Teksti Tuomas Tikka
Teollisuuden sähköveroa ei tule korottaa yritystukien varjolla, eikä sähköistymisen tukea saa lopettaa. Suomen pitää pysyä mukana kansainvälisessä kehityksessä ja luoda teollisuusstrategia varmistamaan vihreän siirtymän investoinnit Suomeen, kirjeenvaihtajamme Tuomas Tikka ehdottaa.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja sitä seurannut epävarmuus energian suhteen ravistelivat Eurooppaa viime vuonna ja johtivat pikavauhdilla Euroopan komission tukitoimiin. Nämä RePowerEU-paketteina tunnetut pelastusrenkaat mahdollistavat jäsenmaille esimerkiksi poikkeuksellisen löysät säännöt myöntää elvyttävää rahaa kotitalouksille ja teollisuudelle.
Näihin mahdollisuuksiin jäsenmaat ovat myös tarttuneet. Esimerkiksi Saksa on jakanut tämän vuoden tammikuuhun mennessä ylimääristä rahaa arviolta 356 miljardia euroa, Ranska 161 miljardia euroa ja Italia 47 miljardia euroa. Täällä pohjoisessa naapurimme Ruotsi päätyi auttamaan teollisuutta ja kotitalouksia jopa kahdeksalla miljardilla.
Suomessakin on värikkäiden käänteiden jälkeen avustettu jonkin verran kotitalouksia. Teollisuudelle Suomessa ei kuitenkaan lähdetty antamaan rahaa. Onkin onni, että energiakriisi näyttää rauhoittuneen ainakin toistaiseksi.
ATLANTIN TOISELLA puolella ei olla jääty kisassa sivustakatsojaksi. Yhdysvalloissa julkaistiin jo viime kesänä ”inflation reduction act” eli IRA. Sen kova ydin on yli 700 miljardin rahoituspaketti, josta lähes 400 miljardia on tarkoitettu vihreän siirtymän hankkeille. Eurooppalaisessa teollisuudessa pakettia on kadehdittu. Sitä on pidetty selkeänä ja houkuttelevana vihreän siirtymän investoinneille, kuten vetytalouden hankkeille Amerikassa.
Kierteen merkit alkoivat olla tässä kohtaa aavistettavissa. Euroopan komissiolle kertyi valtavasti paineita kilpailla IRA:n investointi-imun kanssa. Lopputulemana komissio julkaisi helmikuussa 2023 Green Deal Industrial Plan -paketin. Yksi tämän laaja-alaisen paketin tavoitteista on mahdollistaa löysille valtiontukisäännöille jatkoaikaa vuoteen 2025 asti.
Tukiporkkanan käyttö vihreälle siirtymälle alkaa globaalilla tasolla saada aggressiivisia piirteitä.
”Kemianteollisuudelle tulevat vuodet ovat hiilineutraaliustavoitteiden kannalta kriittisiä. Tarve investoinneille on valtava.”
GLOBAALI KEHITYS on jäänyt Suomessa vähemmälle huomiolle. Vaalikevät on toki tuonut tullessaan värikästä keskustelua yritystuista. Keskustelut ovat koskeneet pääasiassa yritystukien leikkaamista, mikä johtuu ainakin osittain nykyisestä taloustilanteesta. Yritystukikeskustelun terminologia on kuitenkin haastavaa. Termin alle voidaan sujuvasti livauttaa esimerkiksi vaihtelevat verokannat, kuten teollisuuden sähkön hintaan suoraan vaikuttava teollisuuden sähkövero.
Kemianteollisuudelle tulevat vuodet ovat hiilineutraaliustavoitteiden kannalta kriittisiä. Tarve investoinneille on valtava. Vaikka globaalissa tukinokittelussa Suomen mahdollisuudet ovat rajalliset, olisi tärkeää pitää kiinni edes nykyisistä vihreän siirtymän ja sähköistymisen olosuhteista sekä omista vahvuuksistamme.
SUOMELLA ON HYVÄT edellytykset tuottaa sähköä edullisesti, mikä mahdollistaa myös vetytalouden ja sitä kautta vetypohjaiset jatkojalosteet. Teollisuuden sähköveroa ei pidä korottaa yritystukien varjolla, eikä sähköistymisen tukea saa lopettaa. Kömpelöt ja hitaat luvitusprosessitkaan eivät saa kaataa tätä kehitystä. Lisäksi meidän on pidettävä kiinni osaamisen ja tutkimuksen tasosta ja resursseista.
Nämä ovat vain esimerkkejä. Suomen keinovalikoima ja vahvuudet tulisi nivoa yhteen osaksi pitkäjänteistä teollisuusstrategiaa, jolla vastataan globaaliin kilpajuoksuun ja varmistetaan vihreän siirtymän investoinnit Suomeen.
Globaalissa kilpailussa pärjääminen vaatii yhteistyötä ja yhteisymmärrystä kaikilla yhteiskunnan tasoilla.
Kemia-lehden kirjeenvaihtaja Tuomas Tikka toimii Kemianteollisuus ry:n vastuullisuustiimin johtavana asiantuntijana.
Lue lisää:
