Teksti Aatu Kukkola
Hyvä opiskeluporukka voi pelastaa epätoivoisimmastakin tilanteesta, kirjoittaa Kemia-lehden opiskelijakirjeenvaihtaja Aatu Kukkola.
Harva kemianopiskelija selviäisi urakastaan yksin. Hyvä yhteistyö auttaa käytännön kursseilla, teoriakursseilla, ryhmätöissä, kotitehtävissä ja yhdessä pidettävissä seminaareissa.
Monilla maisterikursseilla ei järjestetä ollenkaan luento-opetusta, ja ongelmatilanteissa opiskelijoiden täytyy opettaa toisiaan. Kyky kysyä apua on tärkeä opiskelutaito siinä missä Itseohjautuvuuskin.
Kun tuntuu vaikealta ja aikataulut painavat päälle, hyvä opiskeluporukka voi pelastaa epätoivoisimmastakin tilanteesta.
MILLAINEN SITTEN on kemianopiskelijan arkipäivän sisältö? Omassa yliopistossani Oulussa opiskelijat voivat valita saman aineen sisälläkin sivuaineensa aika vapaasti. Toki tarjolla on myös valmis paketti, johon kuuluvat fysiikka, matematiikka ja prosessitekniikka. Suosittuja sivuaineita ovat mm. biokemia, lääketieteen tekniikka sekä muut tekniikan ja luonnontieteiden sivuaineet. Urasuunnitelmat määräävät, mitä polkua kukin lähtee seuraamaan.
Omat kandikurssini järjestettiin luento-opetuksena. Luentoja oli alkuun tasaiseen tahtiin kaksi tai kolme päivässä, ja itseopiskelua oli määrällisesti ainakin yhtä paljon. Olimme siis yliopistolla usein kahdeksasta aamulla myöhäiseen iltapäivään. Korona-aikana päivä kulki samalla tavalla, mutta yksin. Sääliksi käy niitä opiskelijoita, jotka joutuivat suorittamaan valtaosan perusopinnoistaan etänä.
Tiiviissä tahdissa päivät menivät nopeasti. Tottumattomalta veivät eniten aikaa laboratoriotöiden selostukset. Nyt opintojen myöhemmässä vaiheessa aikaa on enemmän, mutta tehtävät ovat haastavampia.
"Valitsin yliopiston tarjoaman aiheen eli tutkin mehuteollisuuden sivuvirran, puristekakusta saatavan öljyn, hyötykäyttöä."
KEMIA ON LAAJA ALA, joten jokaiselta kurssilta löytää jotain kiinnostavaa. Ensimmäisten lukuvuosien aikana opiskelijat yleensä löytävät omalta tuntuvan erikoistumisalan. Yleensä valinta perustuu siihen, mikä peruskursseilla on onnistunut parhaiten.
Minulle helpoimmalta tuntui orgaaninen kemia, joten lähdin tekemään kanditutkielmaani siitä. Valitsin yliopiston tarjoaman aiheen eli tutkin mehuteollisuuden sivuvirran, puristekakusta saatavan öljyn, hyötykäyttöä. Samantyylisistä asioista kertoo esimerkiksi Kemia-lehden 1/2023 artikkeli Sivuvirroista voidepurkkiin.
Erikoistumisen käytännöt vaihtelevat yliopistoittain. Esimerkiksi täällä Oulussa kaikki valmistuvat samalla kemistin nimikkeellä, mutta maisterivaiheen kurssivalinnat ja opinnäytetöiden aiheet liittyvät tyypillisesti johonkin osa-alueeseen.
KÄYTÄNNÖN TEKEMINEN on iso osa kemian opiskelua. Laboratoriokursseja on pelkästään kandivaiheessa seitsemän, ja jokainen kurssi kestää kolme viikkoa. Lähes kaikilla viikoilla on jotain laboratoriotöihin liittyvää, joko raportointia tai käytännön kokeita.
Kurssit jaetaan täällä fysikaalisen, orgaanisen ja epäorgaanisen kemian laboratoriotöihin. Fysikaalisissa töissä tutkitaan esimerkiksi kalorimetriaa ja jakaantumislakia, orgaanisissa tehdään synteesejä ja epäorgaanisiin laboratorioharjoituksiin on koottu tärkeimmät analyysitekniikat.
Kaikki kurssit ovat tärkeitä, ja monilla niistä yhdistellään useita aihealueita. Oma suosikkikurssini on ollut ympäristökemia. Se suoritettiin tekemällä johonkin kestävän kemian käytännön sovellukseen liittyvä sanallinen ja kirjallinen esitys. Ei-niin-vakava tiedonhaku ja kirjoittaminen tärkeistä asioista tuntuivat todella palkitsevilta.
Lue lisää:
”Hyvä opettaja vaikuttaa ammatinvalintaan”
