Teksti Soilikki Kotanen, kuva Kiilto
Kemia-lehden uusi kirjeenvaihtaja Soilikki Kotanen työskentelee Kiillon tuotekehitys- ja innovaatiojohtajana. Ensimmäisessä tekstissään hän pohtii, miten yritykset voivat kääntää lisääntyvän lainsäädännön ja sen vaatimat vastuullisuusteot kilpailuedukseen.
Työskentelen kemianteollisuuden yritys Kiillolla TKI-johtajana. Tuotekehityksessä näemme selvästi, miten sääntely on lisääntynyt ja vaatii yrityksissä paljon työtä. Kemikaalilainsäädännössä tapahtuu paljon, ja myös vastuullisuuslainsäädännön puolelta tulee yritysten toimintaan vaikuttavia uusia asetuksia.
Varsinaisen lainsäädännön lisäksi on paljon vapaaehtoisia luokituksia – niistä osa on tavallaan pakollisia, jos yritys haluaa olla omalla alallaan varteenotettava toimija.
Sääntelyllä on tärkeä tarkoitus. Kemikaaliturvallisuus on ehdottoman tärkeää turvallisen työskentelyn takaamiseksi.
Lainsäädäntö tuo mukanaan myös selkeyttä ja tasapuoliset pelisäännöt, jotka voivat lopulta parantaa kilpailukykyä. Mittaaminen ja raportointi antavat arvokasta tietoa ympäristötyön ja päätösten tueksi.
REACH-asetus on EU:n kemikaalilainsäädäntöön kuuluva keskeinen säädös, joka koskee kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyä ja rajoituksia.
Asetukseen on viime aikoina tehty useita päivityksiä, joilla pyritään parantamaan kemikaalien hallintaa ja suojaamaan ympäristöä.
Muutokset vaikuttavat merkittävästi kemianteollisuuteen ja vaativat laajoja selvityksiä.
Toisena esimerkkinä voi mainita CLP-asetuksen, joka koskee kemikaalien luokitusta ja pakkaamista, ja muuttaa jopa tuotepakkausten merkintävaatimuksia.
”Oli hienoa huomata, että yritykset jakoivat samat huolet säädösten vaikutuksesta kilpailukykyyn.”
Kiilto sai mahdollisuuden päästä kertomaan EU-parlamentille Brysselissä siitä, miten asetukset ja niiden muutokset vaikuttavat keskisuuren yrityksen toimintaan.
Olin itse matkalla mukana, ja oli hienoa huomata, että muut yritykset jakoivat samat huolet säädösten vaikutuksesta kilpailukykyyn. Samalla saimme käsityksen siitä, että nyt tehdään oikeasti turvallisuuteen vaikuttavaa lainsäädäntöä.
Kemikaalilainsäädännössä säätelyä voidaan tehdä joko vaaraperusteisesti (eli tarkastellaan aineen vaarallisia ominaisuuksia sellaisenaan) tai riskiperusteisesti (eli otetaan huomioon myös todennäköisyys vaaralliselle aineelle altistumiseen).
Me kannatimme riskiperusteista lähestymistapaa. Näemme mahdollisuuksia siinä, että uusien tekoälytyökalujen avulla on mahdollista tehdä aiempaa tarkempia turvallisuusanalyysejä.
CSRD eli Corporate Sustainability Reporting Directive on EU:n uusi kestävyysraportointidirektiivi, joka velvoittaa yrityksiä raportoimaan vastuullisuudestaan aiempaa laajemmin, tarkemmin ja vertailukelpoisesti. Raportointivelvollisuus astuu voimaan vaiheittain, suuret pörssiyritykset aloittavat raportoinnin jo tänä vuonna.
Moni yritys on käyttänyt reilusti aikaa ja rahaa valmistautuessaan kestävyysraportointidirektiivin vaatimuksiin. On hankittu raportointiin tarvittavia ohjelmistoja, rakennettu prosesseja ja nimetty vastuuhenkilöitä.
On kuitenkin valitettava tosiasia, että mikäli vastuullisuusasiantuntijoiden aika ja yrityksen rahat kuluvat raportointiin, heillä on vähemmän aikaa varsinaiseen vastuullisuustyöhän ja yrityksillä on vähemmän varoja ympäristöystävällisten, usein kalliimpien ratkaisujen toteuttamiseen.
”Pienten ja keskisuurten yritysten raportointikuorma voi muodostua kohtuuttomaksi.”
Vastauksena huoliin Euroopan kestävyyssääntelyn monimutkaisuudesta Euroopan komissio julkaisi viime vuonna Omnibus-aloitteen, jonka tavoitteena on siirtää ja mahdollisesti keventää yritysten kestävyysraportointia koskevia velvoitteita.
Tämä on tervetullut muutos, sillä pienten ja keskisuurten yritysten raportointikuorma voi muodostua kohtuuttomaksi yrityksen resursseihin nähden. Tämä muutos on lisännyt toiveikkuutta: ehkä pääsisimme keskittymään ydintoimintaamme raportoinnin sijaan?
Yrityksille on tarjolla myös vapaaehtoisia vastuullisuusluokituksia, kuten yritysvastuun arviointijärjestelmä EcoVadis ja yritysten ilmastotavoitteiden kunnianhimoa ja tiedepohjaisuutta määrittelevä Science Based Targets (SBTi).
Vaikka ne eivät ole pakollisia, niiden merkitys kasvaa Green Claims -direktiivin myötä. Direktiivi pyrkii kitkemään viherpesua ja edistämään aitoa vastuullisuutta.
Tämä on askel oikeaan suuntaan, sillä avoimuus ja todennettavissa olevat vastuullisuustoimet vahvistavat yrityksen mainetta ja markkina-asemaa.
Sääntely vaatii yrityksiltä lisätyötä ja resursseja, mutta toisaalta se luo reilut pelisäännöt ja mahdollisuuden erottua vastuullisella toiminnalla. Tasapaino on tärkeää: sääntely voi ohjata yrityksiä kestävämpiin toimintatapoihin, mutta se ei saa tukahduttaa innovaatioita ja kilpailukykyä.
Me Kiillossa olemme sitoutuneet seuraamaan lainsäädännön muutoksia aktiivisesti ja mukauttamaan toimintaamme niiden mukaisesti.
Lopulta kysymys ei ole siitä, onko lainsäädäntö rasite vai mahdollisuus, vaan siitä, kuinka yritykset voivat kääntää sen kilpailueduksi. Vastuullisesti ja ennakoivasti toimivat yritykset ovat tulevaisuudessa voittajia.
Lue myös: Soilikki Kotanen – Vaihtoehtoisilla raaka-aineilla turvallisempia liimoja teollisuuteen
