Teksti Kaisa Viljanen, kuvat Mikko Suutarinen ja Woodio/Riikka Kantinkoski
Petro Lahtinen oli peruskoululaisena takarivin poikia, joka ei jaksanut innostua koulunkäynnistä. Syvä kiinnostus maailman ja tieteiden ymmärtämiseen teki hänestä ensin kemistin, sitten Woodion menestysyrittäjän. Yritys tunnetaan vedenkestävistä puukomposiitista valmistetuista kylpyhuonekalusteista.
Ylellisessä hotellin kylpyhuoneessa katse kiinnittyy ensimmäisenä upeaan lavuaariin. Sen ruskeanoranssi väripinta on elävä, näyttää kuin siinä olisi pieniä puisia rakeita.
Tämä on Woodion tuote ja vain yksi esimerkki komposiittilavuaareista, joita on myynnissä 17 erilaista mallia. Ruskean lisäksi tarjolla on esimerkiksi mustia, luonnonvalkoisia ja vihreitä kylpyhuoneen tuotteita. Lavuaareista mallisto on laajentunut vessanpönttöihin, kylpyammeisiin ja kaakeleihin.
Woodion tuotteita on viety 26 maahan, ja palaute on ollut innostunutta. Kalusteiden innovatiivisuus ja muotokieli ovat kahmineet palkintoja niin Suomessa kuin maailmallakin. Viimeisin iso uutinen Woodiolle oli Euroopan innovaationeuvoston myöntämä EIC Accelerator -rahoitus, jonka arvo on 7,5 miljoonaa euroa. Rahoituksen sai yli neljän tuhannen hakijan joukosta vain yksi prosentti.
Vedenkestävästä puukomposiitista valmistettujen menestystuotteiden takana on yrittäjä, kemian tohtori Petro Lahtinen. Hän suunnittelee parhaillaan uuden isomman tehtaan rakentamista, sillä menestyksen myötä Konalan tehdas on jäämässä pieneksi. Tällä hetkellä yritys työllistää reilut 30 ihmistä.
”Minua on aina kiinnostanut enemmän varsinainen tiede. Arvosanat eivät merkinneet mitään.”
PH-mittauksia lapsuuskodin keittiössä
Menestys on vaatinut ison annoksen uteliaisuutta. Petro Lahtinen on lapsesta saakka suhtautunut intohimoisesti luonnontieteisiin. Hän luki Tekniikan Maailmaa ja scifiä jo 10-vuotiaana pikkupoikana Helsingin Suutarilassa. Kotikeittiössä hän teki pH-mittauksia Tieteen Kuvalehdestä löytämillään ohjeilla.
Pikku Petroa kiinnosti, miten maailma toimii. Avaruusluotain Voyagerin vuonna 1989 tuottamat kuvat Neptunuksesta painuivat lähtemättömästi mieleen.
”Aloin ymmärtää, miten iso tämä maailmankaikkeus on. Ajattelen yhä, että olisi hyvä, jos ihmiset pysähtyisivät miettimään sitä enemmän.”
Intohimo tieteisiin ei ulottunut koulunkäyntiin. Lahtinen oli takarivin poikia, ja keskiarvo alkoi kuutosella koko peruskoulun. Pohjois-Helsingin poikaporukoissa koulunkäynti ei ollut se juttu.
”Ajattelin jo varhain, että haluan olla tieteen kanssa tekemisissä ja tulla miljonääriksi. Valintani eivät kuitenkaan tukeneet tavoitetta. Jossain vaiheessa minulle valkeni, että tällä menolla ei elämässä pitkälle pääse, eikä minulle ole mitään ovia auki.”
Armeijan jälkeen Lahtinen teki epätyypillisen ratkaisun. Hän palasi lukioon ja korotti M:n papereita niin, että pääsi suoraan yliopistoon lukemaan kemiaa vuonna 1995. Lahtinen järkeili, että kemian tutkinnolla voisi saada helposti työpaikan, mutta se olisi kuitenkin ”riittävän tiedettä”. Siitä alkoi tavallaan uusi elämä.
”Minulle sanottiin suoraan, että kannattaisi ehkä miettiä jotain muuta tekemistä.”
Keksintö syntyi pikkujouluissa
Yliopistolla juhliminen ja tiede itsessään kiinnostivat Lahtista enemmän kuin opiskelu.
”Opiskelun ottaminen vakavasti ei ollut minulle helppoa. Minua on aina kiinnostanut enemmän varsinainen tiede. Arvosanat eivät merkinneet mitään, ja tentteihin lukeminen tuntui sekundääriseltä asialta. Tärkeämmältä on aina tuntunut tehdä asiat omalla tavalla. Ehkä siksi olen päätynyt yrittäjäksi.”
Uteliaisuus ja halu pyrkiä kemiassa eteenpäin saivat Lahtisen kuitenkin jatkamaan akateemista uraa. Hän väitteli katalyyttisesta hapetuksesta sellun valkaisussa vuonna 2005. Sen jälkeen työ jatkui yliopistolla postdoc-tutkijana. Lahtinen syventyi puun hyödyntämiseen bioetanolin valmistuksessa. Laboratorio Kumpulassa pullisteli puuhakenäytteitä.
