Teksti Ulla Veirto, kuva Oulunsalon lukio
Suomessa vain kaksi nuorta sai kemian yo-kokeesta harvinaislaatuisesti täydet pisteet. Huippuoppilailla on sama opettaja: Juha Käkilehto Oulusta. Mikä on menestyksen resepti?
Oulunsalon lukion kemian, matematiikan, fysiikan ja tietotekniikan opettaja Juha Käkilehto voi lähteä hyvillä mielin kesälomalle. Hänen 20 oppilaan kemian ryhmästään viisi kirjoitti laudaturin ylioppilaskokeessa ja kaksi heistä jopa täysillä pisteillä: Jonne Koskenkorva ja Tomas Kurvinen.
”Joskus sitä kokee onnistuneensa. Moni on onnitellut. Erikoinen tilanne”, Käkilehto kuvailee tunnettaan.
Kun ylioppilaskoe oli keväällä ohi, Käkilehto alkoi esitarkastaa tehtäviä MAOLin pisteytysohjeiden mukaan. Kahden oppilaan vastauksista hän ei löytänyt lainkaan virheitä ja antoi täydet 120 pistettä. Tulos ei horjunut ylioppilaslautakunnassa.
”Kemian ryhmässä oli viiden pojan joukko, josta kaikki kirjoittivat ällän. Poikaporukka kilvoitteli keskenään matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa. He kannustivat toisiaan, kisasivat leikkisästi ja tekivät kovasti töitä lukion toisesta luokasta alkaen. Iso ansio on pojilla.”
”En ainakaan pilannut heitä.”
Ryhmä oli muodostunut jo peruskoulun aikana. Pojat eivät olleet yksinäisiä puurtajia.
”Opettajan roolista voisin sanoa, että en ainakaan pilannut heitä”, Käkilehto sanoo.
Täydelliset kemian yo-koevastaukset ovat hyvin poikkeuksellisia.
Suomalaisten Kemistien Seura palkitsee Koskenkorvan ja Kurvisen stipendeillä. Suomessa myös kaksi muuta ylioppilasta saa kemian stipendit, he kirjoittivat pisteen vähemmän kuin oululaiset.
Tässä opettajan metodit
Käkilehto toteaa, että yo-kokeissa onnistumisen yksi syy oli se, että koe oli hyvä.
”Se sopi minun opetukseeni ja kertaustekniikkaan. Olin valinnut tietyt painotukset opintojaksojen aikana. Kun kirjoissa on paljon yksityiskohtaista teoriaa, opettajan tehtävä on kiteyttää olennaiset asiat. Nyt koe ruokki oppilaiden mahtavaa onnistumista.”
Käkilehto sanoo, ettei hänen opetusmetodissaan ole mitään kovin erikoista.
Hän työskentelee oppitunnilla paljon taululla. Hän tekee tussillaan mallinnuksia, piirtää ja laatii käsitekarttoja. Esimerkkejään hän ei aina ratkaise loppuun vaan jättää viimeistelyn opiskelijan tehtäväksi.
Oppilailla on läppärit auki edessään. Opettaja ei edellytä vihkotyöskentelyä.
Täydet pisteet kirjoittaneilla pojilla oli keskenään erilainen tapa opiskella tunneilla.
”Toinen heistä käytti vihkoa, kirjasi kaiken ja seurasi intensiivisesti. Toinen kuunteli tarkkaavaisesti, eikä juurikaan tehnyt muistiinpanoja. Hänelle asiat jäivät päähän kuuntelemalla. Molemmat tavat osoittautuivat hyviksi.”
”Poikaporukka kilvoitteli keskenään ja teki paljon töitä.”
Muutoin Käkilehto on huolestunut siitä, että nykyajan opiskelu ”on mennyt katseluksi”. Ennen oppitunneilla kaikki tekivät muistiinpanoja. Nykyään harva tekee.
”Minusta vihkoon tai suttupaperille kirjoittaminen ja mallinnusten piirtäminen on erittäin hyvä, varmaan paras tapa oppia. Ajatus rullaa, ja asioita on helpompi hoksata kuin digissä.”
”Totta kai on osattava laskin- ja piirto-ohjelmat. Digitekniikka on erittäin tärkeää ja opettelemme, miten digissä vastataan kokeisiin.”
