hän oli enemmän kuin opettaja – hän oli mentori, joka rohkaisi itsenäiseen ajatteluun ja tuki niin opinnoissa kuin elämänvalinnoissakin. Hänet tunnettiin myös ihmisenä, jota on helppo lähestyä. Nuoreen opiskelijaan teki lähtemättömän vaikutuksen, kun arvostettu professori tervehti kadulla vastaan tullessaan hattua nostamalla. Osoituksena arvonannosta pidettyä opettajaa kohtaan kemian opiskelijoiden ainejärjestö, Turun Yliopiston Kemistit ry, kutsui hänet vuonna 1995 yhdistyksensä kunniajäseneksi.
Kankaanperän luennoilla oli yksi ainoa päämäärä – kuulijoiden oppiminen. Oman osaamisen näyttäminen ei ollut hänelle tärkeää. Se välittyi kuulijoille joka tapauksessa muutenkin erinomaisen opetuksen kautta. Perinteiseen luennoimistyyliin kuului liitutaulun ansiokas käyttö. Opetuksen ytimeen kuuluivat sekä kertaluonteisesti pidettävät erikoiskurssit syventävän vaiheen opiskelijoille että vuosittain luennoitava fysikaalisen kemian aineopintojen kurssi. Edellisiin kuului mm. kurssi vetytaloudesta aikana, jolloin vihreästä siirtymästä ei vielä puhuttu. Laajalle kuulijakunnalle, sekä pää- että sivuaineopiskelijoita, pidetty fysikaalisen kemian kurssi loi pohjan arvostukselle, jota Kankaanperän luentoja kohtaan tunnettiin. Kurssiin kuului demonstraatioita eli laskuharjoituksia, joita pitivät nuoret assistentit. Näihin valmistauduttiin huolella etukäteen pidetyissä palavereissa. Näin nuoret kollegat oppivat samanlaisen tehtävien käsittelyn, ei sanelun seurauksena, vaan yhdessä keskustellen.
Oppikirjan tekeminen on monelle kokeneelle opettajalle ja tutkijalle seuraava askel. Niin Alpokin päätyi nelikkoon Kalliorinne, Kankaanperä, Kivinen ja Liukkonen, joka laati ja julkaisi suomenkielisen trilogian Fysikaalisesta kemiasta yliopistoja ja korkeakouluja varten vuosina 1988-1990. Sarjan osat olivat 1. Kvanttikemia ja spektroskopia, 2. Termodynamiikka ja 3. Dynamiikka. Nykypäivän näkökulmasta tarkasteltuna tätä voidaan pitää todellisena kulttuuritekona suomen kieltä kohtaan, kun englannin kieli lisää vaikutustaan monilla aloilla.
Alpo Kankaanperän mieluisimpia vapaa-ajan harrastuksia olivat kuntoliikunta, eräretkeily, puutarhanhoito ja toiminta Lionseissa. Hän oli myös aktiivisesti mukana Turun Kemistikerho ry:n toiminnassa. Kerhon johtokuntaan hän kuului vuosina 1974-1977 ja puheenjohtajana hän toimi vuonna 1976. Turun Kemistikerho huomioi hänen elämäntyönsä kutsumalla hänet kunniajäseneksi vuonna 1995 ja kunniapuheenjohtajaksi vuonna 2000.
Alpo muistetaan ennen kaikkea sivistyneenä, rauhallisena, huumorintajuisena ja tinkimättömänä työtoverina, joka myös keitti aamuisin kahvit kollegoilleen. Työyhteisössä kaikki arvostivat varmasti hänen vaatimattomuuttaan, lojaalisuuttaan, avuliaisuuttaan ja kykyä kannustaa keskustelukumppaniaan. Hänen työnsä ja perintönsä elävät vahvana niin Turun yliopiston kemian laitoksella kuin suomalaisessa kemian kentässä.
Alpon läheisiin kuuluivat vaimo Malla sekä tyttärien, Kirsin ja Terhin, perheet. Valokuva on otettu Alpon ja Mallan 60-vuotishääpäivänä eli timanttihäissä. Tyttärien lapset olivat pappalleen tärkeitä ja saivat paljon huolenpitoa varsinkin eläkepäivinä.