Eräissä laitoksella pidetyissä pikkujouluissa Lahtinen innostui kollegansa Antti Pärssisen kanssa tekemään spontaaneja materiaalikokeiluja.
”Tutkimme polylaktidin, polyglykolidin ja polykaprolaktonin valmistusta. Sekoittelimme niitä puupurujen kanssa kahvikuppiin. Oli hauska seurata, miten litku kovettuu.”
Juhlien jälkeenkin materiaalikokeilut tuntuivat hyvältä idealta. Komposiitissa voisi oikeasti olla potentiaalia monikäyttöiseksi materiaaliksi. Sitä pitäisi vain kehitellä ja jalostaa eteenpäin.
Sideainetta etsittiin vuosia
Kahvikuppikokeiluista alkoi vuosien työ puukomposiitin kehittämiseksi.
Lahtinen perusti ensimmäisen yrityksensä Onbonen vuonna 2008. Ensimmäinen sovellus oli puukipsi, josta Onbone alkoi valmistaa sairaalatarvikkeita. Lahtinen johti Onbonea kahdeksan vuotta.
Samaan aikaan komposiittimateriaalin kehittely jatkui. Tuoteideana oli tehdä kylpyhuoneen kaakeleita puumateriaalista, eli alusta pitäen haluttiin kehittää vedenpitävää materiaalia. Sellaista ei markkinoilla ollut. Kehitystyö alkoi Onbonen kanssa samoissa tiloissa ja jatkui myöhemmin Woodion omissa tiloissa. Nopeasti Lahtinen huomasi, että vesikalusteet, kuten lavuaari, olisivat kaakeleita helpompi tuote liiketoiminnan aloittamiseen.
Vuosien saatossa Lahtinen testasi tiiminsä kanssa kymmeniä, ellei satoja vaihtoehtoja puun sideaineeksi. Juuri sideaine tekee puusta komposiittimateriaalin, jolla on uusia ominaisuuksia.
Reseptin kehittelyä haastavampaa oli pohtia, miten materiaalin saa valettua muottiin. Se vaati valtavasti työtä ja sinnikkyyttä – kuten myös rahoittajien vakuuttaminen.
”Aika harva näki visioni. Minulle sanottiin suoraan, että kannattaisi ehkä miettiä jotain muuta tekemistä. Sijoittajien oli vaikea nähdä, mitä olimme tekemässä, kun meillä ei ollut yhtään valmista tuotetta ja materiaalimme oli epämääräisiä kikkareita ja kokkareita.”
Ensimmäiset lavuaarit myytiin Rovaniemelle
Tuli hetki, jolloin Lahtinen kollegoineen sai tehtyä muoteilla lavuaarinnäköisen kappaleen – siitä syntyi ahaa-elämyksiä. Ensimmäiset neljä lavuaaria myytiin hotelliin Rovaniemelle vuonna 2018.
Nykyään Woodiolla on patentit sekä itse materiaalille että valmistustekniikalle. Sideaineena käytetään polyesterihartsia, hake tulee metsäteollisuuden sivuvirroista. Loppu on liikesalaisuus.
Puukomposiitin kehittely oli jo hyvässä vauhdissa, kun tiimille kirkastui, miten oma tuote vertautuu keramiikkateollisuuteen, jossa tuotteiden polttaminen jopa parissa tuhannessa asteessa synnyttää valtavasti päästöjä. Myös vettä kuluu paljon. Kehittyvissä maissa myös työoloissa on ongelmia. Vastuullisuudesta tuli Woodiolle tärkeä markkinointivaltti.
”Uskon, että kasvu kiihtyy. Toivon, että kymmenen vuoden päästä Woodio on kaikkien tuntema designbrändi ja komposiitti tunnetaan Woodio-materiaalina, jota käytetään muuallakin kuin kylpyhuoneissa”, Petro Lahtinen sanoo.
Lue, mitä Petro Lahtinen ajattelee kemian arvostuksesta:
Kuka?
- Petro Lahtinen, 48
- Woodion perustaja ja toimitusjohtaja, kemian tohtori Helsingin yliopistosta.
- Asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluvat 9- ja 11-vuotiaat pojat.
- Harrastaa veneilyä, tennistä ja golfia.
Juuri nyt
Millaista alan kirjallisuutta luet?
Seuraan kvanttimekaniikan, kosmologian ja tähtitieteen tutkimusta ja kirjallisuutta.
Entä mitä katsot tai kuuntelet?
Closer to Truth -YouTube-kanavan haastattelut Nobel-palkituista tieteilijöistä ovat loistavia, samoin Lontoon Royal Institutionin tiedepodcast.
Mikä alkuaine olisit?
Olisin hiili. Se on todella monipuolinen, eikä pahaksi, jos sitä ei tarvitse polttaa. Se voi olla myös timanttia.
Tämän työviikon kohokohta?
Saimme Woodion historian isoimman tarjouspyynnön.
Ketä kemian alan ihmistä ihailet ja miksi?
Kategorisesti voisin sanoa ihailevani kaikkia, joiden nimi on jotenkin jäänyt historiaan. Mieleeni tulevat esimerkiksi Curie, Pastour, Nobel ja Bunsen.
