Teksti Kemia-lehti, kuva Vilja Pursiainen
Tekniikan edistämissäätiön myöntämä Nuoren tutkijan palkinto myönnettiin tänä vuonna VTT:n tutkija ja tiiminvetäjä Pia Silventoinen-Veijalaiselle.
Työssään Silventoinen-Veijalainen etsii ratkaisuja siihen, miten terveellistä ja maukasta ruokaa tuotetaan tulevaisuudessa entistä kestävämmin.
Nuoreksi tutkijaksi Pia Silventoinen-Veijalaisella, 34, on jo pitkä ura.
”Olen tutkinut käytännössä kaikkia mahdollisia viljoja laajasti erilaisissa hankkeissa”, hän kuvailee viimeistä kymmentä vuotta VTT:llä, jossa hän on ollut koko tähänastisen uransa.
Silventoinen-Veijalaisen tutkimuksen ytimessä ovat viljojen lisäksi palkokasvit, kuten härkäpapu, mistä voidaan kehittää laadukkaita kasvipohjaisia elintarvikkeita.
”Tarvitsemme syvällistä ymmärrystä erilaisista raaka-aineista.”
Tutkimuksessaan hän on keskittynyt kuivafraktiointitekniikoihin kasvipohjaisten elintarvikeainesosien tuotannossa ja prosessoinnissa. Kuivafraktiointitekniikat ovat perinteisiä elintarvikeainesosien valmistuksessa käytettäviä prosesseja energiatehokkaampia, sillä kuivafraktioinnissa ei käytetä lainkaan vettä tai kemikaaleja.
Tavoite on kehittää entistä kestävämpiä tapoja tuottaa elintarvikkeiden raaka-aineita sekä parantaa kasvipohjaisten tuotteiden rakennetta, laatua ja makua.
Alun perin yliopisto-opintojen aikainen vaihto-opiskelu Ranskassa johdatti Silventoinen-Veijalaisen elintarvikealalle. Bio- ja elintarviketekniikka vei mennessään, sillä siinä yhdistyivät insinööritieteet ja konkreettiset, ihmisten arkeen, ravitsemukseen ja ruokavalintoihin liittyvät kysymykset.
Raaka-aineet keskiössä
Kasvipohjainen ruokavalio ei ole enää marginaali-ilmiö, vaan osa laajempaa muutosta, jossa ympäristö, ravitsemus ja ruokaturva kietoutuvat yhteen.
”Ilmastonmuutoksen seurauksena Suomessakin joudutaan mahdollisesti viljelemään tulevaisuudessa uudenlaisia kasvilajeja. Siksi tarvitsemme syvällistä ymmärrystä erilaisista raaka-aineista”, Silventoinen-Veijalainen kertoo.
Kiertotalouden näkökulmasta ruoantuotantoa tulisi tarkastella läpi koko arvoketjun pellolta pöytään ja edelleen sivuvirtojen jatkohyödyntämiseen asti. Tavoitteena on, että kaikki raaka-aineet ja tuotannossa syntyvät jakeet pystyttäisiin hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti korkean lisäarvon tuotteina sen sijaan, että käyttökelpoista ainesta päätyisi hukkaan.
Kotimaisten kasviraaka-aineiden ja uudenlaisten ruoantuotantomenetelmien tutkiminen vahvistavat myös Suomen huoltovarmuutta: mitä enemmän pystymme kehittämään ja tuottamaan ruokaa ja sen raaka-aineita kotimaisesti, sitä omavaraisempi ja toimintakykyisempi ruokajärjestelmä on myös muuttuvissa olosuhteissa.
Nuoruuden urheilutausta lentopalloilijana herätti aikanaan Silventoinen-Veijalaisen kiinnostuksen terveelliseen ruokaan. Sama teema motivoi ja kulkee edelleen mukana tutkimuksessa: tavoitteena on kehittää tuotteita, jotka ovat paitsi kestäviä, myös ravitsemuksellisesti laadukkaita.
Nuoresta tutkijasta mentoriksi
Silventoinen-Veijalaisen tutkijanura on vaikuttava. Hän on julkaissut 20 vertaisarvioitua tutkimusartikkelia sekä toiminut diplomityöntekijä- ja väitöskirjatyöntekijäohjaajana.
Tutkimustyössä palkitsevinta ovat ideat, niiden taustalla olevien ilmiöiden ymmärtäminen sekä uusien tulosten saaminen. Silventoinen-Veijalaisen kiinnostus tutkimusdataan ja kokeiden lopputulosten tulkintaan syntyi jo uran alkuvaiheessa.
Nykyisessä roolissaan tiiminvetäjänä häntä motivoi erityisesti tiimiläisten sparraaminen, kannustaminen ja uusien ideoiden kehittäminen yhdessä.
”On todella hienoa nähdä, kun kollegat oppivat uutta, saavat uusia ideoita ja innostuvat yhdessä.”
”On todella hienoa nähdä, kun kollegat oppivat uutta, saavat uusia ideoita ja innostuvat yhdessä. Minulla on itselläni ollut erinomaiset mentorit, joilta olen saanut kannustusta ja vaikutteita”, Silventoinen-Veijalainen sanoo.
Tulevaisuudessa Silventoinen-Veijalaista kiinnostavat edelleen kasvipohjaisten ruokien innovaatiot ja kehitys. Yhä enemmän häntä kiinnostaa myös biotekninen ruoantuotanto, jossa ruokaa tai sen ainesosia tuotetaan bioreaktoreissa mikrobien avulla.
Silventoinen-Veijalaista motivoi seurata mihin suuntaan ruokajärjestelmä on kehittymässä. Tiiminvetäjänä hänen työnsä onkin siirtynyt yksittäisten tutkimuskysymysten parista yhä enemmän kokonaisuuksien hahmottamiseen.
Tämä teki vaikutuksen myös Tekniikan edistämissäätiön palkintoraatiin:
”Silventoinen-Veijalaisen tutkimus edustaa juuri sellaista tulevaisuuteen kurkottavaa teknologista osaamista, jota Nuoren tutkijan palkinnolla haluamme nostaa esiin. Hänen työnsä yhdistää kestävän kehityksen, huoltovarmuuden, uudenlaiset elintarviketeknologiat tavalla ja suomalaisen yritystoiminnan kehittämisen, jota tämä aika tarvitsee”, sanoo apurahavaliokunnan puheenjohtaja Jorma Kyyrä.
Nuoren tutkijan palkinto
Nuoren tutkijan palkinto on Tekniikan edistämissäätiön myöntämä palkinto. Se voidaan myöntää tekniikan alan nuorelle tutkijalle, joka on saavuttanut tutkimustyössään merkittäviä tieteellisiä tuloksia, luonut merkittäviä teknologisia innovaatioita ja/tai työskennellyt läheisesti elinkeinoelämän kanssa. Lisäksi tutkimuksella täytyy olla merkitys kestävän kehityksen näkökulmasta. Palkinnonsaajalla tulee olla osoittaa myös väitöskirjan jälkeistä tutkimustyötä.
Palkinto voidaan myöntää henkilölle, joka kyseisenä kalenterivuonna täyttää enintään 35 vuotta. Palkinto on suuruudeltaan 10 000 euroa.