Taululle tekemänsä mallinnuksen jälkeen Käkilehto kannustaa opiskelijaa tekemään tehtävien ratkaisuja tietokoneavusteisesti. Ylioppilaskokeiden käyttöjärjestelmän Abitin ohjelmat tulevat tutuksi opintojaksojen aikana. Kaikki opintojaksojen kokeet ovat abittikokeita.
”Käsin kirjoittaminen ja mallinnusten piirtäminen on varmaan paras tapa oppia.”
”En ole päässyt eroon iltatöistä”
Käkilehto on opettanut Oulunsalon lukiossa yli 20 vuotta. Koulu ei ole eliittilukio. Se sijaitsee Oulun reuna-alueella, ja oppilaita tulee matalallakin keskiarvolla. Käkilehto siis opettaa hyvin monenlaisia nuoria.
Joka ilta hän käy kotona läpi, mitä koulussa tehdään seuraavana päivänä. Hän kerää pilveen mahdollisimman kattavan opiskelupaketin. OneNotessaan hän tarjoaa lisätehtäviä, linkkejä ja videoita. Joskus hän kuvaa videoita myös itse.
Opiskelija pystyy hahmottamaan OneNotesta, mikä on kokonaisuus ja seuraava urakka eli mitä täytyy saada aikaiseksi.
Käkilehdolla on samanlainen tapa toimia kaikissa oppiaineissaan. Näin oppilaat tottuvat tietynlaiseen suunnitelmallisuuteen koko lukion ajan.
Yo-kokeeseen motia ja Mafynettiä
Oppimisalusta Mafynetti on Käkilehdon mielestä erinomainen väline. Se ei tosin ole ilmainen.
”Suosittelin oppilaille Mafynettiä, sen rinnalle digikirjan kertausmateriaalia ja tietysti uusimpia yo-kokeita.”
Kertaavan opintojakson alussa hän puhuu paljon motivaatiosta, tavoitteista ja aikataulusta.
”Tähän Mafynetti tarjoaa hyvän työskentely-ympäristön. Alustin yo-kokeeseen valmistautumista jo ennen syyslomaa, jolloin innokkaimmat aloittivat kertaamisen. Leikkimielisesti kutsuin abivuoden lomia syyslukulomaksi ja joululukulomaksi. Tosin varmistin, että tarpeellisia lomapäiväkin tuli.”
”Päivääkään en ole katunut opettajaksi ryhtymistä.”
Kertaavalla opintojaksolla hän jätti runsaasti aikaa oppilaan itsenäiselle työskentelylle.
”Tavoitteenani oli käydä kolme kertaa joka oppitunnilla opiskelijan luona auttamassa. Aika moni opiskelija uskalsi kysyä apua, ja jokin vanhakin teoria avautui hänelle. Muuten tunneilla tahtoo olla aika hiljaista. Opiskelijat eivät kysy apua, vaikka ongelmia olisi.”
Lisäksi Käkilehto piti muutaman tunnin välein pieniä yo-katsauksia, jossa kävi läpi vastaustekniikkaa ja esitteli yo-tehtävien vaatimustasoa.
Oppilaat eivät lähde opiskelemaan kemiaa
Käkilehdon laudaturylioppilaat ovat jo pitkään tähdänneet yliopistoon, osa lääketieteelliseen ja osa teknilliselle puolelle. Kukaan ei aio opiskella ensisijaisesti kemiaa.
”Oppilaat panostavat yleensä matematiikkaan, koska pitkästä matematiikasta saa runsaasti pisteitä eri aloille. Pitkä matematiikka on vaikeaa, mutta se on vain laskemista. Kemiakin on laskemista mutta myös käsitteitä ja käsitteiden avaamista, molemmat rikastuttavat toisiaan”, Käkilehto sanoo.
Hän motivoi oppilaitaan myös kemian opintoihin. Hän puhuu sen merkityksestä ja siitä, kuinka kemistejä tarvitaan tulevaisuudessa.
Käkilehto itse on opiskellut Oulun yliopistossa pääaineena kemiaa, sivuaineina matematiikkaa, fysiikkaa ja tietotekniikkaa.
”Haaveilin kemistin urasta, mutta löysin itseni auskultoimasta. Päivääkään en ole katunut opettajaksi ryhtymistä.”
