Teksti Marja Ollakka, kuva Istock
Aurinkoluotain Parker Solar Probe ohittaa Auringon läheltä jälleen maaliskuussa. Turun yliopiston avaruustutkimuslaboratoriossa odotetaan innokkaasti uutta dataa tulipallolta. Mitä sieltä voi tulla?
Aurinkoluotain Parker Solar Probe laukaistiin avaruuteen vuonna 2018. Se ylitti Auringon koronan rajan ensimmäisen kerran keväällä 2021. Joulupäivänä 2024 tuli uutinen: NASAN luotain Parker on kiitänyt Auringon koronan läpi lähes 200 kilometriä sekunnissa.
Erikoisinta on, että Parker kulki Auringon koronan sisällä, joka on jopa 300 kertaa kuumempi kuin Auringon näkyvä pinta, fotosfääri.
Parkerin seuraava periheli eli lähin ohitus Auringosta tapahtuu suunnitelmien mukaan 22.3.2025.
Kun Parker ohittaa Auringon maaliskuussa, se kulkee 6,1 miljoonan kilometrin etäisyydellä tähden pinnasta. Jos Maa olisi metrin päässä Auringosta, Parker pääsi noin neljän sentin päähän siitä.
Pätsiä vastaan auttaa Parkerin hiilikuituinen kilpi ja nopeus.
Maailman nopeimmaksi mainitun laitteen vauhdilla pääsisimme Helsingistä Turkuun sekunnissa ja Maasta Kuuhun puolessa tunnissa.
Plasmapallon hiukkaspurkauksia
Aurinko on vain yksi tähti Linnunradan miljardien tähtien joukossa, mutta ainoa, jota voimme tutkia läheltä. Se on plasmapallo, jolla ei ole varsinaisesti kiinteää pintaa. Se pysyy koossa painovoimansa avulla.
Auringosta virtaa jatkuvasti materiaalia, joka muodostaa tähden ympärille kaasukehän eli koronan. Auringon aktiivisuus synnyttää äkillisiä ja voimakkaita hiukkaspurkauksia, jotka vaikuttavat Maahan asti. Ne läväyttävät meille näyttävät revontulet, mutta aiheuttavat myös teknologiaamme pahojakin sähköhäiriötä.
Astrofyysikko Eugene Parker julkaisi kuuluisan artikkelinsa aurinkotuulesta vuonna 1958. Pian sen jälkeen NASA alkoi valmistautua aurinkomatkaan.
”Parker pääsee entistä lähemmäs Auringon purkausten syntyä.”
Parker-luotaimen avulla voi löytyä vastauksia siihen, millaista on auringon kemia, miksi Auringon korona on niin paljon kuumempi kuin tähden pinta ja miten Auringon purkaukset syntyvät.
Professori Rami Vainion johtama Turun yliopiston avaruustutkimuslaboratorio on ollut mukana luotaimilla tehtävässä aurinkotutkimuksessa pian 30 vuotta.
Vainio kertoo, että Parker tuottaa mielenkiintoista dataa esimerkiksi Auringon hiukkaspurkausten rakenteesta ja kehittymisestä. Tietoa tarvitaan, jotta ihmiskunta voisi varautua paremmin aurinkomyrskyihin, joita syntyy eniten noin 11 vuoden välein.
”Koska Parker pääsee paljon lähemmäs Aurinkoa kuin mikään muu aiempi luotain, se pääsee myös lähemmäs Auringon purkausten syntyä”, Vainio kuvailee.
Opimmeko, missä muualla on elämää?
Seuraava myrskymaksimi on alkamassa vuonna 2025, tai se on jo käynnissä. Tarkan ajan voi Vainion mukaan määrittää vasta jälkeenpäin.
Tänä vuonna Parker ohittaa Auringon maaliskuussa ja kesäkuussa. Laboratoriossa toivotaan, että luotain vierailisi koronassa suurimman purkauksen aikaan, jotta siitä saataisiin hyvää dataa.
Luotain on vieraillut Auringon lähellä parikymmentä kertaa. Vierailuista yksi osui tutkijoiden onneksi suuren purkauksen aikaan.
Auringon tutkimisen tärkeyttä voi lähestyä paitsi käytännön syistä myös filosofisesta näkökulmasta.
”Tutkimme Aurinkoa ja koko avaruutta, jotta ymmärtäisimme, missä muualla on elämää”, Vainio sanoo.
Lue myös:
Revontulien kuvaaja: Älä katso vain sinne, missä on eniten vihreää
Koululaiset kuvaavat revontulia Lapissa – merkityksellinen tehtävä tutkijoiden apuna
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut elit tellus, luctus nec ullamcorper mattis, pulvinar dapibus leo.